Liikunnanopettajat arvioikaa minut: Olin tunneilla verenmaku suussa

Muistan, kun kouluaikanani yritin saada paremman arvosanan kuin 7 liikunnasta vuosi toisensa jälkeen, mutta en siinä koskaan onnistunut. Koin olevani aina altavastaajan asemassa.

- Murrosikäni alkoi myöhemmin kuin muilla, olin laiha ja pieni, enkä pysynyt isompien kanssa samassa vauhdissa. Myöhemmin kasvoin keskipituiseksi.
- Joukkuelajeista pelasin melko hyvin koripalloa, lentopalloa ja sählyä. 9. luokalla myös pesäpalloa, kun aloin saamaan voimaa ja osuvuutta lyönteihin. Sitä ennen paloin ja minut valittiinkin joukkueeseen toiseksi viimeisenä. Jalkapallossa en ollut hyvä. Pallo oli osuessaan niin kova, että aloin varoa.
- Osasin kiivetä köysissä, roikkua ja tehdä liikkeitä renkaissa sekä hypätä pelottavan haarahypyn ponnahduslaudalta minulle kovin korkean pukin yli. Viimeisestä olen pettynyt, kun en vieläkään saanut liikunnasta kasia. Kuperkeikat eteen ja taaksepäin, kärrynpyörän, päällä seisonnan, hartiaseisonnan, käsillä seisonnan sekä käsillä kävelyn ainoana koko luokalla.
-Ponnistusvoimani oli luokan paras, kun sitä mitattiin hyppäämällä ja läpsäisemällä levyyn.
- En saanut tehtyä yhtään miestenpunnerrusta ja naistenpunnerrukset taas olivat liian kevyitä. Lankutin kauan.
- Taivuin eteenpäin kämmenet maahan, kun yritin parhaani. Sivuspagaatti jäi 5 cm ilmarakoa. Sain tehtyä hyvän siltakaadon. Opettaja ihaili viehkeitä ja notkeita voimisteluliikkeitä, arvosteli lapsellista vartaloani, eikä ikinä ollut tyytyväinen minuun.
- Luistelin melko hyvin kaunoa. Hiihdin ja juoksin verenmaku suussa ja liian kovalla sykkeellä yrittäen pysyä muiden mukana. Näitä lajeja oli melko paljon, joten kärsin. Cooperin-testi ei koskaan mennyt hyvin, olin enintään keskitasoa, kun luokan taso ei ollut korkea. Juoksin sen verran lujaa, etten aivan joutunut kävelemään kesken. Viimeisen minuutin tai kaksi sen minkä lähti ja verenmaku taas suussa.
- Olin varmasti sairastanut yläaste-ikäisenä kovan influenssan. Siitä hapenottokyky pitkään heikompi? 18 v löytyikin arpikudosta keuhkoista. Saattoi johtua myös verenmaku suussa koululiikunnassa yrittämisestä?
- Motivaatiostani liikkua olisi voinut antaa 10 ja minun olisi kuulunut saada siksi liikunnasta 8.

Mielipiteitä? Ja miten koululiikuntaa kuuluisi arvioida, jotta siitä ei kehittyisi kovin monelle traumoja?

Nykyisin minulla on riittävä hapenottokyky ja jaksan esim. hölkätä paremmin kuin lapsena ja olen ikäisekseni keskimääräistä paremmassa kunnossa. Liikun terveyteni eteen, en kilpaile, enkä liiku koskaan verenmaku suussa