Oletko koskaan melkein kuollut?
Eli otsikon mukaisesti. Itse heti syntyessäni (huonokuntoinen keskonen) ja lapsena meinasin hukkua.
Kommentit (59)
Olen kolme kertaa.Onnettomuuksissa.
Minkä ikäisiä olette? Tuntuu hurjalta että joku on voinut meinata kuolla seitsemän kertaa, minkälaista elämää elätte näinniinkuin muuten? Olen itse 25v ja onnekseni välttynyt kaikilta läheltä piti -tilanteilta. Olenko vaan onnekas vai elänyt hirveän varovaisesti..
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 07:10"]Minkä ikäisiä olette? Tuntuu hurjalta että joku on voinut meinata kuolla seitsemän kertaa, minkälaista elämää elätte näinniinkuin muuten? Olen itse 25v ja onnekseni välttynyt kaikilta läheltä piti -tilanteilta. Olenko vaan onnekas vai elänyt hirveän varovaisesti..
[/quote]
Mietin samaa. Elämäni vaarallisin tilanne on tainnut olla se kun lapsena laskin pulkalla päin pientä puuta. Ikää nyt 27v.
10-vuotiaana melkein kuolin keuhkokuumeeseen. En kuitenkaan muista kuin sairaalaan menon, ja sen kun heräsin parin viikon kuluttua. Jää siis arvoitukseksi, oliko siellä tunnelin päässä valoa :D
Oon meinannu tehä itsemurhan jahukkunu melkei ja kaatuban puun alle ja oon vast 11v
Meinasin myös hukkua. Olin uimassa ihan laiturin vieressä jossa oli syvää. Yhtäkkiä pieni pikkuveljeni hyppäsi päälleni, ei hän tajunnut että minulla ei yllä jalat pohjaan. Veli räpiköi päälläni ja painuin veden alle. En saanut otetta edes laiturista. Happi meinas jo loppua ja ajattelin kuolevani. Sitten isä hyppäs veteen ja pelasti mut ottamalla pikkuveljen pois päältäni.
olen jäänyt auton alle. ja synnytykseen olisin kuollut, ilman nykypäivää.
Olisin kuollut jos olisin lakannut hengittästä. Ja tämä fakta toistuu päivittäin!
Psykoosissa juoksin junaraiteille, mutta joku tuntematon raahasi minut pois sieltä. Juna olisi tullut siitä ehkä 5min päästä. Tuosta on kohta 2v.
N17
Synnytykseen meinasin kuolla. Onneksi Suomessa on taitavat lääkärit. Mieheni olisi jäänyt kaksosten yksinhuoltajaksi.
Syntyessäni oli napanuora kaulan ympärillä ja olin kuulemma "ihan sininen", mutta en tiedä kuinka lähellä kuolemaa oikeasti olisin ollut. Noin 7-vuotiaana meinasin myös hukkua, kun otteeni lipesi laiturista virtaavassa joessa ja vajosin pohjaan (en onneksi lähtenyt virran mukaan). Se oli kauhea hetki mutta jotenkin onneksi sain taas laiturin rappusista kiinni ja vedettyä itseni ylös. Kukaan ei ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui enkä sanonut kellekään. Pienestä voi olla elämä kiinni. Ehkä minut olisi joku ehtinyt vetää ylös, ehkä mitään ei olisi tapahtunut muutenkaan, mutta muistan sen tunteen ikuisesti.
Kyllä kahdesti
Kun synnyin lääkäri oli kysynyt isältä kumpi säästetään äiti vai lapsi. 8 keskenmenon jälkeen synnyin jalat edellä ja valekuolleena lopulta. Molemmat jäimme henkiin eikä minullekaan tullut mitään kehityshäiriöitä.
Oman 2. synnytyksessä; verenpaine laski 50/0 eikä kätilö ylettänyt hätänappiin. Huusi kuin leijona muita apuun ja läpsi minua poskille etten saa laittaa silmiä kiinni. Olisi ollut tosi ihana tunne vain nukkua pois....
Synnytyksessä olisin kuollut ilman tämän päivän lääketiedettä.
Lapsena olen meinannut hukkua.
Mutta tuo synnytys oli sellainen jolloin sydänpysäys oli lähellä.
No en voi sanoa että olisin meinannut kuolla, mutta onhan noita ollu sellaisia tapahtumia joissa olisi voinut kuolla. Olen useammmankin kerran kaatunut näyttävästi pyörällä sekä mopolla ja liukastanut jäisellä tiellä, huonolla tuurilla olisi voinut lyödä päänsä ja kuolla. Olen myös ajanut hirvikolarin, olisihan siinäkin voinut käydä kehnosti. Umppari on myös tulehtunut, ilman hoitoa siihenkin olisi todennäköisesti kuollut. jne.
Kyllä, pahaan raskausmykytykse . Olin monta päivää teholla, turvoksissa puolisokeana ja maksa- arvot pilvissä.
Siis onko synnytykseen kuoleminen yleistäkin?:(
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 08:44"]
Siis onko synnytykseen kuoleminen yleistäkin?:(
[/quote]
Suomessa kuolee muutama vuodessa.
Minulla sama setti kuin ap:lla ja olen 25v.
menin kavereiden kanssa baarin jälkeen valoisana kesäaamuna mereen uimaan ja meinasin hukkua. menin liian syvälle veteen ja astuin yllättäen pohjassa olevaan kuoppaan. vedin vettä keuhkoihin enkä saanut jaloilla otetta pohjasta, räpiköin paniikissa veden alla jonkun tovin ennen kuin kaveripoika repi minut ylös. sen jälkeen meni vähän aikaa ennen kuin uskaltauduin uudelleen uimaan