Olisitko sisaruksesi kaveri, jos ette olisi sukua?
Tajusin tässä hiljattain, että itse tuskin olisin. Siskoni on minua 7 vuotta vanhempi, kiinnostunut aivan eri asioista, poliittiset mielipiteet eroavat suuresti eikä muutakaan yhteistä säveltä meinaa löytyä. Toimeen tulemme sukukarkeloissa sekä -kriiseissä, mutta ilman sukulaisuussuhdetta tuskin olisimme ystäviä.
Miten muilla?
- Mysteerimies
Kommentit (41)
Veljen kanssa kyllä oltais kavereita ilman sukulaisuussuhdettakin. Vietetään tosi paljon aikaa yhdessä ja reissataan. Ollaan oltu aina tosi läheisiä.
-21
Toisen kanssa olisin bestis, toisen kanssa en tapailisi ikinä. Näin kyllä nytkin.
En tiedä olisinko tutustunut siskoni kaltaiseen, ollaan aika erilaisia ja ikäeroakin kymmenen vuotta. Hän on kuitenkin elämäni tärkein ja rakkain tyyppi, joten olen onnekas, että hän on siskoni.
Pikkusiskon kanssa olisin. Ollaan niin samalla aaltopituudella ja tullaan toimeen loistavasti. Isosiskon kanssa en olisi. Hän on täysin erilainen ja jopa sisarena kylmä minua kohtaan. Rakastan häntä silti.
Hyvä kysymys, olen tätä asiaa monesti viimeaikoina miettiny ja en todellakaan olisi. Pitää itseään parhaana kaikessa ja leuhkailee asialla kuin asialla. Valehtelee paljon pitääkseen kulissin ikionnellisesta elämästään vaikka tiedän itse varsinhyvin kuinka asiat oikeasti ovat. Huvittaa seurata sivusta kuinka muut ovat sokeita ja uskovat kaiken ja ihannoivat.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 23:10"]Siskoni varmaan vastaisi toisin, hän koettaa hirveästi saada mun huomiota ja tahtois viettää aikaa mun kanssa
[/quote]
En viitsinyt lainata kokonaa, mutta tämä kuulosti jotenkin todella herttaiselta. Näen ihan mielessäni teinitytön, joka ihailee sisarustaan.
Sisko on pari vuotta vanhempi joten luonnollisesti liikutaan eri ympyröissä, joten jos vaan jotenkin sattumalta tapaisin, niin voisin ollakkin ystävä. Ihan erilaiset asiat meitä kiinnostaa, mutta arvot hyvin samanlaisia ja viihdytään keskenämme. Tykkään :)
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 23:10"]Siskoni varmaan vastaisi toisin, hän koettaa hirveästi saada mun huomiota ja tahtois viettää aikaa mun kanssa
[/quote]
En viitsinyt lainata kokonaa, mutta tämä kuulosti jotenkin todella herttaiselta. Näen ihan mielessäni teinitytön, joka ihailee sisarustaan.
[/quote]
Mä koitan olla hyvä isosisko vaikka en aina hänen juttujaan ihan tajuakaan (oon 13 vuotta vanhempi ja menee välillä ihan yli hilseen mistä hän selittää) ja elämäntilanteet ihan erilaiset (hän seiskalla ja minä vakityössä ja kohta äiti). Koitan ainakin muutaman kerran vuodessa keksiä meille jotain tekemistä. Varmaan kun hän kasvaa niin meillekin kehittyy läheisemmät välit, kun pystyn ottamaan siskon omiin juttuihinikin mukaan. Ja lapseni elämään hänet tietenkin haluan mukaan.
En, vaikka meillä onkin hyvät välit. Yhteinen historia tekee sen, että viihdymme toistemme seurassa muutaman kerran vuodessa, vaikka useita päiviäkin kerrallaan. Ärsytyksen aiheista kykenemme sanomaan toisillemme suoraan, mitä en minä ainakaan tekisi ei sukulaiselle. On todella hyvä, että on olemassa sukulaisuussuhteita, joiden seurauksena mennään oman mukavuusalueen ulkopuolellekin. Välitämme myös useista samoista ihmisistä. Kukaan muu ei ole nähnyt tiettyjä meitä yhdistäviä juttuja. On mukavaa pitää välimatkaa, mutta kuitenkin tarpeen tullen olla yhteyksissä.
Ei. Ollaan tosi erilaisia ihmisiä ja ikä-eroakin reippaasti, joten tuskin oltais annettu toisillemme mahdollisuutta tutustua. Mutta onneksi näin, läheisiä ollaan eroavaisuuksista huolimatta:)
Olisin, mutta emme varmaan ikinä olisi tutustuneet, jos emme olisi sujua. Minä olen ruma ja ujo, sisareni on kaunis ja sosiaalinen, siihen pisteeseen asti, että hänestä saa ulkokuoren perusteella vähän pinnallisenkin kuvan. En varmaan olisi ikinä ollut hänen mielestään tutustumisen arvoinen, kun hänellä on niin paljon muitakin kavereita ja tuttuja vaikka missä piireissä.
31: Ymmärrän hyvin, vaikkei teillä olisi noin isoa ikäeroakaan. Teineillä on niin omat jutut.
Uskon, että olet kiva sisko :).
28
Tuskin. En oikeastaan tunne heitä nytkään.
En usko että olisimme tutustuneet, sillä olemme aika erilaisia, eri sukupuolta ja ikäero 6v.Nykyään mietin kuitenkin usein, että olenpa onnekas, kun olen saanut veljekseni noin hyvän tyypin. Hän on ehdottomasti yksi parhaista kavereistani!
Empä usko,ei oo mitään yhteistä. Ja tiedättekö aika lohduttavaa kuulla että ei moni muukaan! Oon tuntenut huonoa omaatuntoa kun mua ei kauheesti kiinnosta olla mun 10v vanhemman siskon kanssa tekemisissä...ainoa mitä voimme jakaa on jutut vanhemmistamme..siihen asti kun hän muutti pois kun olin vielä lapsi.
Tuskin. Nuorimman sisareni kanssa minulla on 19 vuotta ikäeroa. Muut ovat muutamien vuoden välein meistä. Epäilen silti että en edes vanhimman siskoni, jonka kanssa on 3 vuoden ikäero. Kaikki ovat niin erilaisia. Tuskin olisin kohdannut heitä elämäni aikana koskaan ilman perhesidettä. Olen silti onnellinen tästä ❤
Tulisimme luontevasti toimeen, mutta emme olisi parhaita ystäviä. Olemme molemmat uteliaita ja huumorintajuisia, mutta harrastukset ja arvomaailmat ovat aika erilaiset. Jos emme olisi opiskelu- tai työkavereita, emme tutustuisi missään.
Puolisisarukset lähinnä yrjöttäisivät.
Emme olisi. Lapsesta asti aivan täysin eri mieltymykset ja kaverisuhdetta ei vaan ole missään vaiheessa syntynyt. Ollaan pitkälti yli 40v. Olisi kiva jos asiat toisin mutta kun ollaan ihan eri planeetalta niin asiat näin.