Miksi näyttelijäksi pääseminen on vaikeaa Suomessa?
Nepotismi jyrää, kun tiettyjen sukujen ihmiset ja kaverit saavat vain jalansijan parrasvaloihin, joko koulutuksen kera tai ilman.
Mutta ne ihmiset, ketkä eivät näe teatteria muuna kuin työnä glamourin sijaan, eivät pääse teakkiin tai nätyyn, vaikka onkin pitkä harrastajatausta ja maksettuja teatterivälivuosia maksettu.
Kannatan osittain sitä suodatusta, jota teatterikorkeakoulut harjoittavat hakijoiden suhteen, kun suurin osa elää satuhaaveissa, eivätkä näe alaa työnä, mutta kyllä siellä on suhdepeliä aikalailla sisäänpääsyn suhteen, joka pitäisi lopettaa!
Jäljellä jää vain harrastepiirit, eikä se oli ammatti, ja satunnaiset avustajan työt eri produktioissa, joiden palkkio on joku lahjakortti S-markettiin, ei ole lohdullista palkkaa!
Kommentit (23)
Mitä te jauhatte nepotismista, kun edes huippunäyttelijöiden lapset eivät pääse teatterikorkeaan!
Suomessa huomattavan suuri osa ammattiteattereiden näyttelijöistä ei koskaan ole käynyt TEAKkia. Se ei todellakaan ole ainoa reitti näyttelijän ammattiin.
Itsekin TEAKiin aikanaan useamman kerran pyrkineenä on pakko sanoa, että sisään päässeiden listan lukeminen sukunimien osalta oli aina yhtä masentavaa. Kun raadissa istuu parhaimmillaan sun eno, joku etäisempi sukulainen ja sun vanhempien rakas perheystävä niin...
Itse menin Tampereen kautta ja sitten tiukkaa freelancerin hommaa melkeen 15 vuotta. Nyt maakunnassa kiinnityksellä.
Kyllä Kehä 3 pohjoispuolellakin on elämää ja varsin mielenkiintoista sellaista. Ehkä jos mun lapset päätyy allalle niin sitten jo niitten lapset pääsee TEAKiin helpommin ;)
Vierailija kirjoitti:
Mitä te jauhatte nepotismista, kun edes huippunäyttelijöiden lapset eivät pääse teatterikorkeaan!
TEAKissa ei ole tilaa edes kaikille "huippunäyttelijöiden" lapsille.
Koska koulutusmäärät ovat todella superpienet ja hakijamäärät valtavat. Ei paikkoja oikein voi lisätäkään, kun eivät kaikki valmistuneetkaan työllisty säällisesti.
Kuka vaan voi osaamisella päästä Suomessa parrasvaloihin. Meillä on paljon harrastuspohjalta nousseita tv-tähtiä. Osa ovat näyttelijäsukua ja se varmasti helpottaa esille pääsyssä, mutta ilman sitäkin pääsee. Esim. Ernest Lawson on luokanopettaja, Sami Hedbergistä en edes tiedä mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Koska koulutusmäärät ovat todella superpienet ja hakijamäärät valtavat. Ei paikkoja oikein voi lisätäkään, kun eivät kaikki valmistuneetkaan työllisty säällisesti.
Kuka vaan voi osaamisella päästä Suomessa parrasvaloihin. Meillä on paljon harrastuspohjalta nousseita tv-tähtiä. Osa ovat näyttelijäsukua ja se varmasti helpottaa esille pääsyssä, mutta ilman sitäkin pääsee. Esim. Ernest Lawson on luokanopettaja, Sami Hedbergistä en edes tiedä mikä on.
Tämä juurikin. TEAKista jos kaikki Suomen ammattinäyttelijät tulisi niin aika vähiin jäisivät. Valtaosa tulee alalle muita reittejä.
Monesti ihmettelen elokuvia tms katsoessa, miten eräätkin ovat voineet päästä sen niin tiheäksi aina mainitun seulan läpi Teatterikorkeakouluun? Täysin pökkelöitä ja monotonisia näyttelijöitä kuitenkin ovat
En tässä viitsi luetella nimiä, mutta heissä on monia hyvinkin käytettyjä. Esim Maikkarin normi eli täysin ala-arvoinen , kökkö roskatarjonta mainoksien välin täytteenä kuten Putous ym ovat sitten nostaneet parrasvaloihin uusia nimiä, joiden monien kyvyt ovat ihan keskinkertaisia korkeintaan. Sitten joistakin heistä tulee Hirviniemen , Katajan ym kaltaisia joka paikkaan tungettavia "julkkiksia" pikku piirissä, jotka kaikki tuntevat toisensa.
Turkan ajan sukupolvi kävi varmasti koulussa uskomattoman rääkin , josta sitten kuoriutui mestarillisia näyttelijöitä paljon.. Sille tasolle ei enää pääse varmaan juuri kukaan. Heiskanen, Suosalmi,Eero Aho, Havukainen ym ym. Todellinen ero näkyy nykypolveen
Vierailija kirjoitti:
Mitä te jauhatte nepotismista, kun edes huippunäyttelijöiden lapset eivät pääse teatterikorkeaan!
Et tainnut lukea kunnolla yhtä kohtaa.
Kyllä pitää antaa muillekin näyttelijöille pala kakkua, mutta neposet pitävät aina huolen perheenjäsenistään, sukulaisistaan, kavereistaan ja/tai panoistaan.
Suomalaiset näyttelijät on pelkkä vitsi, jäykkää luonnotonta rämpimistä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset näyttelijät on pelkkä vitsi, jäykkää luonnotonta rämpimistä.
Turkan ohjaamat ovat skitsoja, eivätkä taidetta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset näyttelijät on pelkkä vitsi, jäykkää luonnotonta rämpimistä.
Turkan ohjaamat ovat skitsoja, eivätkä taidetta!
Elokuvat/näytelmät siis.
Suurin syy alalle pääsyn vaikeuteen on kapea markkina. Jos näyttelijöitä koulutettaisiin enemmän kuin nyt, olisi kaikilla vielä vähemmän töitä.
Lahjakkaat pääsevät näyttämölle ja televisioon sekä elokuviin, oli kouluja käyty tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaat pääsevät näyttämölle ja televisioon sekä elokuviin, oli kouluja käyty tai ei.
Suhteilla pääsevät.
Kysynnän ja tarjonnan laki. Markkinoilla ei ole tarvetta niin paljon kuin olisi tulijoita.
Oikeaksi näyttelijäksi pääseminen vaikeaa, salkkareihin pääsee kun heruttelee oikeille sedille.
Tukirahojen määrä on rajattu, eikä kaikkia näyttelijöiksi haluavia ole varaa elättää nostamalla valtion tukirahojen määrää.
Ihan sama kuin kaikenlaisten sosiologian yms. tutkijoiden kanssa. Työllistyminen on mahdollista vain valtion virkoihin, ja siinäkin on rajansa montako tutkijaa valtiolla on varaa elättää. Meillä on VALTAVA määrä kaikenlaisia huuhaa-tutkimuslaitoksia ja niiden pomoja Suomessa.
Kysyntää on niin vähän. Ei Suomen kokoisessa maassa ole tarvetta hirmu suurelle määrälle näyttelijöitä.
Monilla on lahjoja ja kiinnostusta mutta kilpailu opiskelupaikoista taitaa olla kova. Eikö ole usein noin 1000 hakijaa Teatterikorkeakouluun ja noin 20 pääsee?
Mutta kuten tässä keskustelussa on jo todettu, niin muitakin teitä voi päästä näyttelijäksi. Heitä on varmaan monia mutta äkkiseltään tulevat mieleen ainakin Jaana Saarinen ja Pilvi Hämäläinen, jotka ovat itse opetelleet työtä käytännössä eri rooleissa ja kehittyneet tekijöiksi, joiden näyttelijäntyöstä olen nauttinut. Varmaan miehistäkin löytyy näitä ns. pidemmän tien kulkeneita.
Näinpä, neposilla on valta, ja muita syytetään työpaikkakiusaamisesta, kun heidän pientä piiriään kritisoidaan.