Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pitkä terapian pitää olla jos on lapsuudesta asti asiat päin helvettiä?
15.01.2022 |
Lapsuudenkodissa mielisairautta, koulussa kiusaamista koko yläaste, siitä meni varhais aikuisuudeksi luottamus ihmisiin ja tulos kauhea sisäänpäin kääntyminen. Töihin päästyä tullut vähän rotia hommiin ja suht hyvin meneekin siellä, mutta heikko itse tunto nostelee sielläkin päätä. Parisuhteita vain yksi pidempi, sekin huono ja minua hyväksi käyttävä. Ei ole löytynyt kumppania sen jälkeen. En osaa taustasta johtuen lukea ihmisten tunteita, esim romanttista kiinnostusta en huomaa tai ymmärrän olemattomat merkit siksi. Helvetin yksinäinen muutenkin, ei hyviä ystäviä yhtään, vain työkaveri kavereita ja ne on sitä vaan töissä.
Kuulunko jo suljetulle vai auttaisiko edes Freud?
Kommentit (5)
Lähtökohtiisi nähden olet kuitenkin hienosti pärjännyt! Moni olisi jo antanut periksi, mutta sinä olet sitkeästi yrittänyt eteenpäin. Ehkä jonkin harrastuksen kautta löytyisi kavereita myös vapaa-ajalle? Jos ei, niin ainakin jotain mielenkiintoista tekemistä. Jossain vaiheessa löydät kyllä parisuhteenkin, ehkä kun vähiten sitä odotat. Elämä on seikkailu. Ylä- ja alamäkiä. Koskaan ei tiedä mikä nurkan takana odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin itse kymmenen kerran sellaisen lyhytterapian, kun olin valmistunut, oma sinkkuus masensi ja tuntui etten saa ikinä miestä. Taustalla alkoholisti-narsisti-isä, äidin kuolema, koulukiusaaminen, huono parisuhdeyritelmä.
Tajusin, että isä on juurikin narsisti, mun ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä jos en halua olla hänen kanssaan tekemisissä ja että tapailukumppanini on mulkku. Lisäksi muistan, kun kerroin yhdestä lapsuuden muistostani ja terapeutti sanoitti sen tavallaan uudelleen sanoen, että isäni oli kutsunut minua hirviöksi. Se jotenkin auttoi ymmärtämään sitä koko isoa kuvaa, että tottakai mulla on surkea itsetunto, kun mua on lytätty herkässä iässä noin.
Siitä oli sitten hyvä lähteä jatkokäsittelemään asioita itsekseen. Parisuhdekin löytyi lopulta.
Ei välttämättä pitkä, jos löytää sen oikean terapeutin tai terapian joka saa asiat 'kliksahtamaan" paikoilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kävin itse kymmenen kerran sellaisen lyhytterapian, kun olin valmistunut, oma sinkkuus masensi ja tuntui etten saa ikinä miestä. Taustalla alkoholisti-narsisti-isä, äidin kuolema, koulukiusaaminen, huono parisuhdeyritelmä.
Tajusin, että isä on juurikin narsisti, mun ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä jos en halua olla hänen kanssaan tekemisissä ja että tapailukumppanini on mulkku. Lisäksi muistan, kun kerroin yhdestä lapsuuden muistostani ja terapeutti sanoitti sen tavallaan uudelleen sanoen, että isäni oli kutsunut minua hirviöksi. Se jotenkin auttoi ymmärtämään sitä koko isoa kuvaa, että tottakai mulla on surkea itsetunto, kun mua on lytätty herkässä iässä noin.
Siitä oli sitten hyvä lähteä jatkokäsittelemään asioita itsekseen. Parisuhdekin löytyi lopulta.
Hyvä!
Alue: Aihe vapaa
Mikset ole jo aiemmin hakenut apua?