Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Turvaton lapsuus, 70 ja 80-lukujen normaali. En ymmärrä miksi puhutaan vapaudesta kun itse muistan vain pelon
16.01.2022 |
Pelon kun ilta hämärtyi ja tulin koulusta tyhjään kotiin, tein leipää nälissäni ja säikyin talon narahduksia.
Pelon kun opettaja raahasi ranteesta repien lavuaarin luo ja työnsi suuhun saippuaa koska olin sanonut "voi hemputti"
Pelon kun olimme kaverin kanssa iltauinilla ja sinne tuli juoppoporukka jotka rupesi huutelemaan että onkos tytöillä jo karvat kasvaneet
Kommentit (45)
Sattuihan sitä pelottaviakin hetkiä, mutta kyllä mulle 80-luku oli sitä nostalgista vapauden aikaa ja olen kiitollinen, että sain sen kokea. Nykyinen helikopterivanhemmuus ja hössötys on ahdistavaa seurattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä oliko 90-00-luku sen erilaisempi. Rasvaisia setiä, afrikan lapsia, lamaa, itsemurhia, älyttömiä etu-direktiivejä, koulumurhia, kilpailukyky-yhteiskuntaa, cv:n tekemistä ala-asteella, ilmastonmuutosta, inkluusiota sun muuta paskaa piisaa yhä. Mikään noista ei tunnu kehittyneen ainakaan parempaan suuntaan. Avaat vain telkkarin tai netin.
Oli kaikenlaisia jänniä ja pelottavia juttuja lähiympäristössä. Huhut liikkui lasten keskuudessa. Mutta oli kyllä valtava vapaus pyöriä metsiköissä, kallioilla, puroissa ja rapakoissa. Rannekellosta katsottiin kesäiltana kotiintuloaika. Se pelkojen ja vapauden yhdistelmä oli aika mahtava. Ja tämä siis Helsingin naapurikaupungissa :)
Vierailija kirjoitti:
Sattuihan sitä pelottaviakin hetkiä, mutta kyllä mulle 80-luku oli sitä nostalgista vapauden aikaa ja olen kiitollinen, että sain sen kokea. Nykyinen helikopterivanhemmuus ja hössötys on ahdistavaa seurattavaa.
Tämä❤️
Kavereiden kanssa pyöräiltiin - käytiin uimassa… pelattiin jalkkista ja rosvoa ja pollaa…
Alue: Aihe vapaa
Asuin maalla. Ala-asteella oli todella turvallista. Kaikki opettajat eivät olleet mukavia, jotkut sellaisia vanhan kansan kurinpitäjiä. Hiihdin kouluun talvella, melkein kaikki hiihtivät vapaa-aikanaan. Me pidettiin hiihtokilometreistä lukua luokan seinällä olevalla millimetripaperilla. Joka välkällä porukat ryntäsi kerryttämään lisäkilometrejä.
Kesälomalla pelattiin futista ja urheiltiin kunnan yleisurheilukentällä. Hypittiin korkeutta ja heitettiin keihästä. Pelattiin nelimaalia koulun hiekkapihalla. Fillaroitiin lähimmälle järvelle ongelle. Ajeltiin bussilla kunnan järjestämälle uimakoululle eräälle järvelle.
Harrastettiin lennokeita, postimerkkejä, lukemista, jo mainittua urheilua, partiota, seurakuntanuorten toimintaa, lätkää ja esimerkiksi pingistä koulun salilla. Mitkään petoeläimet ei pelottaneet. Mä hiihdin yksinään parin kymmenen kilsan mittaista syvälle metsään menevää aurattua hiihtolatua ja liikuin muutenkin jatkuvasti lähimetsissä. Tunsin jokaisen kiven.
Yläasteella ei paljon meininki muuttunut. Koulukiusaamista oli mutta todella vähän. Suuri osa lapsista tunsi toisensa jo koulun ulkopuolelta. Tuli ihastumisia ja romansseja.