Kaveri ruinaa aina syötävää ostoksistani

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 19:09"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 18:29"]

En keksinyt parempaa otsikkoa. Tilanne siis se, että olemme molemmat opiskelijoita ja samassa laajassa kaveripiirissä. Tämä yksi kaveri sitten ruinaa niin kahvilla tai kaupassa käynnin jälkeen ostoksistani syötävää. Jos olen ostanut leivoksen ja hän keksin kahvin kanssa, alkaa keksinsyönnin jälkeen suun maiskuttelu ja "Kylläpä tuo leivos näyttää hyvältä, saisinko hieman maistaa?". Olen itse tällä hetkellä hieman, mutta vain hieman, paremmassa taloudellisessa tilanteessa kuin kaveri, sillä teen opintojen oheen töitä. Kaveria ei ole koskaan työnteko oikein odottanut, sillä odottaa sitä "unelmiensa työpaikkaa". Hän on kuitenkin perinyt ja saanut perheestään melkolailla rahaa. Tuntuu nololta kieltää suora pyyntö tai olla kun ei huomaisi limsapulloon luotuja haikeita katseita ja koiran vininää matkivaa ääntä.

[/quote]

Sanot: "Osta omat", etkä anna. Jos tuntuu nololta, nin sitten pysyt kynnysmattona. Tilanne ihan sama vaikka taloudellinen asema olisi mikä.

[/quote]

Lisään vielä, että sulla on tosi hauska kirjoitustyyli ("limsapulloon luotuja haikeita katseita"), ja en tarkoita epäystävällisesti, mutta eihän tuosta mitään tule, jos vaan murrut paineen alla. Paineensietoa, ystävä rakas! Mun tekisi melkein mieli kysyä, missä tapaatte, niin tulisi katsomaan. Voisi olla hauska näytelmä ja minä en arkailisi lopettaa siipeilyä edes sinun puolestasi, luvallasi. ;)

Ymmärrän että rasittavankin herkkujen anelemisen vielä jotenkin kestää jos kaveri on muuten ok, mutta jos tämä herranterttu vielä kehtaa haukkua sitä mitä sinulta mankui? Miksi ihmeessä antaisit maistaa yhtään mitään tuon jälkeen? Voisit vaan todeta että juu, et tykkää kuitenkaan ja sitten on sun makunautinto pilalla.

Tai sitten vaihtaa kaveria. Mitä tuollaisella tekee?

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 22:52"]Tuota.. miksi tieto läskittömyydestänne oli olennainen lisä kertomukseesi? Ajatteletko että ylipainoiset useinkin vonkaavat kavereittensa ruokia?
[/quote]

Oma veikkaus, että usein jokaiseen ruokaan liittyvässä ketjussa tulee aina noita läski ja ryhävalas kommentoijia. Tai ei ketjun edes tarvitse liittyä ruokaan...

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 19:21"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 19:09"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 18:29"]

En keksinyt parempaa otsikkoa. Tilanne siis se, että olemme molemmat opiskelijoita ja samassa laajassa kaveripiirissä. Tämä yksi kaveri sitten ruinaa niin kahvilla tai kaupassa käynnin jälkeen ostoksistani syötävää. Jos olen ostanut leivoksen ja hän keksin kahvin kanssa, alkaa keksinsyönnin jälkeen suun maiskuttelu ja "Kylläpä tuo leivos näyttää hyvältä, saisinko hieman maistaa?". Olen itse tällä hetkellä hieman, mutta vain hieman, paremmassa taloudellisessa tilanteessa kuin kaveri, sillä teen opintojen oheen töitä. Kaveria ei ole koskaan työnteko oikein odottanut, sillä odottaa sitä "unelmiensa työpaikkaa". Hän on kuitenkin perinyt ja saanut perheestään melkolailla rahaa. Tuntuu nololta kieltää suora pyyntö tai olla kun ei huomaisi limsapulloon luotuja haikeita katseita ja koiran vininää matkivaa ääntä.

[/quote]

Sanot: "Osta omat", etkä anna. Jos tuntuu nololta, nin sitten pysyt kynnysmattona. Tilanne ihan sama vaikka taloudellinen asema olisi mikä.

[/quote]

Lisään vielä, että sulla on tosi hauska kirjoitustyyli ("limsapulloon luotuja haikeita katseita"), ja en tarkoita epäystävällisesti, mutta eihän tuosta mitään tule, jos vaan murrut paineen alla. Paineensietoa, ystävä rakas! Mun tekisi melkein mieli kysyä, missä tapaatte, niin tulisi katsomaan. Voisi olla hauska näytelmä ja minä en arkailisi lopettaa siipeilyä edes sinun puolestasi, luvallasi. ;)
[/quote]

Kiitos, kiitos :).Ongelma on kyllä myös se, että olen yleensäkin liian kiltti ja ehkä myös se, että minut on kasvatettu kotona niin, etten ikinä itse käyttäytyisi noin. Minun on siis vaikea suhtautua tällaiseen tai tietää, mitä toisen päässä liikkuu. Tässä on kyllä itselleni kasvun paikka. Ap

Nytpä on hyvä paikka opetella pitämään puolensa.

Meillä oli ystävän kanssa kerran aika tiukka vääntö. Se oli kutsunut mut kahville ja maistamaan fetapiirakkaa. No kiva tietysti, että kutsui, mutta sain vain yhden pikku siivun piirasta.

Uskalsin sitten pyytää toisen palan, mutta ystäväni sanoi, että pitää jättää miesystävällekin. Minä siinä sitten heitin ilkeästi, kun ystäväni puhui aina lastensaannista, että "oisit kyllä huono äiti, antasit lasteskin varmaan olla nälässä".

.
Siihen ystäväni heitti takas, että "ja sinä varmasti söisit lasteskin ruoat" :D

Muuttaisin isonpaa asuntoon perheineni. Pienwhkö kaksio neljälle sais jäädä unholaan. Toki meillä nyt olisi varaa asua isommassa. Sitten joutuisimme vaan tinkimään kaikesta. Kuten ruoasta, vaatteista, mummila ja muista sukulaisvierailuista.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 21:38"]Muuttaisin isonpaa asuntoon perheineni. Pienwhkö kaksio neljälle sais jäädä unholaan. Toki meillä nyt olisi varaa asua isommassa. Sitten joutuisimme vaan tinkimään kaikesta. Kuten ruoasta, vaatteista, mummila ja muista sukulaisvierailuista.
[/quote]

Great!

Onpa epäkohteliasta, mutta täällä on tullut jo hyviä vinkkejä! Mä ehkä sanoisin vain pahoitellen, että "sori, tämä on niin hyvää, haluan syödä kaiken itse" ja kannustaa sitä kaveria ostamaan oman jos haluaa. Tuota flunssa- tms. syytä voi myös käyttää. Mä oon joskus tehnyt niin vastaavassa tilanteessa, että sanon voivani jättää pikkupalan, jos en jaksakaan kaikkea. Mutta sitten olen kuitenkin jaksanut syödä leivoksen kokonaan :) 

Ärsyttävää kyllä tuollainen käytös, ja ymmärrän että saattaa tuntua pikkumaiselta kiinnittää huomiota noin pieneen asiaan, mutta kun tuota jatkuu pidemmän päälle ja aina kun tapaatte, se on todella ärsyttävää lokkeilua.

Tuota.. miksi tieto läskittömyydestänne oli olennainen lisä kertomukseesi? Ajatteletko että ylipainoiset useinkin vonkaavat kavereittensa ruokia?

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 18:52"]Sano että olet pöpökammoinen ja sun ruokaan ei voi koskea
[/quote]
Minä myös sanon ruinaaville ystäville että olen pöpökammoinen. En tahdo että ruoassani/juomassani on jonkunnmuun sylkeä voivoi(paitsi kumppanin. Enkä halua että omaa lusikkaa tai haarukkaa sörkitään mun lautasella olevaan ruokaan jne jne. Oikeesti se on mulle ihan sama jos jotkut kaverit pyytää etä saako maistaa, mutta sellasille sanon että juu ei vitus. Jos ne on niitä sellasii herkkusuita jotka kattoo säihkyvin silmin jokaista suupalaa ja ruokaa muutenkin mitä syöt. Huoh. Jos pöpökammojuttu ei toimi niin sanot vaan että "tää on niin hyvää että syön kaiken ite, jee nam"

Aikonaan mulla oli eräs kaveri joka oli siis todella suurikokoinen ja söi paljon herkkuja. AINA kouluruuan jälkeen osti 3 fazerin suklaapatukkaa ja veti ne napaansa kerralla. Vaikka oli itse juuri herkutellut tai jotain, niin hän aina katseli mun ruokia anelevasti, seurasi jokaista suupalaa ja ruinasi AINA kun oli jotain karkkia yms. Vitun ärsyttävää.

Tai voisit vaikka heittää vähän vitsiksi, heität vitsillä muka toruvasti että "no eiiii, et kai viitsi toisen herkkuja viedä!" Ja naurat päälle. Ei tarvitse itse sanoa "suoraan" mutta luulisi että toinen tajuaa sitten itse ja ehkä nolostuu. Tuskin pyytää toista kertaa.

Miehenä mulle kyllä kelpaisi tuollainen ahne pikku kissa. Ei nyt edes mitään pervoiluja mutta olisi hauskaa syöttää hänelle lusikalla levoksia ja namuja. Kermavaahtoa nälkäisenä lipova suu mmmmmm. No ehkä se menee vähän eroottiseksi.

Kuinka usein ruinaa? Vaikuttaa kyllä ärsyttävältä tyypiltä.