Miksi teit uuden puolisosi kanssa ankkurilapsen/lapsia??

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 20:08"]

Minuakin itse asiassa ap:n kysymys kiinnostaa. Ymmärrän, jos itsellä ei ole lapsia, että niitä haluaa, vaikka puolisolla jo on, mutta jos kummallakin puolisolla on jo lapsia, pitää jokaisen tajuta, ettei se uusperhe ainakaan parane niillä lisälapsilla.

Eikö hyvä parisuhde riitä? Pitääkö niitä geenejäkin vielä jakaa? Onko kyse tietynlaisesta ahneudesta vai ihan vain puhtaasti siitä, etteivät ne olemassa olevat lapset riitä. Halutaan siis korvata ne "paremmilla" tyyliiin "tällä kertaa en sitten mokaa".

Onko tuo reilua käytöstä niitä alkuperäisiä lapsia kohtaan? Kun lapsilta on vietyy ehjä perhe ja kun heidät on pakotettu elämään ventovieraan aikuisen kanssa ja kun äidin/isän onni on koko ajan tärkeämpää kuin lasten tunteet, niin takuulla tuo yhteinen lapsi ei ole näille lapsille onni vaan puhtaasti se jatkuva muistutus siitä mitä itse on menettänyt.

Ehkä näillä kysymyksillä olen sitten ilkeä, mutta olen tavannut niin monta uusperhettään ylistävää aikuista, jonka lapset ovat joustaneet, mukautuneet ja leikkineet onnellista vanhempansa mieliksi, vaikka tosiasissa takaraivossa on jatkuva pelko vanhemman menettämisestä. Lähes kaikilla on kateutta uusperheen yhteistä lasta kohtaan, monella jopa vihaa. Lapsia kohdellaan eriarvoisesti ja siitä tehdään normi. Elämä on epäreilua ja tätä yhteistä lasta/näitä yhteisiä lapsia me rakastetaan ja te muut saatte nyt siihen sopeutua... Ja jos ette sopeudu, niin ainahan voitte muuttaa isän uusperheeseen...

[/quote]

Onpas tylyä tekstiä näin "alkuperäisen lapsen" näkökulmasta. 

Varmasti jotkut laittavat oman onnen lapsen edelle, mutta naurettava väite että niin olisi aina. Meillä on varmistettu lapsilta että uusi miesystävä on ok, eikä me lapset mitenkään erityisesti olla jouduttu joustamaan mistään.

Joo, muutettiin isompaan taloon kun isäpuoli tuli, mutta olihan se nyt meistäkin kivaa päästä isompaan. 

Onnellisempaa aikaa isäpuolen kanssa vietetyt lapsuusvuodet minulle olivat kuin alati tappelevien vanhempien kanssa vietetyt 9 vuotta tai väsyneen yh:n kanssa asuminen. Isäpuoli toi turvaa ja luotettavan aikuisen mallin.

Yhteistä lasta eivät yrityksestä huolimatta saaneet, mutta eipä minua se haitannut kun kertoivat yrittävänsä. Kyllähän ydinperheessäkin tehdään lapsia kunnes lapsiluku on täynnä, ei siinä mistään korvaamisesta tai paremmista lapsista ole kyse!