Lue keskustelun säännöt.
Yhteisuhuoltajuus, etä isä puuttuu kokoajan elämäämme
14.05.2015 |
Lapsi on siis isällään jokatoinen viikonloppu pe-su. Minä siis käytännössä hoidan lasta pääsääntöisesti ja arjen rutiinit ym. Suhteessa ollessamme lapseni isä oli väkivaltainen henkisesti,siksi erosimmekin. Nyt 4v erosta sama jatkuu kokoajan. Kun en välittänyt enää haukkumisista,nyt hänellä on uusi ase, mollaa edelleen mutta eri tavalla; Puuttuu jatkuvasti siihenmitä meidän pitäisi tehdä,mitä minun pitäisi lapselle opettaa jne,tietämättä meidän aikatauluista/elämästä mitään. Esim pyörällä ajo on viimeisin. Jankuttaa että oletko hoitanut tehtäväsi,ihmettelen mitä tehtävää mahtaa tarkoittaa kun niitä minulla on nyt aika paljon yleensä..no tarkoittaa lapsen pyörän huoltoa josta HÄN on sanonut minulle aikaisemminkin. Noh hän ei teinnyt että ilman HÄNEN kehoitustaan olin aikaasitten varannut huoltoon ajan. Noh seuraavaksi keksii tytön puheista tarttua siihen että äiti ei anna joka aamu mennä pyörällä tarhaan,en kuulemma pysty tätäkään asiaa hoitamaan ja olen vammainen ja luuseri ja hyvin halveksivään sävyyn lässyttää että voi voi,pitäisikö 5min herätä aikaisemmin että ehditten sen pyörän hakea joka aamu. Käsen olla puuttumatta kun ei tiedä. Ei tiedä sitä että emme tosiaan ehdi joka aamu pyörällä tarhaan, koska joskus olemme jo valmiiksi myöhässä eikä aikaa pyörän hakemiselle riitä,VAIKKA heräämme aina 1h-1h,30min ennen lähtöä, kiukku ym saattaa viivästyttää lähtöä. Hän ei tiedä että ajamme pyörällä muuten,tarhan jälkeen,viikonloppuisin jne. Eikä kuuntele vaikka kertoisin,mutta miksi kertoisin,kun hän on luonut jo kuvan päähänsä mitä minä muka teen tai en tee ja ei voi uskoa muuta. Luo kuvan yleensä oman mielipiteensä perusteella ja siitä mitä 6v lapsi sepittää. Voi kuulostaa mitättömälle mutta on hyvinraskasta kun joku yrittää hallita ja haukkuu jakuvasti. Ja tosiaan, kun esim tuo pyörällä tarhaan meno on meille vain pikkujuttu,hän tekee siitä elämää tärkeämmän asia,mikä on hoidettava ja piste. Olisiko paremi olla vastaamatta mihinkään hänen kysymyksiinsä..täysi hiljaisuus?
Kommentit (10)
On ilmeisesti. Lapsi on vielä pieni ja tietyistä asioista on sovittava. Mutta toisaalta,usein provosoidun isän viesteistä ja on tarve kertoa että asia ei näin ole. Mutta nyt riitti, olkoot missä luulossa haluaa,itse tiedän miten meidän asiat on ja ne ei tuolle kuulu.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku pyörällä ajo tarhaan on oikeasti aivan käsittämättömän pieni asia. Älä anna miehen tehdä noista isoja.
Esim. kun valittaa siitä, että ette mene pyörällä tarhaan, vastaa näin: "pyöräilemme päivittäin eli homma hoidossa". Tai jos mies käy todella kuumana, niin viileästi vaan, että "kiitos neuvoista, otan ne mahdollisuuksien mukaan huomioon".
Kaikenlainen selittäminen on typerää ja antaa vaikutelman siitä, ettet hallitse arkea. Ei kannata. Menette pyörällä silloin, kun ehditte ja ette mene, kun ette ehdi. Asia ei kuulu kenellekään, mutta sen verran kannattaa tehdä että noita viestejä ottaa talteen, jos joskus mies rupeaa isomminkin rettelöimään. Tämän takia omat vastauksesi kannattaa pitää lyhyinä, kohteliaina ja ymmärtäväisinä. Pystyt todistamaan viestien avulla että mies on koko ajan ollut kohtuuton vaatija ja että yhteistyö on nimenomaan hänen takiaan vaikeaa.
KIUSAAMISTA! Oikeasti mies tarvitsisi nyrkin naamaansa mutta koska se ei ole mahdollista, opeta hänet siihen, että et vastaa puhelimeen. No, sitten hän ajoittaa soitot siihen, kun lapsi on hänellä, koska silloin yleensä vastataan, koska luullaan asian olevan tärkeä. Mutta totuus on että nämä ihmispaskat on vain paskoja ja pääset eroon hänestä vasta ajan kanssa mutta yritä olla välittämättä, koska tuo alkaa vaikuttaa negatiivisesti sinun terveyteesi ennen pitkää.
Pelkkää kiusantekoa, sinun ei todellakaan tarvitse hänelle raportoida mitä lapsen kanssa teet. Jos fillarointi on noin tärkeää isälle niin ajattakoon hän lasta omalla ajallaan. Te voitte liikkua vaikka traktorilla päiväkotiin. Ei tuo ole mikään velvollisuus.
Samassa tilanteessa ollut. Puhelut päättyivät usein huoritteluun ja uhkailuun huolimatta siitä, mikä oma asenteeni oli. Lasten isä yritti sekoittaa ja hallita elämääni myös myöhästelemällä ja siirtelemällä tapaamisia täysin päättömästi. Lopulta ilmoitin, että syitä yhteydenottoon on tasan kaksi: tapaamisen peruuntuminen tai lapsen hätä, lapset haetaan ja palautetaan päiväkotiin. Kaikki yhteydenotot tehdään tekstiviestitse, tällöin minulla on mahdollisuus olla vastaamatta ja törkeydet jää talteen esim. lastenvalvojaa/poliisia varten.
Ja oikeasti et tosiaan saa selitellä, se on kuin bensaa liekkeihin. Korkeintaan "ok" tai "kiitos tiedosta" tms. Meillä toiminut upeasti, hetki meni että ex tajusi että sillä ei todella ole otetta muhun, nykyään saan olla rauhassa. Ihan kamalaa että köytännössä meillä ei ole kasvatusyhteistyötä, mutta ei sitä ollut ennenkään, hirveitä riitoja vaan. Ja todella: tappeluun ei aina tarvita kahta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kiitos tsempistä ja neuvoista, olen otettu että joku oikeasti viitsii täällä vielä tsempata toista,kiitos! Tosiaan,meillä ennen oli noin että isä haki tarhasta ja palautti ma tarhaan, nykyisin joutuu tuomaan jo sunnuntaina töidensä vuoksi. Mutta kasvotusten usein pakenee paikalta jos yritän selvittää tilanteita joita on taas tekstiviestein ollut, ei pysty kantamaan vastuuta sanoistaan kuin mies,joten sen suhteen,että alkaisi siinä haukkumaan/komentelemaan on riski pieni. Nuo oli hyviä neuvoja,ettei minun tarvitse eikä kannata selitellä,aijo kokeilla tuota lyhyttä ja ytimekästä vastausta ja turhiin viesteihin en vastaa ollenkaan. Hän nimenomaan koittaa tehdä pienistä asioista isoja ja provosoituu 6v lapsen puheista,jotka eivät todellakaan aina pidä paikkaansa,sitten haukkua minua sairaaksi kun olen tälläistä puhunut lapselle, tuntuu aina että näihin asioihin on varsinkin pakko puuttua,että ei pidä paikkaansa ja että ottaisi ensin rauhassa asian puheeksi minun kanssani,eikä ottaisi totena 6v lapsen kaikkia höpötyksiä ja heti alottaisi haukkumaan,mutta ilmeisesti tämäkin on lopetettava,jätänkö vastaamatta vai mitä? Ap
Voithan vastata syytökseen vain että "näin ei ole tapahtunut, sinun ei tarvitse olla huolissasi". Jatkoselittelyjä ei tarvita. Jos lapsen isä olisi oikeasti lapsesta huolissaan eikä luottaisi sinuun, hän ottaisi yhteyttä viranomaisiin. Siinä mielessä onkin turha hirveästi alkaa selittämään ja vääntämään: jos hän ei luota sinuun niin siihen ei selittelyt auta ja jos hän haluaa aidosti varmistaa jonkin lapsen kertoman tapahtuman todenperäisyyden, pelkkä yllämainitsemani kommentti riittää siihen.
Yksi keino tilanteessa, jossa keskustelua tarvitaan, mutta haluat välttää haukkujen kuuntelemisen voisi olla seuraava: käykää keskustelut sähköpostitse ja liittäkää viesteihin joku kolmas, puolueeton osapuoli. Lastenvalvojalta voi kysyä saako hänet liittää mukaan. Näin isällä on mahdollisuus ottaa häntä "huolestuttavat" asiat esille, mutta hän ei voi epäasiallinen sinua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:45"]
Samassa tilanteessa ollut. Puhelut päättyivät usein huoritteluun ja uhkailuun huolimatta siitä, mikä oma asenteeni oli. Lasten isä yritti sekoittaa ja hallita elämääni myös myöhästelemällä ja siirtelemällä tapaamisia täysin päättömästi. Lopulta ilmoitin, että syitä yhteydenottoon on tasan kaksi: tapaamisen peruuntuminen tai lapsen hätä, lapset haetaan ja palautetaan päiväkotiin. Kaikki yhteydenotot tehdään tekstiviestitse, tällöin minulla on mahdollisuus olla vastaamatta ja törkeydet jää talteen esim. lastenvalvojaa/poliisia varten.
Ja oikeasti et tosiaan saa selitellä, se on kuin bensaa liekkeihin. Korkeintaan "ok" tai "kiitos tiedosta" tms. Meillä toiminut upeasti, hetki meni että ex tajusi että sillä ei todella ole otetta muhun, nykyään saan olla rauhassa. Ihan kamalaa että köytännössä meillä ei ole kasvatusyhteistyötä, mutta ei sitä ollut ennenkään, hirveitä riitoja vaan. Ja todella: tappeluun ei aina tarvita kahta.
[/quote]
sama kokemus. Älä vastaa mihinkään muuhun kuin asiaviesteihin.
Ne on näitä joilla on munat vain koristeena.
Onko sulle rajojen vetäminen noin hankalaa?