apua, haastava murkku :(

up

Mun teinini ovat jo aikuisiksi kasvaneet, mutta silloin kun heillä oli pahin angsti päällä, niin tätini sanoi mulle, että siihen ihmiseen he kiukkunsa purkaa, johin eniten luottavat. Hyvä neuvo, mutta ei silloin paljon kyllä naurattanut, päinvastoin, itku oli aikas herkässä.
Hengissä on selvitty, mutta vaatii piiiiiitkääää pinnaa. Ja sitä rakkautta, vaikka toinen haukkuisi kuinka. Eihän se kivalta tunnu. Meilläkin puolin ja toisin pyydeltiin anteeksi ja usko pois, nyt myöhemmin on jo naurettu niille teini-iän kohelluksille.

no, aika rankkaa on. Eniten harmittaa tuo koulutyöhön suhtautuminen, poika on siis hyvä oppilas ja nyt todella paha turnausväsymys kokeisiin luvun suhteen. Emme halua antaa periksi, no että ei sinun tarvitse lukea kokeisiin kun kerran et halua, ja sitä hän nyt huutaa ja itkee koko ajan. Kamalan vaikea itse suhtautua kypsästi, mutta pakko yrittää pysyä rauhallisena, vaikka kyllä tässä omakin mielenterveys on koetuksella :(

ap

Meillä ei ollut koulunkäynnin suhteen mitään ongelmia, vaan tekivät kylällä sadat pahat. Mä siis tuo kolmonen. Onhan tuo koerumba tärkeä, mutta vielä on 9 lk aika kiriä, jos sattuu numerot nyt notkahtamaan. Auttaisiko kaikkien tietokoneiden ja puhelimien yksinkertainen poisotto asiaa? Kiristy, uhkailu ja lahjonta; eikö niillä ole lapset maailman sivu kasvatettu ;) ?

Meillä murkku on tyttö ja vaikeus on toisenlainen. Hän ei raivoa, ei huuda, ei hauku, ei käy kylillä, ei hengaa kaverien kanssa, ei dokaa, ei polta, ei tekisi muuta kuin olisi huoneessaan tietokoneella ja kännykällä ja olisi hiljaa hissukseen.

Jokaisella on kai omalla tavallaan vaikeaa se murrosikä. Minä oikeastaan toivoisin, että meidän teini välillä raivoaisikin ja purkaisi tunteitaan ja ajatuksiaan. Mutta ei. Hän ei puhu oma-aloitteisesti melkein mistään, ei tunteistaan eikä mielipiteistään. Saa maanitella niitä esiin, jos silloinkaan onnistuu.

Mä en tiedä, toimiiko mikään, mutta meillä on siis samanlainen tapaus tämä kuopus, olkoon siis lukematta kokeisiin, ei se oikeasti mitään haittaa, jos viimeisistä kokeista ei tule niin hyviä numeroita kuin aiemmin.

no me emme kyllä halua, että hänellä numerot notkahtaa. On oikeasti ihan lahjakas poika, ja nyt kysytään sisukkuutta lukea, sillä ei yläasteella ihan lukematta pärjää. Hänellä on itsellään toiveita tulevaisuuden ammatista, ja haluaa mennä lukioon ja sieltä yliopistoon. Olisiko vähän tyhmää nyt heittää lekkeriksi? Ei niitä numeroita myöhemmin helpolla nostella. Pelikielto tuli eilen ja siitäkös se älämölö nousi. Siis helpoimmallahan tässä pääsisi, kun antaisi vanhempana vain periksi, kuten esim minun ja mieheni (pojan isän) äidit aikoinaan tekivät. Olemme molemmat sitä mieltä, että äitien olisi pitänyt olla meille tiukempia ja olisimme säästyneet monelta harmilta (koulutuksen suhteen) jos kotoa olisi rajat laitettu.

ap

Miks luin tän avauksen "apua, haiseva mulkku :("? :D

Vikat kokeet voivat mennä vähän penkin alle, silti numerot eivät laske niin isosti kuin luulet, onhan koko vuosi ollut kokeita, jotka lie menneet hyvin. Ja numeroiden nostaminen takaisin on helppoa, jos se jamppa itse niin haluaa. Mutta hyvähän se on jos teillä toimii pelikielto sekä lukemiseen pakottaminen, joillakin nuorilla voi kapina vaan nostaa päätään enemmän noiden kieltojen seurauksena.

Murkkuikä ei vaikuttanut kouluun koska ka oli reippaasti yli 9 aina. Poika kysymyksessä. 

Yrittäkää olla ajautumatta negatiivisuuden ja rangaistusten kierteeseen. Miten olisi sopimukset: Luetaan kokeisiin yhdessä tunti ja sitten voi taas pelata tunnin.
Älä mene mukaan pahantuulisuuteen, mutta kuuntele aidosti. Muista joka päivä sanoa jotain positiivista ja ummista suusi kun ulos tulee vain moitetta.

no juu, juurikin näin sopimusten ja motivoinnin ja kannustamisen kautta yritetään, mutta kun tyyppi kiljuu pää punaisena että en lue! En tee ja en suostu vaikka lupaisitte mitä! Ja huutaa ja kiljuu. Tuo pelikielto tuli rangaistuksena eräästä asiasta jota rikkoi toistuvasti. Poika on ollut aina oma- ja kovapäinen, mutta tämä tällainen raivoaminen ja kapina syö kyllä jo vanhempienkin kanttia. Ihanaa että teillä kaikilla muilla on lapsia, jotka ovat kuin enkeleitä ja keskiarvot aina yli ysin ja murrosiästä ei tietoakaan. Ymmärtänette kuitenkin, että toisilla voi olla vaikeampaa (sarkasmia ;) )

ap

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:50"]

Meillä murkku on tyttö ja vaikeus on toisenlainen. Hän ei raivoa, ei huuda, ei hauku, ei käy kylillä, ei hengaa kaverien kanssa, ei dokaa, ei polta, ei tekisi muuta kuin olisi huoneessaan tietokoneella ja kännykällä ja olisi hiljaa hissukseen.

Jokaisella on kai omalla tavallaan vaikeaa se murrosikä. Minä oikeastaan toivoisin, että meidän teini välillä raivoaisikin ja purkaisi tunteitaan ja ajatuksiaan. Mutta ei. Hän ei puhu oma-aloitteisesti melkein mistään, ei tunteistaan eikä mielipiteistään. Saa maanitella niitä esiin, jos silloinkaan onnistuu.

[/quote]

Meillä samanlainen poika. Kavereita tuntuu kyllä koneella olevan, koko ajan kuuluu puheenpuöitus huoneestaan. Enkä oo vielä tottunut, että sieltä kuuluu aikamiehen matala ääni :D Poika täyttää 14 parin viikon päästä.

nosto vielä

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 20:15"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:19"]

Yrittäkää olla ajautumatta negatiivisuuden ja rangaistusten kierteeseen. Miten olisi sopimukset: Luetaan kokeisiin yhdessä tunti ja sitten voi taas pelata tunnin. Älä mene mukaan pahantuulisuuteen, mutta kuuntele aidosti. Muista joka päivä sanoa jotain positiivista ja ummista suusi kun ulos tulee vain moitetta.

[/quote]

Olipa kiva lukea tällainen kommentti.

Liian usein palstailijoiden neuvot ovat ehdotuksia mitä erilaisimmista rangaistuksista. Ne vain eivät yleensä toimi, vaan herättävät lisää uhmakkuutta. 

Tärkeintä tosiaan lienee pitää oma pää kylmänä ja osoittaa rakastavansa lasta tämän raivoamisesta huolimatta. Ja kunnioittaa nuortaan.

[/quote]

Ei herranjumala, että vanhempien pitäisi vielä 14 vuotiaan kanssa lukea yhdessä kokeisiin??? Missäs planeetalla te asutte? :-D Kyllä se nyt vaan on niin, että jos teini ei halua kokeisiin lukea, niin ei sille vanhemmat mitään voi. Voitte vetää nettipiuhat irti, teljetä teinin huoneeseensa tai mennä vaikka itse ääneen lukemaan hänelle sitä koealuetta, mutta tasan varmasti mitään ei mene päähän tuolla konstilla, ellei teini itse sitä halua.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:45"]no, aika rankkaa on. Eniten harmittaa tuo koulutyöhön suhtautuminen, poika on siis hyvä oppilas ja nyt todella paha turnausväsymys kokeisiin luvun suhteen. Emme halua antaa periksi, no että ei sinun tarvitse lukea kokeisiin kun kerran et halua, ja sitä hän nyt huutaa ja itkee koko ajan. Kamalan vaikea itse suhtautua kypsästi, mutta pakko yrittää pysyä rauhallisena, vaikka kyllä tässä omakin mielenterveys on koetuksella :(

ap
[/quote]

Ole rauhallinen. Jos itse meuhkaat, se vaikuttaa poikaan ja se stressaantuu lisää plus sun ärsyttävyys pojan mielestä lisääntyy.
Minä oon pärjänny hyvin kun oon rauhallinen pojan kanssa (16v).

Itse en koskaan lukenut kokeisiin. 14 vuotiaana sitä on hieman eri prioriteetit mielessä, kuin koulunkäynti. Aina niistä kokeista pääsin silti läpi päättelemällä. Läpipääseminen oli ainoa tavoitteeni ja onnistuin siinä. Inhoan jostain syystä koulunkäyntiä näin aikuisenakin. En oikein tiedä edes miksi. Jostain syystä inhoan yli kaiken istua luokassa.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:50"]

Meillä murkku on tyttö ja vaikeus on toisenlainen. Hän ei raivoa, ei huuda, ei hauku, ei käy kylillä, ei hengaa kaverien kanssa, ei dokaa, ei polta, ei tekisi muuta kuin olisi huoneessaan tietokoneella ja kännykällä ja olisi hiljaa hissukseen.

[/quote]

Eli mikä on ongelma? Anna sen tytön olla, jos kerran tykkää itsekseen olla.

up

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:28"]no juu, juurikin näin sopimusten ja motivoinnin ja kannustamisen kautta yritetään, mutta kun tyyppi kiljuu pää punaisena että en lue! En tee ja en suostu vaikka lupaisitte mitä! Ja huutaa ja kiljuu. Tuo pelikielto tuli rangaistuksena eräästä asiasta jota rikkoi toistuvasti. Poika on ollut aina oma- ja kovapäinen, mutta tämä tällainen raivoaminen ja kapina syö kyllä jo vanhempienkin kanttia. Ihanaa että teillä kaikilla muilla on lapsia, jotka ovat kuin enkeleitä ja keskiarvot aina yli ysin ja murrosiästä ei tietoakaan. Ymmärtänette kuitenkin, että toisilla voi olla vaikeampaa (sarkasmia ;) )

ap
[/quote]

Meillä esikoisen murrosikä omi yhtä helvettiä suoraan sanoen. Kuormitti sekä parisuhdetta että omaa mielenterveyttä. Joten tiedän kyllä mistä puhut.

T. Se positiivisuudesta muistuttanut, jonka lapsi mm. päätti peruskoulun kutosen käytösnumerolla