Oletteko hyviä ystäviä sisarustenne kanssa?
Onnistuuko joiltakin aikuinen ystävyys, vaikka olisitte kovin erilaisia?
Kommentit (25)
En ole koskaan ollut. Olemme valitettavasti liian erilaisia. Hän kyseenalaistaa kaikki tekemiseni ja on mielestään ihminen, joka voi valittaa kaikista ratkaisuistani, koska hän ei tekisi niin. Olemme jo yli 50 v.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut. Olemme valitettavasti liian erilaisia. Hän kyseenalaistaa kaikki tekemiseni ja on mielestään ihminen, joka voi valittaa kaikista ratkaisuistani, koska hän ei tekisi niin. Olemme jo yli 50 v.
Millainen ikäero teillä on?
Ollaan aikuistumisen ja arjen kiireiden keskellä tultu jotenkin tosi etäisiksi, vaikka aina kun ehditään olla yhdessä meillä on kaikilla tosi mukavaa. Ehkä tämä tästä, kunhan minultakin nuorimpana sisaruksista tämä pienlapsiaika päättyy pian.
M41
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut. Olemme valitettavasti liian erilaisia. Hän kyseenalaistaa kaikki tekemiseni ja on mielestään ihminen, joka voi valittaa kaikista ratkaisuistani, koska hän ei tekisi niin. Olemme jo yli 50 v.
En ole ollut siskoni kanssa minkäänlaisessa kontaktissa sitten vuoden 2020 ja sitäkin ennen oli pitkiä mökötyskausia siskoni puolelta. Hän kokee etten ole koskaan "rakastanut häntä, enkä ollut oikea veli". En tiedä. mitä olisi pitänyt tehdä eri lailla. Emme ole juuri riidellet sitten lapsuusaikojen ja olen tukenut häntä hänen vaikeaina aikoinaan.
Olen. Mulla on yksi sisarus, 6 vuotta vanhempi sisko. Lapsena meillä oli liian iso ikäero ts ei ollut oikein samoja kiinnostuksen kohteita ja kaveripiirikin oli ikäeron vuoksi ihan eri. Mutta lähennyimme aikuisena ja erityisesti silloin, kun kumpikin sai esikoisensa. Esikoisillamme on vain 6 kuukautta ikäeroa. Kun aloin odottaa nuorempaa lastani, muutinkin lähelle siskoani ja esikoisemme olivat koko alakoulun eli 6 vuotta samalla luokalla. Serkuksillakin on nyt aikuisenakin erittäin läheiset välit.
Olen, kaikkein rakkaimpia. Pienenä tapeltiin, mutta nyt kun ollaan kaikki 4x-vuotiaita, olen tosi onnellinen niistä. Myös meidän lapset on läheisiä serkkujensa kanssa (ikähaitari 6-18 v). Lomaillaan myös yhdessä, ennen koronaa vähintään yks reissu vuodessa etelään yhdessä, nyt sitten muuten vaan hengaillaan yhdessä. Jos joku hätä tulisi, niin olisin 100 % varma, että saisin apua
Vierailija kirjoitti:
Olen, kaikkein rakkaimpia. Pienenä tapeltiin, mutta nyt kun ollaan kaikki 4x-vuotiaita, olen tosi onnellinen niistä. Myös meidän lapset on läheisiä serkkujensa kanssa (ikähaitari 6-18 v). Lomaillaan myös yhdessä, ennen koronaa vähintään yks reissu vuodessa etelään yhdessä, nyt sitten muuten vaan hengaillaan yhdessä. Jos joku hätä tulisi, niin olisin 100 % varma, että saisin apua
Osaatko miettiä, miksi tuo teillä toimii? Oliko rakastava koti?
En ole kovin läheinen siskoni kanssa. Hän ei ole koskaan tuntunut siskolta. Pitää varmaan lopettaa se viimeinenkin yhteys häneen. Näin on parempi.
Oon yhteydessä kahteen sisarukseen, kolmanteen en. Hänellä on jotain käsittelemättömiä asioita joiden takia kohtelee muita kuin pskaa, mutta ei aio tehdä asialle mitään vaan on kuin mikään ei olisi vialla. Meitä muita kyllä haukkuu vähän väliä hulluiksi. Säälittäisi jollei hän saisi vähän väliä jotakuta meidän perheestä itkemään. En tuhlaa aikaani moiseen itse vaan pysyn poissa. Vanhempani eivät varmasti olleet mitä parhaimpia vanhempia hänelle, minäkin sain kärsiä turvattomuutta, mutta oma asenteeni on anteeksianto, ei ikuinen viha. Pysyn kaukana oman mielenterveyteni takia, katkerat ihmiset kylvävät vain pahaa ympärilleen.
En ole koskaan ollut läheinen sisarusteni kanssa pienestä ikäerosta huolimatta
Olen rakkaan siskoni kanssa tekemisissä joka viikko. Nyt aikuisena ja perheellisinä siitä on paljon iloa kaikille.
T. Pikkuveli
Oikeastaan tuntuu, että olen veljeni kanssa nyt läheisempi kuin nuorempana. - Nuorempana nahistelimme ja kisasimme toisiamme vastaan ja olimme muutenkin aika monesta asiasta hyvin erimieltä ja kiinnostuksemme kohteet erilaisia.
Nykysin taas osaamme arvostaa ja kunnioitta toistemme mielipiteitä ja tapaa olla. Olemme säännöllisen epäsäännöllisesti yheydessä puolin ja toisin. Ainoa mikä välillä aiheuttaa kitkaa on veljeni vaimo hän kun onnistuu toisiaan tahtomattaan antamaan mielikuvan itsestään, että on ihan pihalla ja tai kotosin ihan eri planeetalta kuin me muut. - Veljeni sitten joutuu sitten toisinaan ikävään välikäteen kun hän toisaalta ymmärtää mm minua, tai vanhempiamme näkemyksen mutta toisaalta yrittää olla myös puolsonsa tukena.
Esimerkiksi muutama vuosi sitten olisimme puolsoni kanssa vieneet veljeni lapsista kaksi vanhinta (9 ja 11 )teatteriin katsomaan lasten musikaalia, jonne puolisoni oli saanut liput tai oikeammin hän oli saanut perhelipun (=2 aikuista 2 lasta) mutta meillä ei ole, ainakaan toistaiseksi lapsia ja ajattelimme, että olisi hyvä ajatus, että viemme nämä kaksi veljeni lasta teatteriin koska (a) lippu oikeutti viemään kaksi aikuista ja kaksi lasta. Mutta myös siksi, että (b) aattelimme, että alle neljä vuotiastat ei kannata ottaa mukaan, koska tuskin hän tajuaa tai viihtyy seuranamme. - Ja kun vielä huomaisimme, että sen suositus ikärajaksi oli asetettu k. 7 niin uskoimme asian olevan selvä. - Kunhan vain sovimme, että mihin näytökseen menemme
No kun kerroimme ja kysyimme asiasta veljelleni ja hänen puolisolleen, niin veljeni puoliso kilahti, tivaten meiltä, että miksi haluamme syrjiä heidän kuopustan, emmekä ottaa häntä mukaan.
Yritimme selittää miksi, mutta lopputulos olimettä kumppanini huokaisi, että ehkä on viisainta, että hän ja minä menemme sitten vain kaksin tai keksimme kaikille tai lasten lipuille jotain muuta käyttöä...
Kyllä. Sisareni on monella tapaa läheisin ihminen minulle. Soitellaan useamman kerran viikossa vaikka ollaan asuttu jo yli 10 vuotta eri maissa.
Emme todellakaan, etäiset välit. Narsistin lapsia olemme ja sisarus on kultalapsi suosikki, minä taas perheen musta lammas. Tuo yllättäen vaikuttaa sisarusten väleihin….
Harva kai on, kun on muodostettu omat perhe- ja kaverikuviot.