Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita lapsensa menettäneitä paikalla? Vinkkejä, miten saan tyhjennettyä lapseni huoneen?
16.01.2022 |
Menetettiin meidän poika pari vuotta sitten äkillisesti. Heti tapahtuneen jälkeen siivosin pojan huoneesta kaikki likaiset pyykit ja astiat, ja olen käynyt siellä tietenkin silloin tällöin muutenkin siivoamassa, mutta mitään kaappeja en ole käynyt läpi. Nyt on kuitenkin tilanne, että ollaan muuttamassa miehen kanssa pienempään asuntoon, kun kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen. En vaan pysty käymään tuota huonetta läpi. Mulla tulee aina ihan hirveä olo kun pelkään ja jännitän sitä niin paljon. Pelottaa nähdä pojan vaatteita ja tavaroita, joita hän aina käytti. Mulla on niin hirveä ikävä mun poikaa. Mies ehdotti, että kerätään kaikki tavarat laatikoihin ja käydään läpi, kun ollaan siihen valmiita, mutta en mä tiedä olenko koskaan. Pakko tuo huone ja ne tavarat on joskus kohdata. Onko täällä muita saman kokeneita? Kaikki neuvot on toivottuja.
Kommentit (28)
Palkkaatte jonkun pakkaamaan ja lajittelemaan tavarat. Sitten kuten miehesi ehdotti, käytte vaikka laatikko kerrallaan läpi. Esim. pienissä osissa pojan syntymäpäivänä ja kuolinpäivänä. Silloinhan kuitenkin tunteet ovat pinnassa, ja ehkä hänen tavaroidensa läpikäyminen jopa auttaa hänen elämänsä hyvien hetkien muistelemisessa. En osaa edes itse kuvitella, kuinka kova tuskanne ja ikävänne on. Osanottoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä muu auta kuin avata se kaappi ja käydä tavarat läpi. Itke jos itkettää. Tunteita tulee ja menee, mutta tuo tavaroiden läpikäynti on osa suruprosessia. Jos saat miehesi tai jonkun ystävän tueksi niin aina parempi. Äläkä myy/heitä roskiin kaikkea vaan pidä sellaiset tavarat ja vaatteet, jotka tuntuu tärkeiltä. Ja varaa tarpeeksi aikaa äläkä yritä päivässä tai parissa saada valmiiksi. Yksi hylly kerrallaan. Muista pitää itsestäsi huolta. Tsemppiä urakkaan. Selviät kyllä. Minäkin selvisin.
En osaa neuvoa, haluan vaan ilmaista myötätuntoni. Jo tilanteen kuvitteleminen saa voimakkaan surun pintaan, vaikken varmasti osaa siitä kuvitella kuin hitusen.
Rakkaus ei koskaan häviä. Uskon, että pystyt poimimaan muistoistasi hänen hymynsä, anna sen lohduttaa sinua.
Näin tehtiin meillä:
Ulkopuolinen tulee lajittelemaan ja pakkaamaan tavarat .
Ne siirretään pahvilaatikoissa teipattuina uuden asunnon varastoon.
Käytte läpi tavarat sitten kaikessa rauhassa ,kun aika on siihen teille sopiva.
Poikani minäkin menetin. En tehnyt hänen huoneestaan museota, enkä hänen tavaroistaan muistoesineitä, vaan annoin ne pois pikapikaa.
Mietin, että ne on joka tapauksessa selattava läpi, ja mitä pitempään siirrän pakollista, sen vaikeammaksi työ käy. Meni siinä alkushokissa, en kestänyt katsoa hänen jäämistöään, itkun seassa tein pakollisen.
Mä luulen, ettei sulla ole muuta keinoa, tuon miehesi ehdottaman lisäksi, kuin käydä nyt sukka sukalta, paita paidalta, jokainen hänen tavaransa läpi, katsoa, mitä voiti antaa eteenpäin, mitä haluat säästää. Itkeä ja pakahtua sielusi sopukoita myöten. Se on yksi hirvittävimmistä asioista, jota äitinä joutuu tekemään, tiedän, ikävän ja kaipuun repiessä sisimmän hajalle. Mutta. Se on joku päivä kuitenkin edessä, eikä koskaan yhtään helpompaa. Loppujen lopuksi tavarasta on helppo luopua sen jälkeen kun on luopunut lapsestaan. Mikään ei tuo häntä takaisin, vaikka kuinka tarraisi hänen tavaroihin kiinni. Itse säilytin poikani pipon ja pari paitaa.
Kaipaan häntä pohjattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palkkaatte jonkun pakkaamaan ja lajittelemaan tavarat. Sitten kuten miehesi ehdotti, käytte vaikka laatikko kerrallaan läpi. Esim. pienissä osissa pojan syntymäpäivänä ja kuolinpäivänä. Silloinhan kuitenkin tunteet ovat pinnassa, ja ehkä hänen tavaroidensa läpikäyminen jopa auttaa hänen elämänsä hyvien hetkien muistelemisessa. En osaa edes itse kuvitella, kuinka kova tuskanne ja ikävänne on. Osanottoni.
Kiitos ❤️
Hyviä neuvoja. Minua vaan pelottaa että, jos joudun taas pohjalle, kun näen nuo tavarat. Pelottaa niin paljon, että romahdan. Tällä hetkellä mulla on jo niin paljon parempi olo. Ikävä on edelleen ihan käsittämätön ja on edelleen epäreilu olo. Mutta jotenkin kuitenkin arki on jatkunut ja eteenpäin on menty. Pelottaa, että jos ajaudun taas niihin samoihin synkkiin vesiin kuin pari vuotta sitten. Jos olenkin liian heikko näkemään nuo tavarat. Sen takia haluaisin, että saisin ne kerralla käytyä läpi etten liikaa pitkitä tuota hetkeä. Että pääsisin eteenpäin. En tiedä. Ap
Voisiko miehesi ja/tai lapsesi käydä kaapit kanssasi läpi? Heilläkin on taustalla suuri menetys ja tavaroiden läpikäyminen voi olla jopa rauhoittava hetki. Voitte yhdessä muistella tavaroiden kautta rakasta lastanne/veljeä. Vaikea edes kuvitella, mitä käyt läpi. Voimia teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa rauhallinen aika, muutama päivä, jäämistön läpikäymiselle ja sen aiheuttamille tunteille. Mieti, perkaatko mieluummin yksin vai jonkun muun kanssa. Säästä laatikollinen muistoksi, muut voit laittaa eteenpäin.
Helpottaa, kun olet tehnyt sen, mitä olet jo pitkään lykännyt. Surutyötä huoneen tyhjennyskin, älä kiellä sitä itseltäsi. Olet jo prosessin paremmalla puolella. Myötätuntoiset terveiset Sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaatte jonkun pakkaamaan ja lajittelemaan tavarat. Sitten kuten miehesi ehdotti, käytte vaikka laatikko kerrallaan läpi. Esim. pienissä osissa pojan syntymäpäivänä ja kuolinpäivänä. Silloinhan kuitenkin tunteet ovat pinnassa, ja ehkä hänen tavaroidensa läpikäyminen jopa auttaa hänen elämänsä hyvien hetkien muistelemisessa. En osaa edes itse kuvitella, kuinka kova tuskanne ja ikävänne on. Osanottoni.
Kiitos ❤️
Hyviä neuvoja. Minua vaan pelottaa että, jos joudun taas pohjalle, kun näen nuo tavarat. Pelottaa niin paljon, että romahdan. Tällä hetkellä mulla on jo niin paljon parempi olo. Ikävä on edelleen ihan käsittämätön ja on edelleen epäreilu olo. Mutta jotenkin kuitenkin arki on jatkunut ja eteenpäin on menty. Pelottaa, että jos ajaudun taas niihin samoihin synkkiin vesiin kuin pari vuotta sitten. Jos olenkin liian heikko näkemään nuo tavarat. Sen takia haluaisin, että saisin ne kerralla käytyä läpi etten liikaa pitkitä tuota hetkeä. Että pääsisin eteenpäin. En tiedä. Ap
Hei, ikävä ei lopu koskaan, eikä kyyneleet. Kaipuu vain kasvaa, vaikka kipu hieman hellittääkin, tulee siedettävämmäksi. Olen hyväksynyt olevani kuin siipirikko, en enää koskaan täysin ehjä, tai "päässyt yli", mutta eteenpäin pääsee näinkin, hyväksyn tuskan ja kivun matkaseurakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni kuoli ja parikymmentä vuotta sitten. Hänen tavaroitaan on yhä laatikoissa ullakolla, ei ole tullut sellaista hetkeä että vanhemmat olisi olleet valmiita käymään läpi. Pyydä jotain muuta pakkaamaan tavarat, jos et itse jaksa. Ehkä voisit ohjeistaa heittämään osan pois, esim. vaikka suurimman osan vaatteista tai vanhoista koulukirjoista. Laatikot sitten varastoon ja käyt ne läpi joskus jos jaksat.
Pyydä lapsiasi tyhjentämään se huone. Ottakoon ne tavarat itselleen mitä tarvitsevat ja loput kierrätykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla pääsee märy aina, kun luen tämmöisiä ketjuja, vaikken ole itse menettänyt lasta. Ihan kauhea ajatuskin. Aina ikävä muualla asuvaa aikuista lasta ja vähän huolikin.
Osanottoni teille kaikille.
Voimia ap! ❤️
Mulla vastaava kokemus jo 2009. Poika menehtyi yllättäen mopokolarissa meidän kotitiellä. Kaikki kävi niin lyhyessä ajassa että meni pitkään ennen kuin ymmärsin, että poika ei tule enää kotiin. Mä olin yh ja poika oli mun ainokainen. 2012 muutin pieneen kaksioon omalle kotipaikkakunnalleni, kun halusin jättää kaiken taakseni. Pojan huonetta en uskaltanut käydä läpi. Mun hyvä ystävä pakkasi pojan tavarat laatikoihin ja otin ne sellaisenaan muutossa mukaani. 2017 keväällä muutin yhteen uuden mieheni kanssa ja silloin avasin nuo laatikot. Olin jo niin etääntynyt niistä tavaroista siinä vaiheessa, että niiden perkaaminen olikin helppoa. Pari rakkainta tavaraa säästin ja ne on lasivitriinissä meidän oohuoneessa kunniapaikalla. Mun vinkki onkin vain aika. Aika auttaa, niin klisee kuin se onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaatte jonkun pakkaamaan ja lajittelemaan tavarat. Sitten kuten miehesi ehdotti, käytte vaikka laatikko kerrallaan läpi. Esim. pienissä osissa pojan syntymäpäivänä ja kuolinpäivänä. Silloinhan kuitenkin tunteet ovat pinnassa, ja ehkä hänen tavaroidensa läpikäyminen jopa auttaa hänen elämänsä hyvien hetkien muistelemisessa. En osaa edes itse kuvitella, kuinka kova tuskanne ja ikävänne on. Osanottoni.
Kiitos ❤️
Hyviä neuvoja. Minua vaan pelottaa että, jos joudun taas pohjalle, kun näen nuo tavarat. Pelottaa niin paljon, että romahdan. Tällä hetkellä mulla on jo niin paljon parempi olo. Ikävä on edelleen ihan käsittämätön ja on edelleen epäreilu olo. Mutta jotenkin kuitenkin arki on jatkunut ja eteenpäin on menty. Pelottaa, että jos ajaudun taas niihin samoihin synkkiin vesiin kuin pari vuotta sitten. Jos olenkin liian heikko näkemään nuo tavarat. Sen takia haluaisin, että saisin ne kerralla käytyä läpi etten liikaa pitkitä tuota hetkeä. Että pääsisin eteenpäin. En tiedä. Ap
Jos sä olisit romahtamassa, se olisi tapahtunut siellä huoneessa käydessäkin. Poikasi ei ole niissä vaatteissa eikä tavaroissa, muistot eivät ole niissä myöskään. Poikasi elää sinussa, se muu on vain tavaraa. Kyllä sä pystyt siihen, nyt vaan pakkaat kaiken ja viet pois.
Paha tilanne. Heidin kaiken jätesäkeissä katsomatta roskiin. Härskiä myydä kuolleen tavaraa. Ottaisin siivoojan tuohon huoneeseen. Tietsikat kiertoon. Mutta kiteet jne polttoroskiin. Siivous saisi pyyhkiä ja pestä huoneen. Huonekalut kiertoon roskiin.
Toivottaa vain kaikenlaiset tunteet tervetulleeksi ja kurkistaa kaappiin, yksin tai yhdessä. Miten luontevimmalta tuntuu. Varmasti voi olla aivan sanoinkuvailemattomia tuntemuksia, mutta tunteet on sellaisia jotka tulee ja menee, yksikään ei tule jäädäkseen. Jos ei oikeasti kykene, niin varmaan pahvilaatikointi toimii kans, mutta siinä tavallaan kantaa mukanaan tätä asiaa osittain käsittelemättömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaatte jonkun pakkaamaan ja lajittelemaan tavarat. Sitten kuten miehesi ehdotti, käytte vaikka laatikko kerrallaan läpi. Esim. pienissä osissa pojan syntymäpäivänä ja kuolinpäivänä. Silloinhan kuitenkin tunteet ovat pinnassa, ja ehkä hänen tavaroidensa läpikäyminen jopa auttaa hänen elämänsä hyvien hetkien muistelemisessa. En osaa edes itse kuvitella, kuinka kova tuskanne ja ikävänne on. Osanottoni.
Kiitos ❤️
Hyviä neuvoja. Minua vaan pelottaa että, jos joudun taas pohjalle, kun näen nuo tavarat. Pelottaa niin paljon, että romahdan. Tällä hetkellä mulla on jo niin paljon parempi olo. Ikävä on edelleen ihan käsittämätön ja on edelleen epäreilu olo. Mutta jotenkin kuitenkin arki on jatkunut ja eteenpäin on menty. Pelottaa, että jos ajaudun taas niihin samoihin synkkiin vesiin kuin pari vuotta sitten. Jos olenkin liian heikko näkemään nuo tavarat. Sen takia haluaisin, että saisin ne kerralla käytyä läpi etten liikaa pitkitä tuota hetkeä. Että pääsisin eteenpäin. En tiedä. Ap
Jos sä olisit romahtamassa, se olisi tapahtunut siellä huoneessa käydessäkin. Poikasi ei ole niissä vaatteissa eikä tavaroissa, muistot eivät ole niissä myöskään. Poikasi elää sinussa, se muu on vain tavaraa. Kyllä sä pystyt siihen, nyt vaan pakkaat kaiken ja viet pois.
Poika ei ole vaatteissa tai tavaroissa, mutta hänen energiaa on. Siksi se on iso asia, mutta myös tärkeä asia käydä läpi.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä lapsiasi tyhjentämään se huone. Ottakoon ne tavarat itselleen mitä tarvitsevat ja loput kierrätykseen.
Liian raskas tehtävä. Suosittelen ulkopuolista ja tavarat voi käydä myöhemmin läpi kun on siihen varannut aikaa.
❤️
Alue: Aihe vapaa
Ihan sinua ajatellen. Kysy suoraan jostain vertaistukiryhmästä, täältä saat vain pahan mielen. Itsekään en osaa auttaa. Toivottavasti löydät oikeaa tukea.