Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koiranpentu?
14.05.2015 |
Ollaan jo kauan poikaystävän (tai no siis avomiehen) kanssa mietitty että otettaisiin koira. Minulla on aina ollut lapsiuden kodissa koiria, joten ei ainakaan tulisi ongelmia kouluttamisessa jne. Ajattelin että jos se koira saisi minut kuntoilemaan terveellisesti ja tasapainottaisi elämääni.
Olen siis se 19v anorektikko siitä eilisestä ketjusta. Minusta tuntuu että koiran ottaminen tasapainottaisi elämänrytmin ja stressaaminen loppuisi. Ollaan puhuttu että olisi kiva ottaa koira löytöeläinsuojasta, jolloin voisi samalla auttaa sitä koiraa antamalla kodin. :)
Mitenkä on, auttaako koiran osto terapia mielessä?
-19v.
Kommentit (17)
Ei auta. Koiranpennun kasvatus on rankkaa. Vaatii tasapainoista elämäntilannetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 09:59"]Ei auta. Koiranpennun kasvatus on rankkaa. Vaatii tasapainoista elämäntilannetta
[/quote]
Kyllähän minä sen tiedän, mutta minulla on kokemusta pikkulapsesta asti. Eihän sitä ole edes pakko pentua ottaa. Onhan niitä jo isompiakin koiria siellä.
-Ap
Koira on kuin vauva - vaatii paljon jaksamista pentuaikana. Varsinkin tuollaisen kodinvaihtajan tai löytökoiran kasvattaminen on joskus hyvin rankkaa. Eikä niitä yleensä ole pentuina tarjolla vielä paljoakaan, vaan sitten vasta kun jollain kädettömällä hetken mielijohteesta koiran ottaneella on loppunut kärsivällisyys. Eli mahdollisten käytösongelmien korjaamiseen tarvitaan paljon tietoa ja taitoa.
Mun koirat on ainakin olleet "parhaita kavereita" että miksei. Älä lataa liikaa odotuksia.
Löytöeläin on siitä hyvä että saat aikuisen etkä hätäile ottaessasi "söpön" pennun josta kasvaa iso koira. Toisaalta hommaa on yhtä paljon mutta apuja varmaan saa sieltä löytökodista, niille tärkeintä on koiralle hyvä koti ja tulevaisuus.
ehkä käyt myös muussa terapiassa..hmh?
En ottaisi jos omassakin elämässä on vielä ongelmia, en ainakaan pentua enkä kovia kokenutta löytökoiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaa. Koiran kuolema tosin saattaa laukaista stressin ym. Sanon suoraan, että laiskuus ei sovi koiran omistajalle. En nyt sano, että sinä olet.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:03"]Koira on kuin vauva - vaatii paljon jaksamista pentuaikana. Varsinkin tuollaisen kodinvaihtajan tai löytökoiran kasvattaminen on joskus hyvin rankkaa. Eikä niitä yleensä ole pentuina tarjolla vielä paljoakaan, vaan sitten vasta kun jollain kädettömällä hetken mielijohteesta koiran ottaneella on loppunut kärsivällisyys. Eli mahdollisten käytösongelmien korjaamiseen tarvitaan paljon tietoa ja taitoa.
[/quote]
Meillä on kotona ollut omiakin pentueita joten tiedän että miten niitä tulee kohdella ja käsitellä :) Tiedän että koira ei ole lelu.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira ei ole väline sinun hyvään oloosi. Koira on perheenjäsen, läsnä myös silloin kun et siitä ulkoilusta niin välittäisi. Perheenjäsentä ei myöskään voi noin vaan antaa pois kun et enää tarvitse "terapiaa".
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:03"]Mun koirat on ainakin olleet "parhaita kavereita" että miksei. Älä lataa liikaa odotuksia.
Löytöeläin on siitä hyvä että saat aikuisen etkä hätäile ottaessasi "söpön" pennun josta kasvaa iso koira. Toisaalta hommaa on yhtä paljon mutta apuja varmaan saa sieltä löytökodista, niille tärkeintä on koiralle hyvä koti ja tulevaisuus.
ehkä käyt myös muussa terapiassa..hmh?
[/quote]
Siksi juuri ollaan ruettu miettimään tätä koska kun kärsin masennuksesta teininä, minulla oli aina eläimiä ympärillä jotka sai oloni rentoutuneeksi. Ne oli minun parhaita ystäviä :)
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:05"]Koira ei ole väline sinun hyvään oloosi. Koira on perheenjäsen, läsnä myös silloin kun et siitä ulkoilusta niin välittäisi. Perheenjäsentä ei myöskään voi noin vaan antaa pois kun et enää tarvitse "terapiaa".
[/quote]
No tottakai se on perheen jäsen! Kasvoin maatilalla. Tiedän mitenkä eläimistä huolehditaan.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:03"]Mun koirat on ainakin olleet "parhaita kavereita" että miksei. Älä lataa liikaa odotuksia.
Löytöeläin on siitä hyvä että saat aikuisen etkä hätäile ottaessasi "söpön" pennun josta kasvaa iso koira. Toisaalta hommaa on yhtä paljon mutta apuja varmaan saa sieltä löytökodista, niille tärkeintä on koiralle hyvä koti ja tulevaisuus.
ehkä käyt myös muussa terapiassa..hmh?
[/quote]
Siksi juuri ollaan ruettu miettimään tätä koska kun kärsin masennuksesta teininä, minulla oli aina eläimiä ympärillä jotka sai oloni rentoutuneeksi. Ne oli minun parhaita ystäviä :)
-Ap
[/quote]
Ja käyn tälläkin hetkellä terapiassa.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:05"]Auttaa. Koiran kuolema tosin saattaa laukaista stressin ym. Sanon suoraan, että laiskuus ei sovi koiran omistajalle. En nyt sano, että sinä olet.
[/quote]
No meillä niitä eläimiä kuoli aina siellä meidän maatilalla :/ Se on luonnollista elämänkiertokulkua.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:05"]Koiran kuolema tosin saattaa laukaista stressin ym.
[/quote]
Tämä. Itse sairastin ikävuodet 12-15v anoreksiaa, mutta nyt ei ole ollut lähes kahteen vuoteen mitään syömisongelmaa yms.
Minulta on kuollut sukulaisia, hamstereita ja kani tuon jälkeen, eikä mitään ongelmaa.
Mutta. Mun koira kuoli kohta kuukausi sitten ja olen syönyt sen jälkeen kaksi oikeaa ruokaa. Eli yhden noin kahden viikon välein. Muuten olen saanut syötyä ehkä pari sataa kaloria/pv, aina en sitäkään.
Esim söin viimeks vähän paremmin (en kuitenkaan oikeaa ruokaa, vaan tyyliin sämpylän juustolla ja kurkulla ja n.3 rkl tonnikalaa, omenan, mutta on se paremmin mitä vähään aikaan) perjantaina ja sen jälkeen söin mitään ylipäänsä viimeksi eilen.
Mun anoreksia on tuntunut pahenevan tässä kuukauden sisään pahemmaksi mitä se ikinä on ollut. Suru ei todellakaan helpota asiaa. Painan 50kg, mutta herään öisin, koska minulla on niin paha olla mun "läskeissä". Tuntuu, että tämä loppuu vasta, kun pääsen 35-kiloon. Vasta kun kuolen. Ainakin pääsen takaisin mun koiran luokse.
En suosittele ottamaan koiraa, jos sun elämä ja psyyke ei ole ok. Et voi tietää ennen koiran kuolemista miltä se tuntuu, miten se vaikuttaa, vaikka ennenkin olisi ollut koiria.
N17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:05"]Koiran kuolema tosin saattaa laukaista stressin ym.
[/quote]
Tämä. Itse sairastin ikävuodet 12-15v anoreksiaa, mutta nyt ei ole ollut lähes kahteen vuoteen mitään syömisongelmaa yms.
Minulta on kuollut sukulaisia, hamstereita ja kani tuon jälkeen, eikä mitään ongelmaa.
Mutta. Mun koira kuoli kohta kuukausi sitten ja olen syönyt sen jälkeen kaksi oikeaa ruokaa. Eli yhden noin kahden viikon välein. Muuten olen saanut syötyä ehkä pari sataa kaloria/pv, aina en sitäkään.
Esim söin viimeks vähän paremmin (en kuitenkaan oikeaa ruokaa, vaan tyyliin sämpylän juustolla ja kurkulla ja n.3 rkl tonnikalaa, omenan, mutta on se paremmin mitä vähään aikaan) perjantaina ja sen jälkeen söin mitään ylipäänsä viimeksi eilen.
Mun anoreksia on tuntunut pahenevan tässä kuukauden sisään pahemmaksi mitä se ikinä on ollut. Suru ei todellakaan helpota asiaa. Painan 50kg, mutta herään öisin, koska minulla on niin paha olla mun "läskeissä". Tuntuu, että tämä loppuu vasta, kun pääsen 35-kiloon. Vasta kun kuolen. Ainakin pääsen takaisin mun koiran luokse.
En suosittele ottamaan koiraa, jos sun elämä ja psyyke ei ole ok. Et voi tietää ennen koiran kuolemista miltä se tuntuu, miten se vaikuttaa, vaikka ennenkin olisi ollut koiria.
N17
[/quote]
No tottahan tuokin, mutta kun minulla ei ikinä ole ollut vaikeita aikoja eläimen kuoleman jälkeen, vaikka olen jo 14v lähtien tätä sairastanut. Siihen ajatukseen kuolemasta on vaan niin tottunut että tottakai se surettaa, mutta en ole koskaan "romahtanut".
-Ap
Meidänkin perheessä ollut monta koiraa, jotka ovat tietysti kuolleet jossain vaiheessa. Monia läheisten ihmisten kuolemiakin olen kokenut. Minulla on ollut masennusta ja monen vuoden mietinnän jälkeen hankin koiranpennun. Kaikki meni hyvin, elämä tuntui onnelliselta, pitkästä aikaa. Joskus oli huonoja päiviä, mutta niitähän on kaikilla. Yleisesti ottaen koira sai minut nauttimaan elämästä. Mutta sitten koira sairastui. Lopetuspäätös oli tehtävä. En voi sanoin kuvailla sen jälkeistä aikaa. En pystynyt syömään kun jotain pientä. Työnsin pakolla suuhuni ja nopeasti nielaisin. En voinut nauttia ruuasta, Olihan koirani kuollut, se tuntui väärältä. Stressi, suru, ikävä ja tuska oli valtava. Kaikki tunteet tuli pintaan, viha, katkeruus, epätoivo, syyllisyys jne... Tästä on nyt aikaa, eli aika auttoi, mutta edelleen itken tosi herkästi. Tuntuu, että joka päivä. Se voi olla niin erilaista kun sinulla olisi OMA koira, josta vain sinä huolehdit parhaalla mahdollisella tavalla ja miten onnelliseksi se sinut tekeekään ja rakkaus lisääntyy päivä päivältä. Koiran kuoleman jälkeen sinä rysähdät pilvilinnoista. Olet ollut lähes taivaassa ja sitten joudutkin helvettiin. Tätä voi pahimmillaan olla kun masentunut hankkii koiran ja sen menettää. Kun se on ollut sulle niin tärkeä, vähän niinkuin pelastanut sinut, tehnyt sinusta onnellisen. Ei koiralta saisi edes vaatia noin paljon. Mieti näitä ennen kuin hankit koiran. Onko sinulla varaa jos koira sairastuu? Minulta meni useita tonneja koiraan, jouduin lainaamaan osan. Ja tuhkat jäi käteen. Tottakai ihania muistoja, on ne vielä kyllä hieman katkeria.
kunhan ostat kennelistä . jossa kasvatettu ja rekisteröity , ei pentutehtailijoita .
Alue: Aihe vapaa
On varmaankin kirjoitusvirheitä. Kirjoitan puhelimella.
-Ap