Turvaton lapsuus, 70 ja 80-lukujen normaali. En ymmärrä miksi puhutaan vapaudesta kun itse muistan vain pelon

Ap se on vain sun kokemuksesi. Et sinä voi yleistää sitä koskemaan muita. Mulla ei ollut mitenkään turvaton lapsuus tuona samana aikana.

Jotkut väittävät pelänneensä ydinsotaakin 80-luvulla, mutta 70-luvun puolivälissä syntyneenä, minä en ainakana osannut moista pelätä, puoli ysin uutiset tai ajankohtainen kakkonen, ym. "aikuisten" asiaohjelmat ei juurikaan jaksaneet kiinnostaa katsoa, sieltä kai sitä pelottelua olisi löytynyt.

Ritari Ässä, Ihmemies MacGyver, jne. kiinnosti enemmän :D

Kasarin alkupuolta niin mentiin teineinä usein katsomaan tapellaanko kapakan pihalla. Aika usein siellä känniset tappeli. 

Opettajat eivät olleet kovin turvallisia, vaan monet olivat ankaria ja pelottavia. Jos jokin asia ei onnistunut, opettaja ei auttanut onnistumaan. Koulukiusaamiseen ei puututtu mitenkään. Nykyään kouluissa on huikeasti enemmän satsattu asioihin.

Tuo oli typerintä mitä olen aikoihin kuullut/lukenut, että jokainen saa sellaisen lapsuuden jonka ansaitsee!

Ei kukaan lapsi ansaitse osakseen henkistä hylkäämistä, alkoholistia vanhemmakseen, väkivaltaa tai köyhyyttä yms.

Vierailija kirjoitti:

Enpä muista moista, tosin olin sellainen tavallisen perheen tavallinen lapsi, jonka kotona oli aina ruokaa eikä opettajalla mitään syytä kurittaa.

Jokainen saa juuri sellaisen lapsuuden kuin on ansainnut.

Mietipä Vilja Eerikaa ja muita kuoliaaksi pahoinpideltyjä lapsia. Mieti ja häpeä, törkimys. Uskomatonta julmuutta toi sun viimeinen virke. Itse vielä todistat sen sanomasi vääräksi, koska jos sulla oli itsellä kiva lapsuus et todellakaan sitä ansainnut jos olet noin omahyväinen ja empatiakyvytön.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä sai ihan omassa varassaan elää ja kasvaa. Oli monta pelottavaa tilannetta. Mutta ei tullut edes mieleen, että jotain aikuista olisi kiinnostanut.

Tämä.

Kukaan ei katsonut perään. Mekin leikittiin junaradalla ja junatunnelissa. Joku putosi jäihin ja joku pelasti…

Kärsin jatkuvasti peloista.

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten se että "koko kylä kasvattaa", toisinsanoen aikuiset huusivat kaikille lapsille!

No, nyt lapset huutavat ja kiroavat kaikille aikuisille ja vielä sylkevät ja potkivat päälle. Onko se sitten parempaa kehitystä?

Itse muistan, että aikuiset pelotteli lapsia - halusivat tietysti kasvattaa pelolla.

Mulla ei ollut tollasta. Ja en asunut maalla.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat eivät olleet kovin turvallisia, vaan monet olivat ankaria ja pelottavia. Jos jokin asia ei onnistunut, opettaja ei auttanut onnistumaan. Koulukiusaamiseen ei puututtu mitenkään. Nykyään kouluissa on huikeasti enemmän satsattu asioihin.

Juu, ja opettajat joutuvat katsomaan vierestä, kun luokissa riehutaan ja häiritään opetusta, koska kukaan ei uskalla näitä lapsikultia kieltää. Muuten vanhemmat tulevat opettajan kotiovelle lakimiehen kanssa! On, todellakin kouluissa on nyt paremmin. 🙄🙄

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee. Se tekee meistä voimakkaampia ihmisiä.

:D

Kyllä mäkin joskus pelkäsin yksin kotona yms. , mutta en näe sitä huonona asiana. Siinähän sitä oppi elämään sellaistenkin tunteiden kanssa, toteamaan että pelottaa mutta ei se ole maailmanloppu, sen tunteen kanssa täytyy ja voi elää. Että mitään pahaa ei tapahdu vaikka pelottaa ja pelko on vain tunne joka menee ajallaan ohi.

Vierailija kirjoitti:

Ap se on vain sun kokemuksesi. Et sinä voi yleistää sitä koskemaan muita. Mulla ei ollut mitenkään turvaton lapsuus tuona samana aikana.

Ei mullakaan. Isä ja äiti ovat jo kuolleet ja ikävöin heitä kovasti. Samoin vanhaa kotikylääni, joka on nyt modernisoitu viereisen kaupungin kaupunginosaksi, että en löydä sieltä enää mitään vanhaa ja tuttua. Siksi en haluakaan sinne mennä, onneksi muistot ovat vielä tallella mielessäni.

Keskustelutaidoissa on taas toivomisen varaa. Miten on niin vaikeaa tajuta että jollain toisella on voinut olla toisenlaisia kokemuksia?

Minulla oli kiva ja turvallinen lapsuus 60- ja 70-luvuilla.

Onnelliset muistot jäi.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut väittävät pelänneensä ydinsotaakin 80-luvulla, mutta 70-luvun puolivälissä syntyneenä, minä en ainakana osannut moista pelätä, puoli ysin uutiset tai ajankohtainen kakkonen, ym. "aikuisten" asiaohjelmat ei juurikaan jaksaneet kiinnostaa katsoa, sieltä kai sitä pelottelua olisi löytynyt.

Ritari Ässä, Ihmemies MacGyver, jne. kiinnosti enemmän :D

Olit vielä liian pieni.

Mä oon syntynyt - 74 ja muistan valtavan pelon ja ahdistuksen kun aids tuli maailmaan. Olin pitkään todella ahdistunut, oli kesä ja pelkäsin kuollakseni hyttysiä, koska olin kuullut että aids leviää verestä ja pelkäsin tappavani hyttysen joka imenyt aids potilaan verta. Vastaavan ahdistuksen koin Tsernobylin aikaan, pelkäsin pitkään hengittää ulkona kun luulin että ne myrkkykaasut on pikkuhiljaa lähteneet leviämään. Nykyisin nuoret valittaa että ovat ahdistuneita ilmaston muutoksesta mutta kyllä niitä maailmanlaajuisen ahdistuksen aiheita on ennenkin ollut

Olen syntynyt -73. Muistan lapsena pelänneeni suurvaltojen huonoja välejä ja sen myötä ydinsotaa. Luin paljon ja opin lukemaan ennen kouluikää niin lehdistä sattui silmiin myös sitä politiikkaa, Koulusta tulin kotiin itsekseni, avain oli kaulanauhassa. Äiti tuli ensin kotiin, olisiko ollut kolmen aikoihin. Odotellessa tein itselleni leipää, joskus laitoin perunat kiehumaan jos äiti oli jättänyt lapun missä niin käskettiin. kaverita meille ei saanut tulla, jos ei vanhemmat olleet kotona. En myöskään saanut lähteä koulun jälkeen mihinkään, ellei ollut sovittu etukäteen. Vasta sitten, kun  vanhemmat olivat kotona. Luin sarjiksia, tein läksyjä ja olin ihan mielelläni itsekseen kotona. Kesäisin käytiin kotona vain syömässä, koko ajan oltiin ulkona ja menossa. Uimassa käytiin keskenään naapurin lasten kanssa pyörällä. Ihania muistoja.