Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko typerä, jos edelleenkin kaipaan ja haluan?
16.01.2022 |
Tunnen syyllisyyttä ja ehkä vähän häpeääkin siitä, että kaipaan miestä, jonka kanssa minulla on suhteellisen tragikoominen suhdeviritys jo takanapäin.
En lähde tilannetta avaamaan sen enempää, se ei ehkä ole niinkään oleellista. Yritykset menivät mönkään ja nyt emme ole yhteydessä. Emme eronneet suoranaisesti riidoissa vaan tilanteessa, jossa toinen osapuoli ei vaan osannut tai halunnut käsitellä yhtä tapahtumaa.
Asia siis sinänsä selvä, ei siinä mitään. Mutta minä kaipaan, haikailen ja haluan edelleen. En ehkä enää toivo mutta kaipaan ja haluan.
Mietin onko tämä typerää ja pitäiskö mun osata handlata tämä eri tavalla? Täällä paljon ohjeena on ”unohda koko äijä ja uutta matoa koukkuun ” mutta ei se ole mulle niin helppoa.
Rakastun harvoin mutta kun rakastun, on vaikea unohtaa. Mutta tunnen itseni jotenkin vajaaksi tai lapselliseksi tämän kaipauksen kanssa.
Kommentit (32)
Hyväksy tunteesi, mutta jatka elämääsi. Tarkoitan, että älä jätä elämääsi elämättä sen takia. Ehkä se jää nyt tuohon tai ehkä tapaatte uudelleen viiden, kymmenen tai 20 vuoden kuluttua ja sitten tilanne voi olla toinen tai ihan erilainen. Älä jää odottamaan sitä, mutta kaikki on mahdollista. Sekin, ettet enää itse silloin halua suhdetta hänen kanssaan, vaikka tuntisitkin edelleen samoin. Ja sekin, että saatat silloin, jonain päivänä, saada niitä vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi jätti kumman?
Ei oikein kumpikaan, kai.
Meille tuli sanomista yhdestä asiasta, hän suuttui/ loukkaantui, lähti ja sen jälkeen asiaa ei juuri käsitelty.
Nyt emme keskustele lainkaan toistemme kanssa mutta en itse ainakaan koe, että omalta puolelta ilmassa on vihaa tai suuttumusta, enemmänkin todellista hämmästystä ja surua siitä, että mies, joka sai minut tuntemaan sillä tavalla ei olutkaan minulle tarkotettu.
Tämän perusteella sanoisin että ota yhteyttä mieheen. Ehkä se suostuu puhumaan, saisitte jonkun ratkaisun asialle.
Mulla kävi näin naisen kanssa, jota rakastin. Ei mikään kovin ihmeellinen riita mutta niin vain poikki ykskaks eikä mitään mahdollisuutta keskustella mistään. Kaksi vuotta kuitenkin oltiin tiiviisti yhdessä ja matkusteltiinkin aika paljon ja koettiin paljon hyviä asioita yhdessä.
Näen asian niin, että hän kostaa kaikille miehille sen, että ex-aviomiehensä jätti hänet 15 vuoden jälkeen toisen naisen takia. Ja nyt tämä sitten kostaa kaikille muille miehille mitä pienimmästä syystä, jos pienintäkään aihetta tulee.
Pakko vaan ohjelmoida itsensä moodiin, että viallinen nainen (ja monelta osin olikin) vaikka sattuu ihan kohtuupaljon.
Jos mies ei pysty puhumaan ongelmatilanteessa, se sama olisi ollut edessä uudestaan ja uudestaan jatkossa, vaikka ette nyt olisi eronneet. Se että ei kommunikoi ollenkaan vaan mieluummin pistää välit kokonaan poikki, on kunnon red flag.
Jatka elämääsi eteenpäin ja jätä se tägien tekeminen joka paikkaan. Niiden siivous maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi jätti kumman?
Ei oikein kumpikaan, kai.
Meille tuli sanomista yhdestä asiasta, hän suuttui/ loukkaantui, lähti ja sen jälkeen asiaa ei juuri käsitelty.
Nyt emme keskustele lainkaan toistemme kanssa mutta en itse ainakaan koe, että omalta puolelta ilmassa on vihaa tai suuttumusta, enemmänkin todellista hämmästystä ja surua siitä, että mies, joka sai minut tuntemaan sillä tavalla ei olutkaan minulle tarkotettu.
Tämän perusteella sanoisin että ota yhteyttä mieheen. Ehkä se suostuu puhumaan, saisitte jonkun ratkaisun asialle.
Pakko tunnustaa, että pelottaa todella paljon se, miten hän reagoisi jos ja kun hänelle soittaisin. Tämä on jotenkin niin arka ja kipeä asia itselle, että sen kivun pelko on suurempi kuin rohkeus selvittää asia, vaikka elämässä yleensä olenkin todella rohkea.
Ap. (Osasta vastauksista jäänyt tuo Ap pois)
Tämä on kauheaa, koska minulla on NE TUNTEET!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi jätti kumman?
Ei oikein kumpikaan, kai.
Meille tuli sanomista yhdestä asiasta, hän suuttui/ loukkaantui, lähti ja sen jälkeen asiaa ei juuri käsitelty.
Nyt emme keskustele lainkaan toistemme kanssa mutta en itse ainakaan koe, että omalta puolelta ilmassa on vihaa tai suuttumusta, enemmänkin todellista hämmästystä ja surua siitä, että mies, joka sai minut tuntemaan sillä tavalla ei olutkaan minulle tarkotettu.
Tämän perusteella sanoisin että ota yhteyttä mieheen. Ehkä se suostuu puhumaan, saisitte jonkun ratkaisun asialle.
Pakko tunnustaa, että pelottaa todella paljon se, miten hän reagoisi jos ja kun hänelle soittaisin. Tämä on jotenkin niin arka ja kipeä asia itselle, että sen kivun pelko on suurempi kuin rohkeus selvittää asia, vaikka elämässä yleensä olenkin todella rohkea.
Ap. (Osasta vastauksista jäänyt tuo Ap pois)
Kirjoita. Silloin saat ainakin sanottua itse sen minkä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Tomi?
Oletko itse ko. Tomi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillä on varmasti joku uusi pyörityksessä. Löytynyt jo ennen kuin teidän ero tuli. Mulla oli joskus samanlainen ero. Mulle ei varsinaisesti selvinnyt koskaan mitään paitsi että sillä oli jo heti uusi.
On kyllä todella törkeetä ja aliarvostavaa, että jättää toisen häipymällä ja kieltäytyy sen jälkeen puhumasta asiasta.
Alue: Aihe vapaa
On todella! Olen onnekas elämässäni ja siksi olisikin ollut niin upeaa jaksaa se oma, hyvä, hauska ja vähän erilainenkin maailmani hänen kanssaan, viedä yhdessä hyvä uudelle tasolle.