Lapset kehittyvät päivähoidossa nopeammin kuin kotihoidossa

Ja kuopukset kehittyvät yleensä esikoisia nopeammin, koska ottavat mallia isommiltaan.

Tämän älynväläyksen pointti oli?

Suomalaisvanhemmat eivät arvosta lastensa sosiaalisia taitoja. Etenkään pojilta ei vaadita hyvää sosiaalista käytöstä ja muiden huomioon ottamista.

Sitten itketään, kun koulussa ei pärjätäkään ja kuinka "koulu suosii tyttöjä". Vaatisivat vanhemmat vähän enemmän pojiltakin, niin ongelmaa ei olisi.

Ei sitä voi noin yksinkertaistaa, variaatioita on monta.

Laiskojen, huonojen tai osaamattomien vanhempien lapsille tekee hyvää, jos he pääsevät hyvään päiväkotiin. Hyvien, aktiivisten ja kekseliäiden vanhempien lapsille on valtava harppaus taaksepäin, jos he joutuvat huonoon päiväkotiin. Ujolle lapselle voi olla pelastus päästä päiväkotiin, tai sitten täydellinen katastrofi. Vilkas lapsi saattaa hyötyä jatkuvasta kaveri- ja virikeannista, tai sitten menee ylikierroksille eikä pärjää enää missään. Iloinen ja onnellinen lapsi saattaa joutua kiusauskierteeseen joka jatkuu päiväkodista lukioon, mutta yksinäinen ja surullinen lapsi saattaakin löytää elämäänsä ilon ja kavereita.

Vain yksi asia on varmaa; metsään menee aina, kun yritetään yleistää erilaisia kasvatusmalleja koskemaan kaikkia lapsia ja kaikkia erilaisia elämäntilanteita. Ei ole edes tarvetta löytää yhtää PARASTA hoitomuotoa, vaan tärkeintä on tehdä kaikkensa, että jokainen lapsi yksilönä saisi hyvän alun elämälleen.

Tunteiden ilmaisu puheen ohella, miten onnistuu, kehittyy?!

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:19"]Mä olin kotihoidossa ja musta tuli kauhean ujo ja sosiaalisia tilanteita pelkäävä.. [/quote] Itse taas olin päivähoidossa ja minusta tuli tuollainen. Yksittäisten ihmisten kokemukset eivät paljoa paina asiaa laajemmin tarkasteltaessa. Vaikea ujous on harvinaista, ujous on useinkin luonteenpiirre eikä sitä poisteta päiväkotiin viemällä. Lapsi saa olka ujo tai sosiaalinen, kumpikin on ihan hyvä. Luonnettaan ja temperamenttiaan kun ei voi valita.2

[/quote]

Ujous on temperamentti ja siihen synnytään, geenitekijät vaikuttavat, n. 20% väestöstä on ujoja. Ujolle lapselle on parasta saada kehittyä rauhassa omassa tahdissaan voittamaan ujouttaan ja tälläinen lapsi saa suojan stressittömästä lapsuudesta ja voi myöhemmin saada varmuuden. Kun ujo lapsi laitetaan päiväkotiin selviytymään ja stressaamaan moneksi tunniksi ei ujoudesta todennäköisesti enään pääse vaan se jää.

Itse kotihoidan lapsiani, he ovat todella hyväkäytöksisiä, iloisia, kohteliaita, sosiaalisesti taidokkaita lapsia. Käymme kerhoissa tutustumassa turvallisesti minä mukana suuremmissa ryhmissä olemista. En voi muutakuin hämmästellä aina vaan miehelleni ja itselleni miten hyväkäytöksiset lapset olemme kasvattaneet. Uskon sen johtuvan kotihoidosta. Toinen lapseni on ollut myös ujo ja uskon että on hänelle ollut erittäin hyvä päätös että hän on saanut olla kotona ja on nykyisin jo todella "reipas".

[/quote]

Ujous ei ole temperamentti. Ujous ei ole perinnöllistä. Temperamentti sitä vastoin on. Miten lapsen temperamentti kohdataan vanhempien taholta määrittelee sitten mahdolisen ujouden kehityksen. Eli temperamentti sinänsä ei johda ujouteen. 

Jostain luin että osassa taitoja päiväkodissa olleet ovat kehittyneet paremmin kuin kotihoidossa olleet. Kuitenkin pitäisi ehkä mielummin katsoa kokonaisuutta.

Päiväkodin puolesta täytyy sanoa että meidän erityistarpeisella lapsella kielellinen kehitys eteni huimasti kun aloitti päivähoidon 2v iässä. Kotona ei olisi samaan pystytty. Mutta; tässä oli kyse integroidusta ryhmästä jossa lapsimäärä oli pienempi, henkilökunta oli perillä lapsen tarpeista, kuvat ja viittomat yleisessä käytössä ja lapsella oma avustaja, kuntoutussuunnitelmaa toteutettuna yhdessä kodin ja päiväkodin yhteistyönä. Niin ja lapsi oli hoidossa 5-6h päiviä, eli ei kerennyt väsyä niin kuin täyspäiväisessä hoidossa.

Normaalisti kehittynyt sisarus oppi kyllä kotihoidossa kaiken tarpeellisen siihen 3,5v ikään mennessä kun aloitti päivähoidon. Mä uskon että jossain jutuissa oli jopa edellä ikätovereitaan jotka aloittivat täyspäiväisen hoidon 1v iässä koska hänen kanssa kerettiin harjoittelemaan asioita yksilöllisesti ja omaa tahtia. Myös kotityöt ja arjen askareet tulivat varmaan paremmin tutuiksi kun niitä kerettiin päivisin hoitamaan rauhassa. Kavereita löytyi kyllä myös kotihoidossa ja oppi olemaan vieraankin aikuisen hoidossa.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:19"]Mä olin kotihoidossa ja musta tuli kauhean ujo ja sosiaalisia tilanteita pelkäävä.. [/quote] Itse taas olin päivähoidossa ja minusta tuli tuollainen. Yksittäisten ihmisten kokemukset eivät paljoa paina asiaa laajemmin tarkasteltaessa. Vaikea ujous on harvinaista, ujous on useinkin luonteenpiirre eikä sitä poisteta päiväkotiin viemällä. Lapsi saa olka ujo tai sosiaalinen, kumpikin on ihan hyvä. Luonnettaan ja temperamenttiaan kun ei voi valita.2

[/quote]

Ujous on temperamentti ja siihen synnytään, geenitekijät vaikuttavat, n. 20% väestöstä on ujoja. Ujolle lapselle on parasta saada kehittyä rauhassa omassa tahdissaan voittamaan ujouttaan ja tälläinen lapsi saa suojan stressittömästä lapsuudesta ja voi myöhemmin saada varmuuden. Kun ujo lapsi laitetaan päiväkotiin selviytymään ja stressaamaan moneksi tunniksi ei ujoudesta todennäköisesti enään pääse vaan se jää.

Itse kotihoidan lapsiani, he ovat todella hyväkäytöksisiä, iloisia, kohteliaita, sosiaalisesti taidokkaita lapsia. Käymme kerhoissa tutustumassa turvallisesti minä mukana suuremmissa ryhmissä olemista. En voi muutakuin hämmästellä aina vaan miehelleni ja itselleni miten hyväkäytöksiset lapset olemme kasvattaneet. Uskon sen johtuvan kotihoidosta. Toinen lapseni on ollut myös ujo ja uskon että on hänelle ollut erittäin hyvä päätös että hän on saanut olla kotona ja on nykyisin jo todella "reipas".

[/quote]

Ujous ei ole temperamentti. Ujous ei ole perinnöllistä. Temperamentti sitä vastoin on. Miten lapsen temperamentti kohdataan vanhempien taholta määrittelee sitten mahdolisen ujouden kehityksen. Eli temperamentti sinänsä ei johda ujouteen. 

[/quote]

Älä saivartele! Introvertti persoonallisuus näyttäytyy helpost ujoutena. Ujous on maallikkosana sille, että temperamenti on vetäytyvä ja hiljainen. 

Mutta tietysti olet oikeassa, että pohjimmainen temperamentti voi tuottaa hyvin erilaisia lopputulemia ihmisen olemukseen. 

kuule 18, onneksi jossain päiväkodeissa ymmärretään liikkua pienryhmissä eikä näin ollen tule hermostumista ja turhaa odottelua, suorastaan kiusaamista odotuttaa jäähtyvän ruoan edessä ja sitten on taas 20 lasta jonossa vessaan, mikä ihmeen idea tässä? Pienryhmissä 4-5 lasta kerrallaan syömään, vessaan, nukkumaan, ulos, askartelemaan.. T. Lto

Kyse on kasvatuksesta tai kasvattamattomuudesta, ei mistään muusta.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:28"]

kuule 18, onneksi jossain päiväkodeissa ymmärretään liikkua pienryhmissä eikä näin ollen tule hermostumista ja turhaa odottelua, suorastaan kiusaamista odotuttaa jäähtyvän ruoan edessä ja sitten on taas 20 lasta jonossa vessaan, mikä ihmeen idea tässä? Pienryhmissä 4-5 lasta kerrallaan syömään, vessaan, nukkumaan, ulos, askartelemaan.. T. Lto

[/quote]Ideana vallankäyttö. En ole kommentoija 18.

Jos päiväkotihenkilökunta haluaa, voi ihan perushoitotilanteissakin toteuttaa monenlaista [quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:28"]kuule 18, onneksi jossain päiväkodeissa ymmärretään liikkua pienryhmissä eikä näin ollen tule hermostumista ja turhaa odottelua, suorastaan kiusaamista odotuttaa jäähtyvän ruoan edessä ja sitten on taas 20 lasta jonossa vessaan, mikä ihmeen idea tässä? Pienryhmissä 4-5 lasta kerrallaan syömään, vessaan, nukkumaan, ulos, askartelemaan.. T. Lto
[/quote] ja monessa tämä kaatuu valitettavan usein poissaoloihin ja käskyyn joustaa ( jolloin esim.kaksi työntekijää on kahdenkymmenen lapsen kanssa). Väärinhän se on, mutta rakas laki sallii ne tilapäiset ylitykset ( määrittämättä sitä tilapäisyyttä!)

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:34"]Jos päiväkotihenkilökunta haluaa, voi ihan perushoitotilanteissakin toteuttaa monenlaista [quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:28"]kuule 18, onneksi jossain päiväkodeissa ymmärretään liikkua pienryhmissä eikä näin ollen tule hermostumista ja turhaa odottelua, suorastaan kiusaamista odotuttaa jäähtyvän ruoan edessä ja sitten on taas 20 lasta jonossa vessaan, mikä ihmeen idea tässä? Pienryhmissä 4-5 lasta kerrallaan syömään, vessaan, nukkumaan, ulos, askartelemaan.. T. Lto
[/quote] ja monessa tämä kaatuu valitettavan usein poissaoloihin ja käskyyn joustaa ( jolloin esim.kaksi työntekijää on kahdenkymmenen lapsen kanssa). Väärinhän se on, mutta rakas laki sallii ne tilapäiset ylitykset ( määrittämättä sitä tilapäisyyttä!)
[/quote] ja unohtakaa tuo lainausta edeltävä. Se jäi ja oli vastauksen aloitus ihan toiseen.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:19"]Mä olin kotihoidossa ja musta tuli kauhean ujo ja sosiaalisia tilanteita pelkäävä..
[/quote]

Itse taas olin päivähoidossa ja minusta tuli tuollainen. Yksittäisten ihmisten kokemukset eivät paljoa paina asiaa laajemmin tarkasteltaessa. Vaikea ujous on harvinaista, ujous on useinkin luonteenpiirre eikä sitä poisteta päiväkotiin viemällä. Lapsi saa olka ujo tai sosiaalinen, kumpikin on ihan hyvä. Luonnettaan ja temperamenttiaan kun ei voi valita.

Minusta taas tuntui, että lapset taantuivat mennessään päivähoitoon. Heistä tuli aggressiivisempia he puhuivat kotonakin huutamalla. Sellaiset asiat, joita meillä ei ennen lapsilla ollut, kuten töniminen ja lällättely tulivat nopeasti kuvioihin. Lapset myös hermostuivat herkemmin, ja pienemmän itsetunto heikkeni, hän koki helpommin ettei halua edes yrittää mitään, koska ei saanut harjoitella rauhassa, ilman että joku on koko ajan kommentoimassa tai puuttumassa.

On päivähoidossa paljon hyvääkin ja arvostan hoitajia, mutta varsinkin pienemmän lapsen kohdalla ryhmän hoitajat olivat iäkkäitä, heillä on paljon poissaoloja, he tuntuvat jo olevan vähän väsähtäneitä kaikenlaiseen hässäkkään, ja ryhmässä on noitten poissaolojen vuoksi paljon sijaisia.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:13"]

12/12 olet aivan oikeassa, samaa mieltä minäkin olen.

AP avauksellaan ei oikeastaan viitannut mihinkään. Kunhan vain tokaisi...

Jo varttuneempana hoitajana päivähoidon puolella minulla on vuosien kokemus todellisuudesta.

Yleisesti ottaen ainakin viime vuosian on ollut nin, että lapset ovat "säilössä" vanhempien tuotua heidät sinne, kuka mistäkin syystä. Varhaiskasvatussuunnitelmassa on paljon hyvää. Käytännössä asioita ei voida juurikaan toteuttaa päivähoidossa. 

Aikaa ja henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, mutta toki organisoinnilla on merkitys, kuinka toimitaan. Usein hoitaja tosin voisi olla yhden lapsen tai muutaman kanssa eri tilassa, jossa yksilöllisyyttä voisi antaa. Mutta siiihen ei mennä. Annetaan lapsille aikaa vapaaseen leikkiin, mikä on tietty luonnollinen asia. Kerran viikossa olisi hyvä "kierrättää" lapsia pois isosta ryhmästä. No on toki, pikkueskarit jotka ovat tekemässä pieniä harjoituksia eri tilassa. Mutta on 4-vuotiaat ja sitä nuoremmat jotka tarvitsevat yksilölllistä huomiota.

Lapsen yksilöllisyyden huomiominen, se on vain enemminkin kirjoitettuna paperilla kuin toteutunut.

Ajatelkaapa  esim. tätä jonottamista ja vuoron odottelua päivän aikana:    

   -  ennen aamupalaa jonotetaan käsipesulle, ainakin pitäisi olla käsien pesu

  -  aamupalaa jonotetaan ruokakärryn edessä, joissakin päiväkodeissa lapset odottavat vuoroaan pöydässä ja 

     hakevat hoitajan kutsuessa nimeltä. Tällöin on useasti niin, että se lapsi joka on istunut hiljaa, saa vuoron.

     Hänet kutsutaan nimellä hakemaan. 

     Hälisijät saavat viimeiseksi, josta mainitaan monesti. 

     Joissain päiväkodeissa ei saa aloittaa syömistä, ennen kuin kaikki lapset ovat saaneet lautasen eteensä. 

     Ruuan jakelu myös keskytetään jos lapset alkavat puhua kovempaa tai häiritä. Vasta kun on rauhoituttu, 

     jatketaan jakamista. Ruuat ovat ylensä jäähtyneenä kylmillä lautasilla kun viimeinen saa ruokansa jos

     tapana on aloittaa  - vasta kaikki yhtäaikaa.

Sitten on ehkä  aamupiiri. Siinä istutaan vaikkei kaikki lapset haluaisi. Vuorollaan saa vastata aikuisen tekemiin kysymiksiin viikonpäivistä laulutoiveisiin.

Viikkosuunnitelman mukainen toiminta ja sitten ulos.

-Jonotetaan wc-pytylle

-Odotetaan vuoroa että aikuinen ehtisi auttaa pukemisessa

-Jonotetaan ulospääsyä. Joissakin paikoissa osastot vuorottelevat niin, että jostain mennään ensin ulos ja muuut saavat lähettää tai laittaa ovesta valmiit lapset sekaan...Mutta yleensä ulos jonotetaan.

-Jonotetaan leluvaraston edessä ulkoleluja ja välineitä.

-Jonotetaan esim. keinuun.

-Jonotetaan siään menoa. Joissakin paikoissa mennään porrastetusti sisälle, mutta ei kaikissa. Henkilökuntaa ei aina jne. Sisällä eteisessä hoitaja ei voi talviakaan ottaa märkiä vaatteita kuivumaan kaikilta samaan aikaan. Lapset yleensä antavat rukkaset ym.  odotettuaan hieman..

-Ulkoilun jälkeen wc-käynti ja käsien pesu. Jonotetaan pyttyjen edessä ja  käsipesuun pääsyä.

-Lounasta jonotetaan joko ruokakärryn edessä tai pöydässä.

Päivälevon jälkeen jonotetaan välipalaa.

Ennen ulosmenoa wc-käynti, jonoa voi olla.

Uloslähdössä odotetaan mahdollista apua pukemisessa.

-Odotetaan valmiina ulosmenoa....

Muutama jonotus on lisäksi, riippuen toiminnoista. Esim. keräännytään retkelle lähtöön. Yleensä ollaan parijonossa ja odotetan kaikkien olevan paikalla, aikuinen laskee lapset...

Jonotustilanteissa ja jonossa kulkiessa on aina hälinää ja edellisen lapsen tönimistä, jopa hiuksista kiinni pitoa. Hatun ottamista edelliseltä ja huutamista suoraan edellisen korvaan .Aikuinen joutuu korottaman ääntään tilanteen rauhoittamiseksi.

Usein kuulee aikuisen huutavan jonoon ettei kukaan saa mitään ennen kuin kaikki ovat hiljaa.  Hiljaiset lapsetkin "tuomitaan" eivätkä  saa hekään esim. ruokaa.

Pöydässä istujat  odotellessaan unohtavat ettei saanut puhua. Joissakin paikoissa saa jutella mutta ei kovaäänisesti. Aikuinen huutaa pöydän suuntaan ettei ala jakaa ruokaa ennen kuin kaikkki ovat hiiren hiljaa.

Joskus joudutaan ottamaan tottelematon yksikseen erillään olevaan pöytään. Olen nähnyt, että lapsi on jopa laitettu istumaan seinää vastapäätä, eikä hän saa kääntää katsettaan muihin pöytiin.

Nyt sitten ne nopeat kehitykset. Hyvin vähän ehditään ohjata kehittyvästi. Jo äänen voimakkuus huoneissa on sellainen, ettei lautapelien pelaaminen meinaa onnistua. Kyllä kaipaa hetkiä jolloin saisi olla lapsen kanssa kahden ja tehdä rauhassa hänen kanssaan asioita, ihan vain SEN lapsen kanssa sillä kertaa HUOMIOIDEN LAPSEN YKSILÖLLISYYDEN

[/quote]

Lapsemme on perhepäivähoitajalla, jossa tällä hetkellä on vain 3 lasta. Osa heistä osa-aikaisena. Eli siellä ainakaan meno ei ole tuollaista. En suoraan sanottuna keksi yhtään syytä, miksei hoito perhepäivähoitajalla esim. 3-4 päivänä viikossa olisi parempi 4-vuotiaalle lapselle kuin kotona 24/7. Joskus käy ihan kateeksi, kun joutuu olemaan töissä ja tietää, että lapset puuhaavat kivoja asioita hoidossa. Siellä katsotaan vähän päivän mukaan mitä tehdään. Jos on huono sää, ollaan sisällä ja lapset saavat päättää leikin. Jos on hyvä sää, niin retkeilevät muiden vastaavien ryhmien kanssa, vierailevat ryhmiksissä, käyvät museoissa, nukketeatterissa, eri puistoissa, tutustuvat metsään ja luontoon, istuttavat kukkia jne.

Se, että lapsi joutuu huomioimaan esim. ruokapöydässä toiset ja tietää, että ruoka syödään kun on ruoka-aika, pöydässä ei temppuilla, odotetaan omaa vuoroa on vain hyvää kasvatusta. Valitettavasti meillä kotona ainokainen käyttäytyy joskus todella huonosti. Sitten hoidossa sujuu syöminen aina, tottelee hoitajan ohjeita ja huomioi muut.

En ole huomannut sen sijaan olen huomannut omista ja lähipiirin lapsista että puhe taantuu kun menevät päiväkotiin. Puhuvat kai vähemmän aikuisten ja enemmän lasten kanssa. Lisäksi käyvät levottomiksi ja kärttyisiksi. Riippuu varmaan aika paljon kotona olevasta aikuisesta kumpi parempi. Kun ryhtyy vanhemmaksi niin kannattaa vähän opiskella kasvatusta ja lastenhoitoa omin päin. Peruskoulussa saisi kyllä olla näitä asioita enemmän ihan pakollisena, menee enemmän biologian ja kotitalouden puolelta kuin psykologian. Lukiossa tulee sitten ainakin valinnaisena sitä psykologista puoltakin eri ikäisistä ihmisistä.

Olen itse päiväkotilapsi, olin alle 1v, kun sinne jouduin/pääsin ja koko lapsuuteni olen ollut erittäin ujo ja muiden tönittävissä. Vahvaitsetuntoisemmat ovat jyränneet ja ottaneet mukaan koko asearsenaalinsa uhaten vanhemmilla, poliisilla ja presidentillä ja minä, ujo ja arka, jota oli kotona kasvatettu huomioimaan muut ja joka päiväkodissa oli väkisinkin joutunut huomioimaan muut, otin kaikki tosissani lähes murrosikään asti. Oman kokemuksen perusteella - ja tämähän ei ole koko totuus - väitänkin siis, että ne pomottajat ja määrääjät ovat niitä kodin keskipisteinä liehuneita ja vanhempiensa silmäterinä pitkään paistatelleita ja me päiväkotilaiset olimme tottuneet odottamaan vuoroa ja antamaan tilaa muille.

Onneksi nykypäiväkodissa sellainen huomaamattomuus on karissut pois, vaikka tuo yksi hoitaja yrittikin sellaista jonotus-kuvaa antaa. Joko kyseessä on erittäin ammattitaidoton porukka tai pikkaisen provosoiva yritys.

Olen viettänyt lasteni päiväkodissa paljon aikaa, jokaisen kolmen lapsen tutustumisjaksoilla ihan kunnollakin, ja vaikka en väitäkään päiväkodin tai hoitajien olevan täydellisiä, niin moni asia on kuitenkin hyvin eikä mikään huonosti. Lapset liikkuvat pienryhmissä eivätkä jonota kuin enintään hetken. Esim. ulkovaatteita pukemassa on max neljä lasta kerrallaan ja kun neljä on valmis, lähtee yksi hoitaja näiden kanssa ulos ja seuraavat neljä on pukemassa. Muut jatkavat leikkejään, kunnes pyydetään vessaan ja siitä pukemiseen. Yhtään jonotusta ei loppupään lapset joudu kärsimään ja alkupäässä nämä neljä joutuvat odottamaan sen verran, että pääsevät kaikki kerralla ulos.

Ruokailuihin ei rynni kaikki 21 lasta kerralla koskaan. Ennen ruokailua on on loruja ja leikkejä ja sieltä yksi kerrallaan päästetään käsien pesulle ja syömään, viimeiset saavat olla leikissä pitkään ja ovat siitä onnelllisia. Ruokailussa ei istuta odottamassa, kunnes kaikki ovat syöneet vaan nopeiten syöneet saavat pestä kädet ja lähteä leikkimään. En keksi yhtään pakollista jonotustilannetta paitsi tuo ekojen neljän ulosodotus, jossa kaikki neljä eivät edes odota vaan ne pari nopeinta. Lasten liikuttamine ei ole rakettitiedettä, uskokaa pois vaan.

Kommentoin vielä sen verran, että kuopuksen ryhmässä oli neljä alle 3-vuotiasta, päiväkodin ainoat pienet, ja näillä oli oma hoitaja, joka toimi erillään ryhmästä siten, että pienet menivät eri aikaan ulos, söivät ennen muita ja menivät nukkumaan, kun muut tulivat syömään. Ainoastaan iltapäivällä olivat osa isompaa ryhmää hoitajien aikataulujen takia. Periaatteessa siis aivan pph:n edut ilman pph:n velvoitetta tehdä ruokaa, siivota, korjata jälkiä jne. eli aikaa oli pienille aivan eri tavalla kuin pph:lla.  Ja tietysti se etu, että hoitajan ollessa sairas, oli tuttuja hoitajia sijaistamassa, kun muut päiväkodin aikuiset siirtyivät aina pienille ja isommille tuli vieraampi hoitaja.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 13:42"]

Suomalaisvanhemmat eivät arvosta lastensa sosiaalisia taitoja. Etenkään pojilta ei vaadita hyvää sosiaalista käytöstä ja muiden huomioon ottamista.

Sitten itketään, kun koulussa ei pärjätäkään ja kuinka "koulu suosii tyttöjä". Vaatisivat vanhemmat vähän enemmän pojiltakin, niin ongelmaa ei olisi.

[/quote] huonoin numero oli yläasteella käytös pojalla 8, tosin ysillä kohos 9.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 14:43"]

En ole huomannut sen sijaan olen huomannut omista ja lähipiirin lapsista että puhe taantuu kun menevät päiväkotiin. Puhuvat kai vähemmän aikuisten ja enemmän lasten kanssa. Lisäksi käyvät levottomiksi ja kärttyisiksi. Riippuu varmaan aika paljon kotona olevasta aikuisesta kumpi parempi. Kun ryhtyy vanhemmaksi niin kannattaa vähän opiskella kasvatusta ja lastenhoitoa omin päin. Peruskoulussa saisi kyllä olla näitä asioita enemmän ihan pakollisena, menee enemmän biologian ja kotitalouden puolelta kuin psykologian. Lukiossa tulee sitten ainakin valinnaisena sitä psykologista puoltakin eri ikäisistä ihmisistä.

[/quote]

Ihan on tutkimuksilla todettu, että lasten puheenkehitys kehittyy parhaiten vertaisten kanssa eli päiväkodissa. Yksi isoimmista tukitoimista puheenviivästymään on päivähoidon aloittaminen ja tätä puoltavat kaikki puheterapeutit. Millä koulutustasolla oikeasti väität, että päiväkoti hidastaa puheenaloitusta vai heititkö nuo psykologin opinnot ihan vain siksi kehiin, että antaisi viestistäsi pätevämmän kuvan?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:19"]

Mä olin kotihoidossa ja musta tuli kauhean ujo ja sosiaalisia tilanteita pelkäävä..

[/quote]

No voi! Meitä on toisenlaisiakin. Ei voi tehdä päätelmiä juuri sinun perusteellasi. Olen ollut kotihoidossa ja rohkea ihminen.