Onko teitä muitakin 1950-ja -60:n lapsuutenne viettäneitä tupakan savuisessa kodissanne?

Itse olen lapsuuteni joutunut viettämään kodissa, jossa toinen vanhemmistani oli tupakoitsija. Myöhemmin 70-luvulla tupakoinnin aloittivat aikuistuttuaan myös osa sisaruksistani. Mutta siihen aikaan kaikki tupakoivat lapsuuteni perheen jäsenet eivät poltelleet enää olohuoneessa, vaan tupakoivat omat perheenjäsenet ja vieraatkin siirtyivät aina tupakoimaan isäni työhuoneeseen. Kesäaikaan tupakoitsijat menivät tupakkatauolleen omakotitalon pihalle ja usein sisäänkäynnin ulko-oven edessä oleville rappusille istumaan ja vetämään savukkeensa.
Isäni poltti 60-luvulla 70-luvun alkuun saakka piippua. Ja piipun polttajia oli siihen aikaan joitakin muitakin ja enemmän kuin nykyisin. Isänikin lopetti piipputupakointinsa siirtyen myöhemmässä elämässään polttelemaan Hofmannin (?) pikkusikareita ja Nortti-savukkeita kunnes hän lopetti kokonaan epäterveellisen tapansa noin viidenkympin ikäisenä.
Itse en edes aloittanut tupakointia, koska sain ihan tarpeekseni sitä tupakan savua haistella lapsena ollessani muuallakin kuin kotonani. Ennen aikaan kun sai vielä linja-autossakin tupakkaa polttaa linja-auton takimmaisessa osassa penkkejä, ja eikä se savu siellä pysynyt vaan kyllä se savun haju lemahti linja-autossa etupuolellekin. Henkilöautoissakin osa poltti savukkeitaan autolla ajaessaankin ja kyydissä matkaavatkin. Hyi hitsi, miten siihen aikaan ei oltu tietoisia, miten epäterveellistä pelkkä passiivinen tupakan savukin oli sivullisille. Vaatteet ja tukkakin haisi tupakalle niin polttajan omat kuin polttamattomankin samassa tilassa olevankin ihmisen.