Lue keskustelun säännöt.
Olenko typerä, jos edelleenkin kaipaan ja haluan?
16.01.2022 |
Tunnen syyllisyyttä ja ehkä vähän häpeääkin siitä, että kaipaan miestä, jonka kanssa minulla on suhteellisen tragikoominen suhdeviritys jo takanapäin.
En lähde tilannetta avaamaan sen enempää, se ei ehkä ole niinkään oleellista. Yritykset menivät mönkään ja nyt emme ole yhteydessä. Emme eronneet suoranaisesti riidoissa vaan tilanteessa, jossa toinen osapuoli ei vaan osannut tai halunnut käsitellä yhtä tapahtumaa.
Asia siis sinänsä selvä, ei siinä mitään. Mutta minä kaipaan, haikailen ja haluan edelleen. En ehkä enää toivo mutta kaipaan ja haluan.
Mietin onko tämä typerää ja pitäiskö mun osata handlata tämä eri tavalla? Täällä paljon ohjeena on ”unohda koko äijä ja uutta matoa koukkuun ” mutta ei se ole mulle niin helppoa.
Rakastun harvoin mutta kun rakastun, on vaikea unohtaa. Mutta tunnen itseni jotenkin vajaaksi tai lapselliseksi tämän kaipauksen kanssa.
Kommentit (32)
Ihmiset on erilaisia. Sinulla on nuo tunteet niin kauan, kunnes ne hiipuvat. Toivottavasti elämässäsi on myös paljon muuta noiden tuntemusten lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No totta hitossa vastaus on ”on typerää”. Mutta et sinä tuota järjellä ratko, tunneasia tuo on. Muista myös - mikä monilta unohtuu - että tunne on VALINTA. Voit myös itse VALITA tuntea toisin.
Jos sils tiedät että tulevatkin suhdeyritykset johtaisi vain mielipahaan ja surkeaan lopputulokseen, niin päätä ja valitse tuntea niin että mies ei ole sulle tärkeä.
Ihmiset ei tajua että aivot voi opettaa ajattelemaan toisin ja sitä kautta tuntemaan toisin.
Kun ei se toiminut silloin, niin tuskin toimisi sen paremmin nytkään. Aika kultaa muistot ja kun ei parempaakaan ole tullut vastaan, niin alkaa haikailemaan vanhaa. Ei kannata.
Mulla on täällä sulle jotain mitä haluat ja tarviit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kokemuksesta ettei yli pääseminen ole kovin helppoa, jos tuntuu että jotain on jäänyt käsittelemättä. Kuitenkin on hyvä pitää mielessä, että suhteen päättymiselle on aina syynsä, eikä asioiden vatvominen niitä asioita muuttaisi miksikään.
Ehkä joku päivä kohtaat jonkun, jonka kanssa on helpompaa, ja viimeistään sitten tämä ihminen unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä suht prikulleen sama tilanne ja luonnollisesti en myöskään tiedä mitä tehdä... Näillä mennään kai siihen asti kun mennään. Tsemppiä sielunsisko!
Koita puhua asiat selviksi. Se on mun neuvo. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koita puhua asiat selviksi. Se on mun neuvo. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Eikös aloittaja kertonut ettei toinen osapuoli suostunut puhumaan? Ei ketään voi siihen pakottaakaan, joten sitten ei auta kuin yrittää mennä eteenpäin.
Mulla oli aika lailla samanlainen tilanne. Kolmeen vuoteen ei pidetty yhteyttä, sitten toisen työn kautta oltiin yhteydessä. Mies halusikin jatkaa, mutta minä enää en. Mies elättelee nyt vielä toiveita kahden vuoden jälkeen. Hassua että osat vaihtuivat. Silloin aikoinaan itse olin ihan varma etten pysty etenemään elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne minulla. Meillä kyllä oli vähän pidempi suhde ja eron syistä ei koskaan kunnolla keskusteltu ja siinä mielessä tilanne on minun ajatuksissani vielä kesken. Mutta aikaa on nyt mennyt puoli vuotta ja edelleen itken lähes päivittäin ja toivon, että jossain vaiheessa vielä voisimme korjata välimme. Tiedän, että ihan jokaisen mielestä tämä on tyhmää, mutta en ymmärrä näitä "ex on ihan syystä ex" -jankutuksia, kun ainakaan minä en osaa napsaista tunteitani pois päältä mistään napista.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kokemuksesta ettei yli pääseminen ole kovin helppoa, jos tuntuu että jotain on jäänyt käsittelemättä. Kuitenkin on hyvä pitää mielessä, että suhteen päättymiselle on aina syynsä, eikä asioiden vatvominen niitä asioita muuttaisi miksikään.
Ehkä joku päivä kohtaat jonkun, jonka kanssa on helpompaa, ja viimeistään sitten tämä ihminen unohtuu.
En ihan oikeasti ymmärrä tätä mantraa. Juu, eroon on ollut jokin syy, mutta tarkoittaako se sitä, että se syy on ollut hyvä eikä ole johtunut esimerkiksi väärinkäsityksestä. Ja mistä tulee oletus, että ihmiset eivät voisi oppia virheistään ja niitä suhteen ongelmia ei voisi korjata, jos ne vain oikeasti avoimesti käydään läpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kokemuksesta ettei yli pääseminen ole kovin helppoa, jos tuntuu että jotain on jäänyt käsittelemättä. Kuitenkin on hyvä pitää mielessä, että suhteen päättymiselle on aina syynsä, eikä asioiden vatvominen niitä asioita muuttaisi miksikään.
Ehkä joku päivä kohtaat jonkun, jonka kanssa on helpompaa, ja viimeistään sitten tämä ihminen unohtuu.
En ihan oikeasti ymmärrä tätä mantraa. Juu, eroon on ollut jokin syy, mutta tarkoittaako se sitä, että se syy on ollut hyvä eikä ole johtunut esimerkiksi väärinkäsityksestä. Ja mistä tulee oletus, että ihmiset eivät voisi oppia virheistään ja niitä suhteen ongelmia ei voisi korjata, jos ne vain oikeasti avoimesti käydään läpi?
Ei sen syyn tarvitse olla hyvä, riittää että toinen ei enää halua jatkaa. Aivan sama vaikka kyseessä olisi ollut väärinkäsitys (mikä lienee muutenkin aika harvinainen syy eroon). Jos toisella ei ole mitään kiinnostusta asiaa käydä läpi, suhde on sitten siinä. Ei riitä että toisella on halu saada suhde pelittämään, molempien pitäisi sitä haluta yhtä lailla. Selvästi tuossa aloittajan tapauksessa se halu on yksipuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kokemuksesta ettei yli pääseminen ole kovin helppoa, jos tuntuu että jotain on jäänyt käsittelemättä. Kuitenkin on hyvä pitää mielessä, että suhteen päättymiselle on aina syynsä, eikä asioiden vatvominen niitä asioita muuttaisi miksikään.
Ehkä joku päivä kohtaat jonkun, jonka kanssa on helpompaa, ja viimeistään sitten tämä ihminen unohtuu.
En ihan oikeasti ymmärrä tätä mantraa. Juu, eroon on ollut jokin syy, mutta tarkoittaako se sitä, että se syy on ollut hyvä eikä ole johtunut esimerkiksi väärinkäsityksestä. Ja mistä tulee oletus, että ihmiset eivät voisi oppia virheistään ja niitä suhteen ongelmia ei voisi korjata, jos ne vain oikeasti avoimesti käydään läpi?
Ei sen syyn tarvitse olla hyvä, riittää että toinen ei enää halua jatkaa. Aivan sama vaikka kyseessä olisi ollut väärinkäsitys (mikä lienee muutenkin aika harvinainen syy eroon). Jos toisella ei ole mitään kiinnostusta asiaa käydä läpi, suhde on sitten siinä. Ei riitä että toisella on halu saada suhde pelittämään, molempien pitäisi sitä haluta yhtä lailla. Selvästi tuossa aloittajan tapauksessa se halu on yksipuolinen.
No tottakai se riittää eikä ketään voi pakottaa, mutta ei se tarkoita, että asiaa ei voisi missään tilanteessa korjata ja jättäjä ei voisi muuttaa mieltään. Jos jättäjä tuleekin toisiin aatoksiin, usein huudetaan kovaan ääneen, että ei tietenkään saa missään tapauksessa ottaa enää takaisin, kun on kerran lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Tomi?
Ei valitettavasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita puhua asiat selviksi. Se on mun neuvo. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Eikös aloittaja kertonut ettei toinen osapuoli suostunut puhumaan? Ei ketään voi siihen pakottaakaan, joten sitten ei auta kuin yrittää mennä eteenpäin.
Olet kyllä siinä ihan oikeassa, että keskustelu voisi selkeyttää myös omia tunteita. Nämä roikkumaan jääneet jutut on kyllä tosi raakoja tunteille! Mutta kuten mainittu, ko. mies ei joko pysty (omien sanojensa mukaan) tai halua (minun oletukseni) puhua asiasta, joten tällä mennään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kumpi jätti kumman?
Ei oikein kumpikaan, kai.
Meille tuli sanomista yhdestä asiasta, hän suuttui/ loukkaantui, lähti ja sen jälkeen asiaa ei juuri käsitelty.
Nyt emme keskustele lainkaan toistemme kanssa mutta en itse ainakaan koe, että omalta puolelta ilmassa on vihaa tai suuttumusta, enemmänkin todellista hämmästystä ja surua siitä, että mies, joka sai minut tuntemaan sillä tavalla ei olutkaan minulle tarkotettu.
Tomi?