Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kriisi, eron pohdinta.. Miten osata valita oikein?
15.01.2022 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilusti yli 10 vuotta. On lapset yhdessä jne. Suhteemme on ollut vähän sellaista vuoristorataa, mutta jonkin verran tasoittunut kuitenkin alkuvuosista. Alussa mielestäni mieheni kohteli minua aika huonosti, olin itse aika nuori ja nopeasti raskaanakin, oli kaikenlaista muutakin murhetta siinä elämässä ja siinä sitten yritettiin luovia jotenkin. En arvostanut itseäni kai tarpeeksi, joten hyväksyin huonon kohtelun. Mieheni nyt vaan oli sellainen että ei osannut huomioida muita. Hän aina riidan jälkeen lupasi muuttua.
Olen ajatellut että lapsille ydinperhe on tärkeä ja on meillä ihan hauskaakin yhdessä. Lisäksi miehen vanhemmat vaikuttivat mukavilta ihmisiltä, auttoivat jonkun verran lastenhoidossa ja olivat osa elämäämme.
Tilanne on kuitenkin muuttunut tosi paljon sikäli, että olen tajunnut miten sairas miehen lapsuudenperhe oikeasti on. Kulissi on kaatunut. Toisella vanhemmalla on vahvasti narsistisia piirteitä, ja ovat muutenkin tosi hankalia ihmisiä. Näen tietenkin miehessänikin samanlaisia piirteitä. Ahdistaa tosi paljon tämä tilanne, kun on vähemmän ja vähemmän syitä pysyä yhdessä, mutta silti eroaminen tuntuu tosi pahalta. Enimmäkseen siitä syystä, että kukaan muu perheessä ei sitä halua, ja sitten itse joudun olemaan se ”pahis” jos haen avioeroa.
Mutta ei meillä miehen kanssa ole sellaista parisuhdetta. Mies ei ole koskaan kyennyt treffeihin tai vastaaviin. Läheisyys on jotain mitä pitää joka kerta selittää että mitä se edes oikeastaan on. Ja vaikka olen monet kerrat kertonut, niin aina se on jotain yhtä outoa ja vähän niin kuin naurettavaa jopa kun sanon että kaipaisin sellaista. Mietin kun omilla vanhemmillani oli vaikea parisuhde, että minulla ei ole oikeanlaista mallia parisuhteesta, en edes tiedä mitä se voisi olla, mutta kuitenkin on usein sellainen tunne että jotain puuttuu.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voin kertoa, että häiriintynyt perhetausta on NORMI. Väitän, että vain promille ihmisistä on "normaaleja". Vaihtamalla et siis välttämättä parempaa saa - ja vaihtoehtona on yksinäisyys maailmassa, jossa ihmiset ovat lähtökohtaisesti "häiriintyneitä". Onko häiriintyneisyys huono asia, vaikea sanoa, koska pahasta seuraa hyvää ja päinvastoin.
Rakastamiseen ei tarvita mallia. Joko tunnet sydämelläsi, että arvostat jotakin syvällisesti, tai sitten et tunne; ethän tarvinnut mallia lastesi rakastamiseen?
Se On jännä, miten se meneekin useimmiten niin, että ero tulee naisen aloitteesta.
Jos parisuhde miehen kanssa on suurimmaksi osaksi sitä, että miettii erotako vai ei, niin kyllä ero on silloin oikea ratkaisu. Vaikka eroaa, niin sehän ei tarkoita välttämättä lopullista eroa, vaan saattaa saada miettimään asioita syvemmin. Jotkut onnistuvat lopullisesti toistensa kanssa vasta toisella kierroksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olette hankkineet lapsia tuollaiseen parisuhteeseen?
Nyt parisuhdeterapiaan ja liitto kuntoon!
Taas on tarina-täti palstoilla. Täyttä soopaa koko aloitus.
Puhdasverinen trolli lauantain aamupäivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla pääosan ajasta hyvä vai huono olla miehesi kanssa? Saatko viestisi kuitenkin hänelle läpi?
On hyväksi perheelle, jos kykenee ajattelemaan selkeästi naisellisuutta ja miehisyyttä. Eli hyväksyy sen, että sukupuolisuus on voimavara - ilman sitä olisitte "tasaista massaa", hyviä kamuja. Parisuhteen voima syntyy juuri eroavaisuuksista. Niitä saa ja pitääkin olla!
Pääasia on, että toisessa näkee jotain, mistä tykkää. Antaa lopun olla mitä on, ja keskittyy enemmän lapsiin ja itseensä, kotiin. Perhe-elämää voi aina myös uudistaa uudella asenteella arkiaskareisiin. Ei ole mitään täydellistä yhdistelmää, kuin moukan tuurilla tai jonakin deluusiona, jossa kahden ihmisen heikkous tukee toistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se menee, että vastuuntuntoinen saa sen pahiksen roolin. Omassa sisimmässään tietää hiljaa, mitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kyllä tulla panemaan sua.
No niin, ap, tarjolla olisi yksinäinen ja spermuntäitteinen vanhuus. Saisit vapaana yksilönä toteuttaa täydellistä minääsi. Ei vaisin, ota hiukan tilaa suhteessa, ei se eroamista vaadi. Tee sinä suhteestasi sellaista, kuin haluat, niillä realiteeteilla jotka sulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ahdistaa vain ajatus sitoutumisesta, järjestä itsellesi tilaa rikkomatta perhettä. Ellet tee sitä ajoissa, sun on pakko rikkoa, koska et kestä enää ahdistusta.
Se kannattaa muistaa, että sitä disneyn prinssiä/prinsessaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastamiseen ei tarvita mallia. Joko tunnet sydämelläsi, että arvostat jotakin syvällisesti, tai sitten et tunne; ethän tarvinnut mallia lastesi rakastamiseen?
En tarvitse mallia rakastamiseen, osaan kyllä rakastaa. Mutta en ole osannut vaatia rakkautta itseäni kohtaan. Sen lisäksi että vanhemmillani oli vaikea avioliitto, minua on myös pahoinpidelty sekä henkisesti että fyysisesti lapsuudenkodissani. En osannut nuorempana valita itselleni miestä joka olisi ollut hyvä minulle, joka huomioisi minua, kuuntelisi toiveitani. Joka haluaisi tehdä minut onnelliseksi.
Se että kertoo toiveita ei auta. Mieheni väheksyy tarpeitani, vaikka mielestäni en vaadi paljon. Tiedän paljon pariskuntia, joilla yhteisiä treffi-iltoja, jotka katsovat välillä illalla yhdessä elokuvaa viinilasillisen äärellä, hierovat toisiaan, halailevat, ovat läsnä toisilleen. Edes joskus. Tällaista kaipaisin ja jos yritän sitä selittää miehelleni, on aina tuntunut siltä kuin puhuisin jotain vierasta kieltä. Hän ei siis ymmärrä ollenkaan mitä tarkoitan. Tai niin ainakin väittää.
Joka tapauksessa suren tätä tosi paljon. Tuntuu siltä kuin osa potentiaalistani menee ihan hukkaan. Haluaisin myös pitää jotain miestä hyvänä, mutta mieheni ei kaipaa sellaista. Läheisyys on aina ollut vaan sellaista kiusallista. Muutenkin minusta tuntuu etten voi olla täysin oma itseni mieheni kanssa. On vaan niin vaikea kuvitella muuta, kun ollaan oltu niin pitkään yhdessä, on perhe jne. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette hankkineet lapsia tuollaiseen parisuhteeseen?
Nyt parisuhdeterapiaan ja liitto kuntoon!
Usko tai älä, olen ollut tosi rakastunut mieheeni. Vaikka hän kohteli välillä huonosti, niin rakastin vaan. Yritin saada suhdetta toimimaan vuosia. Ollaan oltu myös parisuhdeterapiassa pariinkin kertaan, mutta viimeksi mies halusi lopettaa sen kun hänen mielestään terapeutti oli puolueellinen.. Oli siis nainen ja sanoi aika suoraan asioita. En osaa itse ottaa kantaa, miehen tuntuu olevan tosi vaikea katsoa peiliin ja nähdä virheitään, kun ei yksinkertaisesti pidä niitä virheinä. Esim välinpitämättömyys. Hän vaan on sellainen. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla pääosan ajasta hyvä vai huono olla miehesi kanssa? Saatko viestisi kuitenkin hänelle läpi?
Ei ole jatkuvasti täysin epätoivoinen olo. Keskityn lapsiin, arkeen, itseeni. Välillä mietin vaan että voisinko oikeasti olla onnellisempi ilman miestäni. Kun niin monet asiat on hänen kanssaan vaikeita ja hankalia. Mutta ei kai mikään pitkä suhde ole helppo koskaan. Sitten mietin että mitä loppujenlopuksi mieheltäni saan. Jutellaan kyllä paljon arkipäiväisistä asioista, mutta vaikeista asioista puhuminen ei oikein onnistu, kun miehen mielestä niissä ei yleensä ole mitään puhuttavaa. T. Ap
Taasko leikitään loukattua "prinsessaa". Oikeesti on pahisprinsessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette hankkineet lapsia tuollaiseen parisuhteeseen?
Nyt parisuhdeterapiaan ja liitto kuntoon!Usko tai älä, olen ollut tosi rakastunut mieheeni. Vaikka hän kohteli välillä huonosti, niin rakastin vaan. Yritin saada suhdetta toimimaan vuosia. Ollaan oltu myös parisuhdeterapiassa pariinkin kertaan, mutta viimeksi mies halusi lopettaa sen kun hänen mielestään terapeutti oli puolueellinen.. Oli siis nainen ja sanoi aika suoraan asioita. En osaa itse ottaa kantaa, miehen tuntuu olevan tosi vaikea katsoa peiliin ja nähdä virheitään, kun ei yksinkertaisesti pidä niitä virheinä. Esim välinpitämättömyys. Hän vaan on sellainen. T. Ap
Jos seurustelun alku jo mennyt pilalle vaikea sitä on korjata.
Alue: Aihe vapaa
Mä voin kyllä tulla panemaan sua.