Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäyvä yh/sinkku ja koira?
14.01.2022 |
Ajatus koiran hankinnasta on virinnyt pikku hiljaa. Elämäntilanteesta sen verran, että olen 10-vuotiaan lapsen yh, käyn kokopäivätyössä ja asumme kerrostalokolmiossa. Lisäksi meillä on kissa. Koiria meillä ei ole koskaan ollut.
Miten yksinelävä/yh käytännössä selviää koiran kanssa? Lapsihan mulla on jo aika iso, ja varmaan voisi pissattaa pienen koiran koulun jälkeen. Tosin siihen menee tietysti aikaa, että uskaltaa antaa sen lapsen tehtäväksi. Lapsesta olisi myös koiralle seuraa, on eläinrakas ja touhuaa kissankin kanssa koko ajan. Lenkittäminen jäisi tietysti minun tehtäväkseni.
Itse teen tällä hetkellä noin puolet ajasta etätyötä, mutta tämähän voi muuttua jos joskus koronasta päästään ja työnantaja päättääkin lopettaa etätyömahdollisuuden.
Mikä rotu voisi olla hyvä meidän tilanteeseemme? Koiran tulisi olla kooltaan pieni, se ei saisi olla haukkuherkkä ja koska kyseessä olisi ensimmäinen koira, olisi hyvä että luonne olisi helppo. Mitä muuta kannattaa huomioida yhden aikuisen perheessä? Hoitopaikkoja koiralle meillä on ainakin kaksi.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki koiraa ellei sille ole hoitopaikkaa tiedossa. Esim lomailut voi unohtaa heti, pitkät työpäivät myös. Lasta ei voi laskea vastuuhenkilöksi vielä vuosiin. Huonolla tuurilla (ja laiskalla koulutuksella) saatte remmirähjääjän, jota ei vielä teinikään voi yksin ulkoiluttaa.
Koira vaatii todella paljon enemmän työtä ja aikaa kun mitä ihmiset luulee! Minulla hullulla on niitä kaksi😅 Toki lenkittäjiäkin on neljä.
Hoitopaikkoja on. Sehän tässä epäilyttää, että mikä se todellinen työmäärä oikein on. Olisi mukavaa päästä kokeilemaan koiraelämää hetkeksi, niin tietäisi vähän mitä on luvassa. Kellään tutulla vaan ei ole koiraa (ainakaan sellaista, jonka voisi ottaa hoitoon).
Ei se koira-arki paljastu muiden koiria hoitamalla. Lisäksi on ell-käynnit, kynsienleikkuut, korvien hoidot, pesut, harjaukset jne.
Kyllä se koirattomalle antaa aika hyvän kuvan kuitenkin. Jos hoitaa vaikka viikon putkeen, niin harjaukset, pesut ja kynsienleikkuut tulevat tutuksi. Eikä siellä eläinlääkärillä nyt koko aikaa tarvitse ravata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki koiraa ellei sille ole hoitopaikkaa tiedossa. Esim lomailut voi unohtaa heti, pitkät työpäivät myös. Lasta ei voi laskea vastuuhenkilöksi vielä vuosiin. Huonolla tuurilla (ja laiskalla koulutuksella) saatte remmirähjääjän, jota ei vielä teinikään voi yksin ulkoiluttaa.
Koira vaatii todella paljon enemmän työtä ja aikaa kun mitä ihmiset luulee! Minulla hullulla on niitä kaksi😅 Toki lenkittäjiäkin on neljä.
Luitko aloitusta? Ap sanoi että hoitopaikkoja on kaksi.
Missasin sen kohdan. Kuitenkin hyvä muistuttaa yleisenä ohjeena muillekin.
Vierailija kirjoitti:
No mä olen työssäkäyvä lapseton sinkku ja koiria on ollut viimeiset 20 vuotta. Ei mitään ongelmaa. Mutta mä en harrasta mitään muuta kuin koirajuttuja, en matkustele yms. Kaikkiin elämäntapoihin ei sovi ollenkaan.
Mutta tosiaan mieti se ajalta jolloin lapsi ei ole auttamassa. Että sun pitää joka aamu ennen duunia lenkittää. Lisäksi suoraan töistä kotiin AINA, se 8-9 h työpäivä+matkat on maksimi minkä koira voi pidättää, et voi koskaan jäädä kiertelemään vähän ostoskeskusta, työkaverin kanssa kahville tai kaljalle töiden jälkeen tms, ellei sitten koiralla ole hoitajaa. Itse en ole ikinä tarvinnut hoitajaa, mutta mä elänkin kuin erakko ilman sosiaalisia kontakteja tai harrastuksia. Sitten välillä eläimellä voi olla esim. oksennustauti tai ripuli, jolloin sun on ehkä yöllä siivottava mattoja tai päästettävä koiraa ulos esim. 10 kertaa yössä. Mä muutin rivitaloon, koska oma piha jonne voi päästää ovenraosta on näissä tilanteissa kivampi, ei tarvi itse pukea päälle. Ja onhaan se piha koiralle muutenkin mukava kun on aidattu.
Siis tämä!! Mieti aina pahimman skenarion mukaan😅 kuka tahansa jaksaa maata sohvalla söpö koira kainalossa. Kaikki ei jaksa raahata sitä ripuloivaa koiraa 10 kertaa yössä ulos, pahimmillaan viikon putkeen. Tai treenata remmirähjäävää koiraa. Tai tulla eroahdistuneen koiran luokse kotiin kun kaikki kengät on syöty ja sohva tuhottu. Tai siivoilla pissoja matoilta kun koira ei opikaan sisäsiistiksi hetkessä. Tai kun koira osoittautuu epäsosiaaliseksi tapaukseksi, joka ei tykkää lapsista joten lapsi ei voi kutsua kavereita kylään. Tai koira ei totu miehiin ja yrität deittailla uutta miestä ja koira roikkuu hampaat irvessä toisen lahkeessa.
Vierailija kirjoitti:
Koira vaatii eniten koulutusta ensimmäiset kaksi vuotta. Hanki koira sellaiseen aikaan, että sinulla on varmasti aikaa ja jaksamista kouluttaa koiraa johdonmukaisesti sen kahden vuoden ajan. Sinä aikana ei lapsi myöskään voisi lenkittää koiraa yksin, vaan kanssasi yhdessä jotta oppii koulutustavat.
Tästä tehdään nykyään aina kovin vaikeaa. Lapsuudenkodissani oli aina koiria, usein naapuruston maatilojen vahinkopentuja, kukaan ei niitä muodollisesti ja systemaattisesti kouluttanut, arjessa toki ohjasi palkitsemalla oikeasta ja rankaisemalla väärästä (ei mitään väkivaltaa, vaan tyyliin jos koira murisi jos ihminen haluaa tulla sohvalle jossa se on, "täällä ei koirat määrää kuka sohvalla istuu" ja koiran työntäminen alas murisemasta). Itse olen samalla tavalla elänyt Helsingissä asuen kahden koirani kanssa, ei muodollista kouluttamistaa eikä vaivaa, itsestään ovat kasvaneet hyväkäytöksisiksi koiriksi (terrierejä).
Itseänikin kiinnostaa tämä. En ole työpaikalla jatkuvasti, mutta silloin kun olen työpäivät matkoineen venyy (n.9h). Onko kellään kokemusta dogsittereistä? Jos joku kävisi työpäivän aikana lenkittämässä koiraa aina kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksilapsiseen yh-perheeseen koira varmasti tarpeellinen, on lapsen edun mukaista jos vain riittää kiinnostusta olla apuna hoitamassa ja vanhempi asettaa rajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira vaatii eniten koulutusta ensimmäiset kaksi vuotta. Hanki koira sellaiseen aikaan, että sinulla on varmasti aikaa ja jaksamista kouluttaa koiraa johdonmukaisesti sen kahden vuoden ajan. Sinä aikana ei lapsi myöskään voisi lenkittää koiraa yksin, vaan kanssasi yhdessä jotta oppii koulutustavat.
Tästä tehdään nykyään aina kovin vaikeaa. Lapsuudenkodissani oli aina koiria, usein naapuruston maatilojen vahinkopentuja, kukaan ei niitä muodollisesti ja systemaattisesti kouluttanut, arjessa toki ohjasi palkitsemalla oikeasta ja rankaisemalla väärästä (ei mitään väkivaltaa, vaan tyyliin jos koira murisi jos ihminen haluaa tulla sohvalle jossa se on, "täällä ei koirat määrää kuka sohvalla istuu" ja koiran työntäminen alas murisemasta). Itse olen samalla tavalla elänyt Helsingissä asuen kahden koirani kanssa, ei muodollista kouluttamistaa eikä vaivaa, itsestään ovat kasvaneet hyväkäytöksisiksi koiriksi (terrierejä).
Pitäisikin tehdä vielä vaikeampaa. Ongelmakoiria on ihan hirveästi! On kerrostalohaukkujaa, remmirähjääjää, pelokkaita ulvojia jne. Se, että olet tuurilla onnistunut vasemmalla kädellä saamaan pari kivaa koiraa ei tarkoita, että tämä olisi hyvä systeemi kaikille. Koira-ajokortti olisi se oikea tapa hoitaa näitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseänikin kiinnostaa tämä. En ole työpaikalla jatkuvasti, mutta silloin kun olen työpäivät matkoineen venyy (n.9h). Onko kellään kokemusta dogsittereistä? Jos joku kävisi työpäivän aikana lenkittämässä koiraa aina kerran.
Koira pystyy kyllä hyvin olemaan tuollaisen ajan yksin, suurin osa koirista on koska omistaja käy töissä kodin ulkopuolella. Pentuna täytyy toki sitten hyväksyä että se pissaa ja kakkaa työpäivän aikana sisälle esim. papereille, koska useimmat pystyy pidättämään koko työpäivän vasta 4-7 kk iässä. Aikuisena pidättäminen onnistuu paitsi poikkeustilanteissa eli jos vatsa sekaisin tms niin toki pitkän päivän aikana voi tulla sisälle.
Mulla ollut 8-viikkoisesta asti tuollaisen ajan arkisin yksin. Ei mitään ongelmia, ei eroahdistusta, ja uneliaan ja tyytyväisen näköisenä se koira kömpii vastaan kun töistä tulen. Toki sitten illaalla pitää kunnollaa olla aktiviteettia, kun koira on kerran 9 h lähinnä maannut. Me harrastamme pitkien lenkkien lisäksi agilityä ja tottelevaisuuskoulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Itseänikin kiinnostaa tämä. En ole työpaikalla jatkuvasti, mutta silloin kun olen työpäivät matkoineen venyy (n.9h). Onko kellään kokemusta dogsittereistä? Jos joku kävisi työpäivän aikana lenkittämässä koiraa aina kerran.
Meillä käy naapurin teini ulkoiluttamassa kerran päivässä oman koulunsa jälkeen. Saa siitä kympin taskurahaa. Toki tällöinkin pitää olla varma, että teini on luotettava, sillä vaikka oma koira olisi hyväkäytöksinen, on niitä rähisijöitä ja vapaana juoksentelijoita pilvin pimein aiheuttamassa vaaratilanteita. Selkeät säännöt, muita koiria ei moikata ja jos joku koira on vapaana, niin mennään eri reittiä. Eri asia sitten jos on oman koiran kanssa liikkeellä, mutta kun "ulkopuolinen" ulkoiluttaa, minimoidaan riskit. Sekä teinin että omaksi parhaaksi. Sekä tietenkin koiran!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira vaatii eniten koulutusta ensimmäiset kaksi vuotta. Hanki koira sellaiseen aikaan, että sinulla on varmasti aikaa ja jaksamista kouluttaa koiraa johdonmukaisesti sen kahden vuoden ajan. Sinä aikana ei lapsi myöskään voisi lenkittää koiraa yksin, vaan kanssasi yhdessä jotta oppii koulutustavat.
Tästä tehdään nykyään aina kovin vaikeaa. Lapsuudenkodissani oli aina koiria, usein naapuruston maatilojen vahinkopentuja, kukaan ei niitä muodollisesti ja systemaattisesti kouluttanut, arjessa toki ohjasi palkitsemalla oikeasta ja rankaisemalla väärästä (ei mitään väkivaltaa, vaan tyyliin jos koira murisi jos ihminen haluaa tulla sohvalle jossa se on, "täällä ei koirat määrää kuka sohvalla istuu" ja koiran työntäminen alas murisemasta). Itse olen samalla tavalla elänyt Helsingissä asuen kahden koirani kanssa, ei muodollista kouluttamistaa eikä vaivaa, itsestään ovat kasvaneet hyväkäytöksisiksi koiriksi (terrierejä).
Pitäisikin tehdä vielä vaikeampaa. Ongelmakoiria on ihan hirveästi! On kerrostalohaukkujaa, remmirähjääjää, pelokkaita ulvojia jne. Se, että olet tuurilla onnistunut vasemmalla kädellä saamaan pari kivaa koiraa ei tarkoita, että tämä olisi hyvä systeemi kaikille. Koira-ajokortti olisi se oikea tapa hoitaa näitä asioita.
Mä ajattelen että tärkeintä on rodun valinta. On varmasti ihan todella vaikeaa saada jostain suomenpystykorvasta haukkumatonta kerrostalokoiraa tai superenergisestä työkoirarodusta sohvaperunakaveria jonka kanssa liikunta on vain hihnassa kaupungissa kävelyä. Tai jos ottaa todella seurallisen rodun koiran ja jättää sen arkisin 10 h yksin, siitä on paljon todennäköisempää tulla ongelmia kuin jos ottaa kissamaisen itsenäisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseänikin kiinnostaa tämä. En ole työpaikalla jatkuvasti, mutta silloin kun olen työpäivät matkoineen venyy (n.9h). Onko kellään kokemusta dogsittereistä? Jos joku kävisi työpäivän aikana lenkittämässä koiraa aina kerran.
Koira pystyy kyllä hyvin olemaan tuollaisen ajan yksin, suurin osa koirista on koska omistaja käy töissä kodin ulkopuolella. Pentuna täytyy toki sitten hyväksyä että se pissaa ja kakkaa työpäivän aikana sisälle esim. papereille, koska useimmat pystyy pidättämään koko työpäivän vasta 4-7 kk iässä. Aikuisena pidättäminen onnistuu paitsi poikkeustilanteissa eli jos vatsa sekaisin tms niin toki pitkän päivän aikana voi tulla sisälle.
Mulla ollut 8-viikkoisesta asti tuollaisen ajan arkisin yksin. Ei mitään ongelmia, ei eroahdistusta, ja uneliaan ja tyytyväisen näköisenä se koira kömpii vastaan kun töistä tulen. Toki sitten illaalla pitää kunnollaa olla aktiviteettia, kun koira on kerran 9 h lähinnä maannut. Me harrastamme pitkien lenkkien lisäksi agilityä ja tottelevaisuuskoulutusta.
Toki onnistuu ja esim meidän koirat voi helposti olla jopa 12h ulkoilematta jos on pakko, mutta josnon dogsitterille mahdollisuus, niin miksi ihmeessä ei sitä käyttäisi? Totta kai se on aina koiralle kivempaa päästä lenkille kun maata 9h yksin. Ja kaikki koirat eivät todellakaan pärjää tota helposti ilman ongelmaa vähintään 5 päivää viikossa koko elämänsä. Kannattaa joskus miettiä koiran parasta eikä vaan sitä, että kyllä se nyt pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseänikin kiinnostaa tämä. En ole työpaikalla jatkuvasti, mutta silloin kun olen työpäivät matkoineen venyy (n.9h). Onko kellään kokemusta dogsittereistä? Jos joku kävisi työpäivän aikana lenkittämässä koiraa aina kerran.
Meillä käy naapurin teini ulkoiluttamassa kerran päivässä oman koulunsa jälkeen. Saa siitä kympin taskurahaa. Toki tällöinkin pitää olla varma, että teini on luotettava, sillä vaikka oma koira olisi hyväkäytöksinen, on niitä rähisijöitä ja vapaana juoksentelijoita pilvin pimein aiheuttamassa vaaratilanteita. Selkeät säännöt, muita koiria ei moikata ja jos joku koira on vapaana, niin mennään eri reittiä. Eri asia sitten jos on oman koiran kanssa liikkeellä, mutta kun "ulkopuolinen" ulkoiluttaa, minimoidaan riskit. Sekä teinin että omaksi parhaaksi. Sekä tietenkin koiran!
Kymppi viikossa vai kymppi per päivä?😱
Aloittajalle ehdottaisin shetlanninpaimenkoiraa. Pieni, yleensä melko rauhallinen, ystävällinen.
Ja kyllä 10 v voi jo alkaa hyvinkin osallistumaan koiran hoitoon, toki aluksi yhdessä opettaen.
Pientä koiraa voi lapsikin lenkittää, mutta aluksi tarvitsee toki opastusta ja neuvot mahdollisiin hankaliin tilanteisiin ja sovitut säännöt(kuten missä ulkoiluttaa ja kauanko.). Voi aloittaa pienestä.
Ja koira kyllä pärjää sen koulu/työpäivän ajan yksin.
Silloin kun koira tulee hyvä jos saa vähän vapaata, niin saa hyvän alun. Ja koiraa kannattaa jättää lyhyiksi aikaa kotiin yksin vaikka olisi lomalla, niin tottuu.
Koirasta on työtä mutta myös paljon iloa. Ja se, että joka päivä täytyy lenkkeillä vaikkei huvittaisi on oikeastaan hyvä juttu, ja monesti lenkistä nauttii vaikka ei olisi huvittavanut.
Ja esim sairastuessa koira pärjää kyllä vähän aikaa vaan pikaulkoiluilla.
Se vielä lisäksi, että muistakaa että pentu tosiaan on pentu, ja siltä ei voi odottaa aikuisen koiran käytöstä. Ja että se kyllä kasvaa ja oppii, liikaa ei kannata stressata pentuajan pulmista. Toki pitää opettaa, mutta ei kannata turhautua jos ja kun se ei kerrasta opi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle ehdottaisin shetlanninpaimenkoiraa. Pieni, yleensä melko rauhallinen, ystävällinen.
Ja kyllä 10 v voi jo alkaa hyvinkin osallistumaan koiran hoitoon, toki aluksi yhdessä opettaen.
Pientä koiraa voi lapsikin lenkittää, mutta aluksi tarvitsee toki opastusta ja neuvot mahdollisiin hankaliin tilanteisiin ja sovitut säännöt(kuten missä ulkoiluttaa ja kauanko.). Voi aloittaa pienestä.
Ja koira kyllä pärjää sen koulu/työpäivän ajan yksin.
Silloin kun koira tulee hyvä jos saa vähän vapaata, niin saa hyvän alun. Ja koiraa kannattaa jättää lyhyiksi aikaa kotiin yksin vaikka olisi lomalla, niin tottuu.
Koirasta on työtä mutta myös paljon iloa. Ja se, että joka päivä täytyy lenkkeillä vaikkei huvittaisi on oikeastaan hyvä juttu, ja monesti lenkistä nauttii vaikka ei olisi huvittavanut.
Ja esim sairastuessa koira pärjää kyllä vähän aikaa vaan pikaulkoiluilla.Se vielä lisäksi, että muistakaa että pentu tosiaan on pentu, ja siltä ei voi odottaa aikuisen koiran käytöstä. Ja että se kyllä kasvaa ja oppii, liikaa ei kannata stressata pentuajan pulmista. Toki pitää opettaa, mutta ei kannata turhautua jos ja kun se ei kerrasta opi :)
Nouuuu! Meillä on ollut koko elämän shelttejä ja juu ei enää koskaan. Herkkävatsaisempia koiria saa hakea (eli se 10 kertas yössä ripulilla on ihan normia vähintään kerran kuussa. Ja juu, dieetit on tarkistettu eläinlääkärillä). Ovat useimmiten suht arkoja, joten haukkuvat helposti pelätessään. Ovat todella sosiaalisia, joten pitkät yksinolot ovat rankkoja, koirista tulee helposti iniseviä ja haukkuvia hermoraunioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseänikin kiinnostaa tämä. En ole työpaikalla jatkuvasti, mutta silloin kun olen työpäivät matkoineen venyy (n.9h). Onko kellään kokemusta dogsittereistä? Jos joku kävisi työpäivän aikana lenkittämässä koiraa aina kerran.
Meillä käy naapurin teini ulkoiluttamassa kerran päivässä oman koulunsa jälkeen. Saa siitä kympin taskurahaa. Toki tällöinkin pitää olla varma, että teini on luotettava, sillä vaikka oma koira olisi hyväkäytöksinen, on niitä rähisijöitä ja vapaana juoksentelijoita pilvin pimein aiheuttamassa vaaratilanteita. Selkeät säännöt, muita koiria ei moikata ja jos joku koira on vapaana, niin mennään eri reittiä. Eri asia sitten jos on oman koiran kanssa liikkeellä, mutta kun "ulkopuolinen" ulkoiluttaa, minimoidaan riskit. Sekä teinin että omaksi parhaaksi. Sekä tietenkin koiran!
Kymppi viikossa vai kymppi per päivä?😱
Siis per päivä tietenkin, kuitenkin vähintään tunnin lenkki kyseessä.
No mä olen työssäkäyvä lapseton sinkku ja koiria on ollut viimeiset 20 vuotta. Ei mitään ongelmaa. Mutta mä en harrasta mitään muuta kuin koirajuttuja, en matkustele yms. Kaikkiin elämäntapoihin ei sovi ollenkaan.
Mutta tosiaan mieti se ajalta jolloin lapsi ei ole auttamassa. Että sun pitää joka aamu ennen duunia lenkittää. Lisäksi suoraan töistä kotiin AINA, se 8-9 h työpäivä+matkat on maksimi minkä koira voi pidättää, et voi koskaan jäädä kiertelemään vähän ostoskeskusta, työkaverin kanssa kahville tai kaljalle töiden jälkeen tms, ellei sitten koiralla ole hoitajaa. Itse en ole ikinä tarvinnut hoitajaa, mutta mä elänkin kuin erakko ilman sosiaalisia kontakteja tai harrastuksia. Sitten välillä eläimellä voi olla esim. oksennustauti tai ripuli, jolloin sun on ehkä yöllä siivottava mattoja tai päästettävä koiraa ulos esim. 10 kertaa yössä. Mä muutin rivitaloon, koska oma piha jonne voi päästää ovenraosta on näissä tilanteissa kivampi, ei tarvi itse pukea päälle. Ja onhaan se piha koiralle muutenkin mukava kun on aidattu.