Lapset kehittyvät päivähoidossa nopeammin kuin kotihoidossa

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 13:17"]

Olen huomannut tämän sukulaisten ja tuttavien lapsista. Myös sosiaaliset taidot ovat kehittyneemmät.

Päivähoito on pop.

[/quote]

Riippuu monesta tekijästä ja mitä kehitystä lapsessa seuraa ja arvioi. Varma on että alle kolmevuotiaat kehittyvät tärkeissä ikävaihekohtaisissa taidoissa hitaammin päiväkodissa kuin taaperot jotka saavat olla vanhemman kanssa kotona tai myös hyvän pphoitajan hoivassa. Toinen asia onkin sitten isommat lapset jotka todella hyötyvät laadukkaasta päiväkotihoidosta (jos sitä löytyy) kunhan päivät eivät ole ylipitkiä.

Olen monesti ajatellut, että puheenkehityksessä viivästyneelle esikoiselle olisi tehnyt toisten lasten seura hyvää jo aiemmin. Kun hän 4-vuotiaana aloitti päiväkodin, puhe selkeni nopeasti ja pitkiä lauseita alkoi tulla. Sen sijaan nuorempi oppi ihan hyvissä ajoin kotihoidossa puhumaan, vaikka veljen puhe oli viivästynyttä. Se on niin paljon siitä lapsesta itsestään kiinni. Osa ei jaksa isossa seurassa, osalle se tekee hyvää. Erikoista, että ujosta nuoremmasta on nyt isompana tullut sosiaalinen, kun taas esikoinen, joka tykkäsi päiväkodissa seurasta, viihtyy enemmän omissa oloissaan. 

Itse olen taas huomannut aivan päinvastaista. Pienenä päiväkotiin joutuneilla on vaikka mitä viivästymää, adhdtä ja selvästi enemmän aggressiivista käytöstä etenkin muita lapsia kohtaan. Kotihoidetut ovat oppineet asiat nopeammin, lukemaan ja laskemaankin ennen eskaria ja vaikuttavat muutenkin iloisemmilta ja tyytyväisemmiltä, hyväkäytöksisiltä lapsilta :)

Ap voisi määrittää, mitä tarkoittaa kehittyminen.

Päiväkodissa opitut  sosiaaliset taidot on tutkimusten mukaan alistaminen, kiusaaminen ja huutamalla huomion ottaminen.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 13:48"]

Ei sitä voi noin yksinkertaistaa, variaatioita on monta.

Laiskojen, huonojen tai osaamattomien vanhempien lapsille tekee hyvää, jos he pääsevät hyvään päiväkotiin. Hyvien, aktiivisten ja kekseliäiden vanhempien lapsille on valtava harppaus taaksepäin, jos he joutuvat huonoon päiväkotiin. Ujolle lapselle voi olla pelastus päästä päiväkotiin, tai sitten täydellinen katastrofi. Vilkas lapsi saattaa hyötyä jatkuvasta kaveri- ja virikeannista, tai sitten menee ylikierroksille eikä pärjää enää missään. Iloinen ja onnellinen lapsi saattaa joutua kiusauskierteeseen joka jatkuu päiväkodista lukioon, mutta yksinäinen ja surullinen lapsi saattaakin löytää elämäänsä ilon ja kavereita.

Vain yksi asia on varmaa; metsään menee aina, kun yritetään yleistää erilaisia kasvatusmalleja koskemaan kaikkia lapsia ja kaikkia erilaisia elämäntilanteita. Ei ole edes tarvetta löytää yhtää PARASTA hoitomuotoa, vaan tärkeintä on tehdä kaikkensa, että jokainen lapsi yksilönä saisi hyvän alun elämälleen.

[/quote]

Totta tässä moni asia mutta on kuitenkin tosiasioita jotka liittyvät lapsen kehityspsykologisiin tarpeisiin eri ikävaiheissa. Tässä kohtaa ei vanhemmilla ole riittävästi tietoa että pystyisivät arvioimaan päiväkodin mahdollisuuksia vastata lapsen tarpeisiin. Tätä tietoa tulisi sitä vastoin olla ammattikasvattajilla ja myös heidän vastuullaan kertoa vanhemmille miten päiväkoti pyrkii lapsen kasvua ja kehitystä tukemaan ja mitkä juuri tämän päiväkodin mahdollisuudet huomioida kehityksen kannalta tärkeitä asioita. Esim. alle kolmevuotiaan tarpeisiin vastaaminen päiväkotihoidossa on erittäin haasteellista ja harvoin onnistuu riittävän laadukkaasti ja tämä merkitsee että riski häiriöille lapsen kehityksessä on suurempi pienten kohdalla ryhmähoidossa. Kannattaa siksi miettiä pphoitoa ensimäisenä vaihtoehtona pienille, tavallisesti silloin lapsen varhainen kehitys paremmassa turvassa.

Empä tiiä. Muksuni ovat käyneet kerhossa kaksi kertaa viikossa ja oppivat sielä yhtä hyvin taitoja. Ei vaadi sitä päiväkotia. Pahimmassa tapauksessa päiväkoti on lapselle liian stressaavaa jos toinen koti.

Joopa joo. Ihan relevanttia tutkimustietoa. Minun yhtä relevantti omakohtainen kokemus osoittaa ihan päinvastaista. Kun ihan pienet alle 3-vuotiaat joutuvat siihen hyeenaympäristöön heistä kasvaa juuri niitä minä minä aikuisia.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:34"]

Empä tiiä. Muksuni ovat käyneet kerhossa kaksi kertaa viikossa ja oppivat sielä yhtä hyvin taitoja. Ei vaadi sitä päiväkotia. Pahimmassa tapauksessa päiväkoti on lapselle liian stressaavaa jos toinen koti.

[/quote]

Siinäpä se pitäisi lapsi (3-6v) olla vain aamupäivät siellä päiväkodissa jolloin sitä lton ohjaamaa toimintaa on!

Päivähoito on tarkoitettu lapsille pitopaikaksi siksi aikaa kun vanhemmat ovat töissä.

Ei mitään muuta tarkoitusta varten.Lusmujen vanhempien lapset täyttävät jo nyt päiväkodit niin että työssäkäyvien lapset eivät sinne mahdu.

Ja uusi pakollinen esiopetus on aivan perseestä.Kyllä ihminen kerkeää olemaan järjestelmässä ihan tarpeeksi kauan muutenkin.

Ootte vaan laiskoja.

12/12 olet aivan oikeassa, samaa mieltä minäkin olen.

AP avauksellaan ei oikeastaan viitannut mihinkään. Kunhan vain tokaisi...

Jo varttuneempana hoitajana päivähoidon puolella minulla on vuosien kokemus todellisuudesta.

Yleisesti ottaen ainakin viime vuosian on ollut nin, että lapset ovat "säilössä" vanhempien tuotua heidät sinne, kuka mistäkin syystä. Varhaiskasvatussuunnitelmassa on paljon hyvää. Käytännössä asioita ei voida juurikaan toteuttaa päivähoidossa. 

Aikaa ja henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, mutta toki organisoinnilla on merkitys, kuinka toimitaan. Usein hoitaja tosin voisi olla yhden lapsen tai muutaman kanssa eri tilassa, jossa yksilöllisyyttä voisi antaa. Mutta siiihen ei mennä. Annetaan lapsille aikaa vapaaseen leikkiin, mikä on tietty luonnollinen asia. Kerran viikossa olisi hyvä "kierrättää" lapsia pois isosta ryhmästä. No on toki, pikkueskarit jotka ovat tekemässä pieniä harjoituksia eri tilassa. Mutta on 4-vuotiaat ja sitä nuoremmat jotka tarvitsevat yksilölllistä huomiota.

Lapsen yksilöllisyyden huomiominen, se on vain enemminkin kirjoitettuna paperilla kuin toteutunut.

Ajatelkaapa  esim. tätä jonottamista ja vuoron odottelua päivän aikana:    

   -  ennen aamupalaa jonotetaan käsipesulle, ainakin pitäisi olla käsien pesu

  -  aamupalaa jonotetaan ruokakärryn edessä, joissakin päiväkodeissa lapset odottavat vuoroaan pöydässä ja 

     hakevat hoitajan kutsuessa nimeltä. Tällöin on useasti niin, että se lapsi joka on istunut hiljaa, saa vuoron.

     Hänet kutsutaan nimellä hakemaan. 

     Hälisijät saavat viimeiseksi, josta mainitaan monesti. 

     Joissain päiväkodeissa ei saa aloittaa syömistä, ennen kuin kaikki lapset ovat saaneet lautasen eteensä. 

     Ruuan jakelu myös keskytetään jos lapset alkavat puhua kovempaa tai häiritä. Vasta kun on rauhoituttu, 

     jatketaan jakamista. Ruuat ovat ylensä jäähtyneenä kylmillä lautasilla kun viimeinen saa ruokansa jos

     tapana on aloittaa  - vasta kaikki yhtäaikaa.

Sitten on ehkä  aamupiiri. Siinä istutaan vaikkei kaikki lapset haluaisi. Vuorollaan saa vastata aikuisen tekemiin kysymiksiin viikonpäivistä laulutoiveisiin.

Viikkosuunnitelman mukainen toiminta ja sitten ulos.

-Jonotetaan wc-pytylle

-Odotetaan vuoroa että aikuinen ehtisi auttaa pukemisessa

-Jonotetaan ulospääsyä. Joissakin paikoissa osastot vuorottelevat niin, että jostain mennään ensin ulos ja muuut saavat lähettää tai laittaa ovesta valmiit lapset sekaan...Mutta yleensä ulos jonotetaan.

-Jonotetaan leluvaraston edessä ulkoleluja ja välineitä.

-Jonotetaan esim. keinuun.

-Jonotetaan siään menoa. Joissakin paikoissa mennään porrastetusti sisälle, mutta ei kaikissa. Henkilökuntaa ei aina jne. Sisällä eteisessä hoitaja ei voi talviakaan ottaa märkiä vaatteita kuivumaan kaikilta samaan aikaan. Lapset yleensä antavat rukkaset ym.  odotettuaan hieman..

-Ulkoilun jälkeen wc-käynti ja käsien pesu. Jonotetaan pyttyjen edessä ja  käsipesuun pääsyä.

-Lounasta jonotetaan joko ruokakärryn edessä tai pöydässä.

Päivälevon jälkeen jonotetaan välipalaa.

Ennen ulosmenoa wc-käynti, jonoa voi olla.

Uloslähdössä odotetaan mahdollista apua pukemisessa.

-Odotetaan valmiina ulosmenoa....

Muutama jonotus on lisäksi, riippuen toiminnoista. Esim. keräännytään retkelle lähtöön. Yleensä ollaan parijonossa ja odotetan kaikkien olevan paikalla, aikuinen laskee lapset...

Jonotustilanteissa ja jonossa kulkiessa on aina hälinää ja edellisen lapsen tönimistä, jopa hiuksista kiinni pitoa. Hatun ottamista edelliseltä ja huutamista suoraan edellisen korvaan .Aikuinen joutuu korottaman ääntään tilanteen rauhoittamiseksi.

Usein kuulee aikuisen huutavan jonoon ettei kukaan saa mitään ennen kuin kaikki ovat hiljaa.  Hiljaiset lapsetkin "tuomitaan" eivätkä  saa hekään esim. ruokaa.

Pöydässä istujat  odotellessaan unohtavat ettei saanut puhua. Joissakin paikoissa saa jutella mutta ei kovaäänisesti. Aikuinen huutaa pöydän suuntaan ettei ala jakaa ruokaa ennen kuin kaikkki ovat hiiren hiljaa.

Joskus joudutaan ottamaan tottelematon yksikseen erillään olevaan pöytään. Olen nähnyt, että lapsi on jopa laitettu istumaan seinää vastapäätä, eikä hän saa kääntää katsettaan muihin pöytiin.

Nyt sitten ne nopeat kehitykset. Hyvin vähän ehditään ohjata kehittyvästi. Jo äänen voimakkuus huoneissa on sellainen, ettei lautapelien pelaaminen meinaa onnistua. Kyllä kaipaa hetkiä jolloin saisi olla lapsen kanssa kahden ja tehdä rauhassa hänen kanssaan asioita, ihan vain SEN lapsen kanssa sillä kertaa HUOMIOIDEN LAPSEN YKSILÖLLISYYDEN

Mä olin kotihoidossa ja musta tuli kauhean ujo ja sosiaalisia tilanteita pelkäävä..

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:19"]Mä olin kotihoidossa ja musta tuli kauhean ujo ja sosiaalisia tilanteita pelkäävä..
[/quote]
Muistan kanssa ainakin 2 luokkakaveria, jotka tuli ekaluokalle kotihoidosta. Olivat tosi ujoja pari eka vuotta koulussa. Toinen oli tosi äitiriippuvainen

Eli introvertti persoonallisuus ei ole perittyä vaan temperamentin ja ympäristön tulos. Kiihkeä lapsi jolla ärsykekynnys matala on usein haastavampi lapsi, ei kestä odottamista ja usein vaikeammin rauhoitettavissa. Paljon riippuu siis miten vanhemmat tässä tilanteessa vauvan kanssa pärjäävät.

Jaapa jaa, no ei voi enää mitään, kun ovat jo 18-, 16- ja 13-v aikoinaan kotihoidetut ressukat. Puhumaan oppivat erittäin pienenä, 2-vuotiaina selittivät kaikki asiat ihan normaalilla tavalla, eivätkä edes kiertäneet mitään kirjaimia, normaalisti oppivat kävelemään, 4-5 v lukemaan ja siitä sitten samaa kyytiä vähitellen kirjoittamaan, yhteen- ja vähennyslaskut osasivat ennen eskaria. Luistelut, hiihdot, pyöräilyt ja uinnit olivat hanskassa myös eskariin mennessä, kuten myös haarukalla ja veitsellä syöminen ja hyvät käytöstavat. Ompelu, virkkaaminen, vuoleminen, leipominen yms. oli tietysti ihan normaalia.

Paljon retkeiltiin, käytiin eläinpuistoissa, leikkipuistoissa, uimassa, mäenlaskussa, kyläiltiin, oli kerhoja ja kavereita, askarreltiin, musisoitiin, luettiin paljon yms. normaalia. Mitä siellä päiväkodissa niin ihmeellistä sitten tehdään?

Muistan ihan hyvin meidän päivien perusjärjestyksen, aamulla rauhallinen ylösnousu, aamupala, sitten ulkoilu, lounas, leikkiä, leipomista / askartelua / kerho tai mitä vaan noista aiemmin mainitsemistani. Sitten välipala, ulkoilu, päivällinen. Mutta saatettiin tehdä mitä milloinkin mieleen tuli, joskus lämmitettiin päivällä sauna ja paistettiin kiukaalla makkaraa tai laitettiin vaahtokylpy ja sinne mukaan eväät. Tai maalattiin sormiväreillä, rakennettiin maja, lähdettiin kirjastoon ja kauppaan, käytiin poimimassa metsämansikoita, mentiin mummolaan tai naapuriin kissanpentuja katsomaan. Ulkoillessa tehtiin lumitöitä, laitettiin lintulaudoille ruokaa, seurattiin oravien puuhailua, poimittiin kukkia ja kerättiin askartelumateriaaleja, kannettiin takkapuita, mentiin uimaan.

Koulussa kaikki sujui hyvin, numerot kiitettäviä, jokainen on saanut hymytyttö- tai poikapatsaan, jossa sillä nyt merkityst on. Palaute koulusta on aina ollut, että käytös on erinomaista, lapsemme rauhallisia ja ahkeria, huolellisia ja auttavaisia ja innokkaita oppimaan.

Olisivathan toki voineet olla vielä nopeammin kehittyneitä, jos olisivat olleet päiväkodissa, en vain tiedä miksi pitäisi niin nopeasti kehittyä? Aina on sanottu, että leikki on lapsen työ, eli tärkein ajankulu pienenä ja olen kyllä samaa mieltä. Minusta on aivan ihanaa, että lapsemme vieläkin muistelevat, miten mukava lapsuus heillä oli, mitä kaikkea kivaa teimme yhdessä. Ja myös koko perheellä, koska olihan miehellänikin enemmän aikaa olla lasten kanssa, kun minä olin jo päivällä tehnyt kutakuinkin kaikki kotityöt. Meillä on läheiset ja lämpimät välit, kokkailemme yhdessä teinien kanssa, teemme patikkaretkiä, laulamme karaokea, katsomme elokuvia. Kuitenkin lapsemme ovat ihan itsenäisiäkin, esikoinen opettelee innokkaasti kokkaamaan, että pärjää kun reilun vuoden päästä lähtee opiskelemaan. Se tuntuu samalla haikealta ja samalla olen hänestä niin ylpeä!

Ei minulla ole mitään päivähoitoa vastaan, se on ihan ok, kukin hoitaa perheensä tavallaan ja toivottavasti kaikki ovat tyytyväisiä ja sekä lapset että vanhemmat onnellisia. Perheen onnellisuus ja keskinäinen rakkaus on lasten paras kasvualusta.

Riippuu päiväkodista, vanhemmista ja lapsesta. Itselläni on lahjakas lapsi joka tylsistyy kotona helposti ja tylsistyi myös pienten lasten ryhmässä päiväkodissa. Oireili niin ettei syönyt eikä nukkunut ja eristäytyi muista lapsista ja pyrki mm. päiväkodin pihalla isompien lasten leikkeihin (tätä ei sallittu, pienille lapsille oli eri piha eri leluineen.) Kun muutimme ja päiväkoti vaihtui ryhmikseen niin lapsen kehitys alkoi mennä harppomalla eteenpäin. Sai olla isojen lasten kanssa ja oppia heiltä joka päivä uutta. Mutta tämä toimi siis minun lapseni kohdalla, jos lapseni olisi introvertti ja hiljainen hissukka niin päiväkotihan voisi olla kamala paikka ja hidastaa kehitystä. Mutta toki, jos vanhemmat eivät sosiaalista lasta kotona hyvin ja se lapsi tulee 4-5v sinne päiväkotiin opettelemaan käytöstapoja niin huonollehan se näyttää. Meidänkin ryhmässä on nyt näitä 5-vuotiaita jotka haukkuu ja lyö koska eivät ole oppineet jakamaan leluja tai huomiota. Eli myös vanhemmat vaikuttavat.

Ihan näin mututuntumalla niin päiväkodin kasvattajat ovat kertoneet havaintonsa lapsista jotka pphoidossa ja tulevat varahoitoon päiväkotiin hoitajan ollessa sairaana tai lomalla. Hoitajat ovat selkeästi huomanneet että puheen kehitys ja sanojen monipuolinen käyttäminen on selkeästi parempaa näillä lapsilla.

Nojoo, voihan se olla, mutta eibse tee kotihoidosta huonoa vaihtoehtoa :)

Mihis sitä sitten niin kiire on???

Voisinpa sanoa samaa omista lapsistani. Musta tuntuu että kehitys hidastunut tosi paljon päivähoidon aloittamisen jälkeen. Kukaan kun ei ehdi enää samalla tavalla henkilökohtaisesti opettaa lapselle niitä asioita joihin kiinnostus milloinkin suuntautuu. Toki viikoloppuisin ehditään mutta ei samoin kuin silloin kun lapset kotona

Lapset kehittyvät jos saavat osallistua monipuolisesti erilaisiin toimintoihin.

Ei päivähoito ole mikään autuaaksi tekevä juttu.

Olen tavannut paljon lapsia, jotka ovat kotihoidossa oppineet loistavasti asiat. Heillä vain on viitseliäät vanhemmat jotka tekevät paljon asioita lasten kanssa.

Lastenhoitaja