apua, haastava murkku :(

no kiva kun joku ymmärtää, nro 16. Toivottavasti nyt asiat paremmin. Meidän poika lopulta rauhoittui, luki koealueen (lukuainen, melko pitkä koealue) kaksi kertaa läpi, kun teimme diilin, että saa pelata pelejään sitten tietyn aikaa. Kävimme ulkona syömässä ja poika sai ostaa lukunamuja matkalta. Nyt on ihan iloinen mieli taas, molemmilla.

Mutta kyllä välillä täällä mielenterveyttä koetellaan :O

ap

Tiedätkö ap, että kaikilla ei ole tuollaista. Meille vanhemmille riittää vähempikin, keskustellaan siitä, että nuori opiskelee itseään ja elämää varten. Liimanhaistelua ei kannata tavoitella, mutta murkut saavat meillä elää ihan normaalia arkea peleineen ja mopoineen. Pojilla ka:t 7.9, 8,2 ja 8,5. Mielestäni erittäin hyvät pieneen lulemiseen nähden, uskon, että pärjäävät lukiossa ok. Se kellä on huonoinka, ei lue juuri mitään, paitsi mp-lehtiä, muuten pokaillut stipendejä ihan luontaisen fiksuutensa vuoksi.

Meillä kans 13-vuotiaan kanssa ihan kamalaa välillä. Koulu on aina tuottanut vaikeuksia, vaikka poika lukemalla ja keskittymällä voisi saada vaikka kuinka hyviä numeroita. Englanti on kymppi, koska oppii sitä pelaamalla. Kaikki mikä kiinnostaa, tuottaa hyvät arvosanat, mutta jos jokin on tylsää, poika ei kykene yhtään opiskelemaan. Myös asenne opettajia kohtaan on väärä, ylimielinen, pelleilee, höpisee, myöhästelee, unohtelee ja hukkaa tavaroita. Meillä on koulusta kova stressi koko ajan, poikaa pitää koko ajan muistuttaa kaikesta tai mikään ei suju. Käytös on seiska ja uhkaa tippua kutoseen, koska keksi tehdä koulussa kepposen josta ei ollut onneksi mitään seurauksia, mutta josta olisi voinut tulla jotain ikävyyksiä. 

Ajoittain motivointi onnistuu esimerkiksi lupaamalla kohtalaisesta tai hyvästä (aineesta riippuen) koenumerosta tai tietystä ajasta ilman negatiivisia Wilma-merkintöjä jokin palkinto. Minusta tuntuu että poika on oikeasti aika herkkä, ja ylikompensoi sitä esittämällä pelleä ja kovista koulussa. Mielialat vaihtelevat kovasti, suuttuu herkästi, paiskoo ovia ja tavaroita ja kiroileekin. On vaikeaa monesti, koska halutaan vaatia tiettyä käytöstä ja kouluun panostamista. Monesti olen saanut haukkuja. Toisaalta poika haluaa usein halata ennen nukkumaan menoa ja haluaa jutella hyvinä päivinä mun kanssa omista asioistaan ja tekemisistään.

TOivon että aika tekee tehtävänsä ja kypsyttää pojasta miehen. 

Meillä samanikäinen poika ja haasteita tosiaan riittää. Pakko vain kommentoida noihin kouluarvosanoihin että valitettavasti maailma muuttunut ja enää ei voi laskea sen varaan että "ysillä ehtii tsempata".Nyky yläkoulu on kurssimuotoinen eli kaikilla numeroilla on merkitystä.

no nimenomaan juuri näin. Ei alle kasin keskiarvolla välttämättä pääse edes lukioon ja jos tavoittelee itse tiettyjä urahaaveita, on se vain opittava opiskelemaan ja kokeisiin lukemaan, koulunsa hyvin hoitamaan. Nykymaailma on aika julma. Kilpailu on kovaa. Kyllä lapsilta pitää voida vaatia tiettyä otetta ja hoitavat koulunsa kunnolla. Miksi pitäisi opetella menemään siitä mistä aita matalin, kun kuitenkin älliä riittää?

Meilläpäin lukioon pääsee 7,5 ka:lla aivan hyvin. Tosiaan tämä pojista, jolla alle kasin on ehjä lahjakkain pojistamme, omaa erityistaidon, josta koulussa on kymppi, mutta harrastaa aihetta sitten paljon. On lähipiirissä huonoja kokemuksia näistä väkisin ysin keskiarvoista, luetaan hullun lailla ja sairastutaan henkisesti paineiden keskellä. Minulle on aivan sama, mitä pojat tekee aikuisena, kunhan ovat onnellisia. Perintöjä on sen verran tulossa, että työnteolla ei tarvi itseänsä heistä kenenkään tappaa.

no se on sinun mielipiteesi. Voihan nuorella itsellään ollaan ammattihaaveita, ja jos ne edellyttävät esim yliopisto-opintoja, ei sille polulle mennä 7,5 keskiarvolla. Enpä usko että kovin moni vanhempi patistaa lastaan kymppejä saamaan, mutta onhan tuossa välissä aika paljon skaalaa. Jos on kyse puhtaasti lukuaineesta, miksi ottaa kokeesta vaikkapa kutonen jos lukemalla sopivasti voi saada 8-9? Mua tavallaan ärsyttää nämä "tärkeintä olla onnellinen" -shaiban hokijat, eikö vanhempien tehtävä ole rehellisesti kertoa, mitä se vaatii, jos tavoitteena on joku tietty koulutus ja ura?

Onpa kiva että oikein perinnön varassa voi elämänsä rakentaa.

ei ap  

Kyllä se raha meitä rauhoittaa, sille ei vaan voi mitään. Valmiit asunnot opiskelupaikkakunnille jne. ei se estä lääkäriksi tai dippainssiksi opiskelua. Ja meillä ei kenelläkään ole 7.5 ka:ta. Voitte ihan rauhassa hikoilla, niin minunkin vanhempani tekivät ja suoraan sanottuna aivan turhaa hommaa.

Koulutettu ihminen voi olla ilman hirveää pänttäämistä ja ysin keskiarvoakin. Monilla pojilla varsinkin järki on niin jälkijättöistä, että lukiossa vasta alkaa lukuhommat todella kiinnostamaan.

t: ope

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 19:46"]

Koulutettu ihminen voi olla ilman hirveää pänttäämistä ja ysin keskiarvoakin. Monilla pojilla varsinkin järki on niin jälkijättöistä, että lukiossa vasta alkaa lukuhommat todella kiinnostamaan.

t: ope

[/quote]

Oma mies on tästä hyvä esimerkki. Kieltäytyi lukiosta koska oli lapsellinen eikä tykännyt rehtorin naamasta. Meni amikseen. Heräsi amiksen jälkeen opiskeluhaluun, omaksui nopeasti insinöörimatikan ja luki itsensä AMK-insinööriksi. Nyt työllistää itsensä ja muutaman muun, ja tienaa paremmin kuin esim erikoislääkäri. 

nosto

oletteko te todella sitä mieltä,ettei ettei opiskelu kannata? Missä maailmassa te oikein elätte?

jos keskiarvo on yläasteella 8,2, onko tosiaan realistista opiskella DI:ksi tai lääkäriksi? Onko? Pääseekö niihin opinahjoihin helposti sisään?

ja, olen itsekin myöhäisherännäinen, opiskellut aikuisena lisää. Olisin toivonut, että minun opiskeluani olisi kotoa osattu kannustaa, eikä päästetty teinisekoilua aivan valloilleen, niinkuin kävi. Esim matematiikasta putosin aivan kärryiltä, enkä ole aikuisenakaan siitä kiinni saanut.

ei ap, mutta aiemmin kommentoinut ohikulkija

Älkää syytelkö vanhempianne siitä ettette opiskelleet. Vanhemmilla on valta lapsiin vain tiettyyn rajaan asti. Niitä ei voi pakottaa oikeasti opiskelemaan, ellei sitä halua YHTÄÄN ole. Vain ne oppivat, jotka haluavat oppia. Loput eivät, vaikka päällä seisoisitte. Eikä kaikista tule, tai tarvitse tulla, dippainssejä tai lääkäreitä. 

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:19"]

Yrittäkää olla ajautumatta negatiivisuuden ja rangaistusten kierteeseen. Miten olisi sopimukset: Luetaan kokeisiin yhdessä tunti ja sitten voi taas pelata tunnin. Älä mene mukaan pahantuulisuuteen, mutta kuuntele aidosti. Muista joka päivä sanoa jotain positiivista ja ummista suusi kun ulos tulee vain moitetta.

[/quote]

Olipa kiva lukea tällainen kommentti.

Liian usein palstailijoiden neuvot ovat ehdotuksia mitä erilaisimmista rangaistuksista. Ne vain eivät yleensä toimi, vaan herättävät lisää uhmakkuutta. 

Tärkeintä tosiaan lienee pitää oma pää kylmänä ja osoittaa rakastavansa lasta tämän raivoamisesta huolimatta. Ja kunnioittaa nuortaan.

nosto