Lapselle oli koulussa kerrottu mt-ongelmista!!

Sukulaiseni lasten isä teki itsemurhan kun lapset olivat vielä alle 3v. Lapset saivat tietää tavasta jolla isä kuoli kun jonkun toisen lapset menivät sanomaan kuinka heidän äiti oli puhunut sitä ja tätä. Lapset oli tuolloin 6 ja 7 eivätkä olleet koskaan edes kyselleet mihin isä kuoli. Nämä muut lapset oli sitten puhuneet jotain mitä nyt vanhemmiltaan olivat kuulleet mm. isä tappoi itsensä koska ei kestänyt lapsiaan, isä ampui itsensä omaan makuuhuoneeseen ja verta oli joka puolella... Isä teki itsemurhan koska oli masentunut vakavasti eikä siinä ollut mitään tekemistä lasten kanssa. Jos näillä lapsilla oli esim. paha mieli jostain ihan muusta niin muut lapset tulivat kyselemään tai sanoivat jopa opettajille, että se ja se on masentunu nii aikooko se nyt tappaa itsensä niinkuin sen isäkin?
Minusta on hyvä kun tämmöisistä puhutaan välillä lapsille asiallisesti eikä niiden vanhempien juorujen perusteella.
Nämä lapset ovat nykyisin jo teinejä, mutta kyllä sydämeen sattui kun toinen näistä lapsista tuli joskua kertomaan mitä koulussa muut puhuivat tyyliin "mun äiti sanoi että..."

Tajuatteko te, että Suomessakin on (ollut) masentuneita alakoululaisia, jotka ovat tehneet itsemurhan. TOTTAKAI asiaa pitää käsitellä ja pitäisi käsitellä enemmän.

Lasteni isällä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sen toiminta on toisinaan aivan käsittämätöntä. Juorut kulkee kylällä että se on aivan hullu sekopää. No, niinhän hän on, ei siinä. Mutta kyllä minä mieluummin lapsilleni kerron isän sairaudesta kuin lähden tuolle hullu sekopää -linjalle.

Pahoin pelkään, että jos hänen hulluuttaan ei kohta saada kuriin, kohtalo on sama kuin ap:n luokkakaverin lapsen isällä. Ja silloin todella toivon, että pystyn asiallisesti kertomaan, että isä oli niin sairas ettei enää jaksanut. Toki toivon ettei tätä päivää tule, mutta tämä nyt vaan on meidän elämän realismia.

Anteeks ap että se sinua niin ahdistaa. Mutta voi olla ettei se lastasi ahdista läheskään niin paljon kuin sinua. Lapsissa  on suoraviivaisuutta. Jalapset enimmältikin peilaavat aikuisen ahdistusta itseensä.

Kyllä kuolemasta pitää voida puhua,myös itsemurhista.Meillä suvussa aina vaiettu näistä asioista ja lapsilta piiloteltu,vieläkin monet asiat kalvavat minua öisin näihin liittyen.Miksei asioista voi vain puhua???Niiden käsitteleminen auttaisi ja helpottaisi oloa.Nyt kannan näitä asioita hautaani asti.Olisipa joku aikuinen selittänyt minullekin asioita.

No, elämä on, ap. Todellisuus on rankkaa. Mutta lapset tajuavat hyvin selitetyn paremmin kuin ahdistuneet aikuiset.

Ei kouluikäisiä tarvitse tai ole hyvä pumpulissa kasvattaa. Ihan hyvä kertoa itsarista ja masennuksesta, sopivalla tavoin. Ei se ole edes niin erilaista kuin sairauteen kuoleminen. Kuolema mikä kuolema. Kyllä kouluikäinen jo osaa käsitellä tuollaisen asian aikuisen seurassa. Elämässä käy välillä kaikenlaista, ja siihen on hyvä lastenkin jo tottua eikä piilotella ja salailla asioita.

Erinomaista toimintaa minusta. Elämä on sitä, mitä se on, ja vaikka kuinka haluaisimme, että kuolema ja mt-ongelmat eivät olisi osa lasten elämää, niin ne ovat. Lapsen on paljon helpompi käsitellä tapahtumia ja tunteita, kun niistä voi puhua avoimesti. Emmekö ole jo kuulleet riittävästi tarinoita perhetragedioista, jotka ovat jääneet käsittelemättömiksi taakoiksi juuri lapsille? Jos asioista ei puhuta, lapsi oppii häpeämään niitä.

Onko sinusta tosiaan parempi, että vain juoru kulkee, kuten kuvaat? Luuletko todella, että lapset eivät muka kuule niitä juoruja? Aikuiset voivat kuvitella, että näin on, mutta eivät lapset ole tyhmiä eivätkä kuuroja.

Tunteessasi ei ole kyse lapsen suojelusta vaan siitä, että nämä asiat ovat vaikeita aikuisille. Siksi panemme pään pensaaseen ja jätämme lapset yksin miettimään.