Lue keskustelun säännöt.
Miehet! Millainen on hyvä tyttöystävä?
09.05.2015 |
Millainen tyttöystävän pitää olla, jotta hän myös alkuhuuman jälkeen saa paikkansa teidän elämästä numero ykkösenä? Että hän menee jätkien ja dokauksen edelle? Että hänelle tekee mieli ostaa lahjoja, yllättää ja viedä vaikka syömään. Että hänelle tekee mieli lähettää viestejä ja soitella aina kun ei olla yhdessä. Että häntä on ikävä, jos ollaan erossa?
Millaiset piirteet naisella pitää olla, jotta miehellä on se tunne, että tekee naisensa eteen kaikkensa. Ja mitä puolestaan naiset sitten tekevät miehen eteen ja miten he käyttäytyvät? Kertokaa vaikka omien parisuhteiden perusteella. Myös naiset voivat kertoa, jos tunnistavat itsensä hyvänä tyttöystävänä, jota mies pitää hyvänä vielä vuosienkin jälkeen.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että kahden avoeron jälkeen, molemmat n. 2v seurustelun jälkeen, vikaa on oltava minussa. Molemmat suhteet meni samalla tavalla: alussa mies juoksi perässäni ja minun oli vaikea päästää lähelle, mies oli aivan huumassa ja teki kaikkensa eteeni. Osteli lahjoja, lähetteli muutaman tunnin välein viestejä ja häntä kiinnosti aina mitä minulle kuuluu, jos ei oltu yhdessä, antoi paaaaljon huomiota ja rakkautta jne. Sitten n. vuoden jälkeen mies etääntyi ja kylmeni ja kaikki lahjat, yllärit, yhteydenpito jne väheni. Kun ei oltu yhdessä, ei tullut viestejä. Minä olet vaatinut molemmilta miehiltä että viestejä on lähetettävä, jos ei olla yhdessä, sillä minua ainakin kiinnostaa mitä toinen tekee. Myös hyvää yötä- viesti on tosi tärkeä, jos mies on esim baarissa. Se antaa mulle rauhallisen olon. Olen myös sitä mieltä, että miesten kuuluu hemmotella ja yllättää naista sekä tarjota esim. ravintolassa. Miehet syövät niin paljon, että esim ruokakaupan laskunkin maksu ei pitäisi olla ongelma. Molemmissa suhteissa myös kaverit ja dokaus alkoi menemään mun ohi n. vuoden jälkeen.
Tiedän, että on satoja suhteita, jossa nainen on vielä alkuhuuman jälkeen miehen ykkönen ja mies ostelee lahjoja, maksaa ruokakaupan laskuja, jättää bileitä välistä ja on yhteydessä paljon. Haluaisin tietää, että millainen nainen on, jotta hän saa tuollaisen miehen pidettyä itsellään.
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 22:20"]Luotettava, itsestään huolehtiva, henkisesti itsenäinen, arvostettava, hyväksyvä, joustava ja kuunteleva sielunkumppani. Lahjat ja muut ulkoiset seikat ovat toissijaisia ja säilyvät pitkässä suhteessa, jos nuo perusasiat ovat kunnossa. Mielestäni hyvä parisuhde ei ole vaihtokauppaa tai valtapeliä, vaan kahden itsenäisen ihmisen tahtotila katsoa samaan suuntaan.
[/quote]
Parissa kommentissa o tosi hyvin kiteytetty asiaa, tässä oli yksi. Ap, vaikutat hieman naiivilta prinsessalta, jolla on vielä paljon oppimista siitä, millainen on kahden aikuisen luonnollinen ja hyvinvoiva parisuhde. Suhteesi ovat hyvin todennäköisesti päättyneet siitä syystä, että olet roikkunut miehissä etkä ole antanut heille tilaa hengittää. Alkuhuuman jälkeisessä oman tilan hakemisen vaiheessa se on kohtalokasta. Kasva itsenäiseksi, äläkä vaadi miehiltä hemmottelua. Rakastuminen ei ole sama asia kuin rakastaminen. Rakastumisvaiheessa mies kuin mies yleensä jaksaa panostaa naiseen monella tapaa. Kuitenkin vasta parin vuoden kuluttua, eli alkuhuuman loputtua, punnitaan suhteen todellinen luonne. Jos mies oikeasti rakastaa naista, hän huomioi tätä jatkossakin edes joskus ilman, että naisen tarvitsee vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei parisuhteen tilaa voi minun mielestä päätellä tekstiviestien lukumäärästä tai muistakaan yksittäisistä teoista. Hyvässä parisuhteessa on niin syvä yhteys toiseen, ettei sitä katkaise vaikka viikonkaan telekommunikaatiokatko ;)
Rakenna itsellesi hyvä pohja uutta parisuhdetta varten: kuka sinä olet? Mistä pidät? Viihdy itsesi kanssa. Sille pohjalle on sitten hyvä rakentaa uusi suhde, jossa 1 + 1 on enemmän kuin 2.
Ap:n tapauksessa odotukset ovat ehkä aika korkeita, mutta on myös niin, että jotkut miehet ovat sellaisia "huumaantujia". Aivan alussa panostetaan ja piiritetään oikein kunnolla, mutta heti kun suhde on jollain tavalla vakiintunut, loppuu kaikenlainen huomioiminen kuin seinään, sitten suhde on itsestäänselvä ja nainen näkymätön. Tuon jälkeen huomio kääntyy johonkin ihan muuhun elämän projektiin, johon panostetaan 110%.
Vaadit ehkä liikaa yhteydenpitoa. Ainakin itseäni ahdistasi jos pitäisi kokoajan olla lähettämässä puolisolle viestiä, sama kun ei oltais koskaan erossa. Kun ollaan kummatkin kavereiden seurassa nii se aika on kavereita varten enkä oleta puolison olevan tuolloin joka hetki tavoitettavissa, luotan kyllä häneen ettei tunnin välein tarvitse tilittää kuulumisia. Ja silloin kun olemme puolison kanssa kahdestaan treffeillä ym, on taas aika pyhitetty meille ja kavereitten tekstarit ym saavat odottaa.
Vaikuta ap juuri sellaiselta prinsessalta ja riippakiveltä, josta itse hankkiuduin jonkin aikaa sitten eroon. Ansaitset kultaa, miehen pitää sitä ja miehen pitää tätä. Kehottaisin miettimään enemmän, mitä voisit itse tehdä.
Tuo edellinen suhteeni meni juuri niin, että aluksi kyllä hemmottelin kaikin tavoin, keksin yllätyksiä, muistin merkkipäivät, toin kukkia, järjestin romantiikkaa ja kaikenlaista kivaa mistä tiesin naisen pitävän. Minusta se kuuluu hyvään suhteeseen ja siitä tulee itsellekin hyvä fiilis.
Jossain vaiheessa vain silmät aukesi, että olipa aika yksisuuntaista tuo, nainen vain odottaa ja vaatii että toteutan jotain hänen prinsessaunelmaansa, eikä itse ole valmis tekemään suhteen tai minun eteen oikein mitään. Aika nopsaa ne aiemmin itse tekemäni kivat jutut alkoi tuntua työltä ja velvollisuudelta, eikä niitä enää huvittanut pian tehdäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoinen mukava ja kivannäköinen.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 17:49"]Fiksu ja älykäs. Siinä kaikkein tärkeimmät ominaisuudet.
T: mies
[/quote]
Et ole mies. Miehet ei lätisi tuollaisia valheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 18:36"]
En tajua, mitä mun kuuluu tehdä että saisin pidettyä miehen sen ekan vuoden jälkeenkin. Jotai hyvää mussa on pakko olla, kun ensimmäisen vuoden mies on ihan rakastanut ja tekee kaikkensa, jotta olen onnellinen. Mutta sitten se loppuu. Enkö anna tarpeeksi takaisin? Olen kyllä ostanut myös lahjoja joskus. Vai roikunko liikaa? Yhteydenpidon suhteen olen riidellyt molemmissa suhteissa. Ap
[/quote]
Anteeksi ap, mutta kuinka vanha sinä olet? Kuulostaa todella epökypsältä tuollainen käytös, että vaadit tiettyä määrää yhteydenpitoa, hyvänyöntoivotteluviestejä, lahjoja ja huomioimista. Hohhoijaa. Eivät nuo sinun miessuhteesi kovin syvällisiltä kuulosta, mutta se tokikin kertoo siitä, että olet pinnallinen ihminen.
Mitenkä olisi yhteinen arvomaailma, oman sisäisen maailman jakaminen? Siinä olisi aineksia kestävään suhteeseen toisin kuin vaatimuksissa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 22:20"]Luotettava, itsestään huolehtiva, henkisesti itsenäinen, arvostettava, hyväksyvä, joustava ja kuunteleva sielunkumppani. Lahjat ja muut ulkoiset seikat ovat toissijaisia ja säilyvät pitkässä suhteessa, jos nuo perusasiat ovat kunnossa. Mielestäni hyvä parisuhde ei ole vaihtokauppaa tai valtapeliä, vaan kahden itsenäisen ihmisen tahtotila katsoa samaan suuntaan. [/quote] Parissa kommentissa o tosi hyvin kiteytetty asiaa, tässä oli yksi. Ap, vaikutat hieman naiivilta prinsessalta, jolla on vielä paljon oppimista siitä, millainen on kahden aikuisen luonnollinen ja hyvinvoiva parisuhde. Suhteesi ovat hyvin todennäköisesti päättyneet siitä syystä, että olet roikkunut miehissä etkä ole antanut heille tilaa hengittää. Alkuhuuman jälkeisessä oman tilan hakemisen vaiheessa se on kohtalokasta. Kasva itsenäiseksi, äläkä vaadi miehiltä hemmottelua. Rakastuminen ei ole sama asia kuin rakastaminen. Rakastumisvaiheessa mies kuin mies yleensä jaksaa panostaa naiseen monella tapaa. Kuitenkin vasta parin vuoden kuluttua, eli alkuhuuman loputtua, punnitaan suhteen todellinen luonne. Jos mies oikeasti rakastaa naista, hän huomioi tätä jatkossakin edes joskus ilman, että naisen tarvitsee vaatia.
[/quote]
Komppaan tätä kirjoittajaa.. Olen itse kymmenen vuotta onnellisesti ja uskollisessa avioliitossa, jossa mies osoittaa rakkauttaan, hellii ja on huomaavainen, tasa-arvoinen kummpani. Mutta, mutta... Itse naisena en välitä yhtään mistään yllätyksistä! EN kaipaa mitään kukkapuskaa,tai yllätyskemuja/-illallisia, tai koruja tai mitään sellasta! Minulle riittää mieheni hellä hali, tai seksuaalisen halun ilmaisu; perseestä puristelu ja hävyttömyyksistä kuiskuttelu korvaani. Haluan siis, että mieheni himoitsee kaikkien näiden vuosien jälkeen seksiä kanssani, ja siksi olen valmis näkemään vaivaa sen eteen; haluan että meillä on hyvä, ja tyydyttävät seksielämä. Haluan myös, että mieheni osallistuu tasa-arvoisesti arjen jakamiseen, työssäkäyntiin, ruuanlaittoon, kodin hoitoon, lastenhoitoon jne. sillä käymmehän molemmat töissä, ja teemme suht saman"tasoista" työtä eli koti ja lastenhoito ei ole vain jomman kumman vastuulla, vaan molempien!
Vaadin siis mieheltäni tasa-arvoista kohtelua, mutta itsekin vaadin itseltäni samaa. En vaadi mitään erikoishuomiota, mutta hellyyttä annan ja saan, sekä seksiä. Yhdessä jutellaan ja hoidetaan arkijutut. Olen kuunteleva korva miehelleni, ja hän minulle. Ja arvostan miestäni, kysyn hänen mielipidettään usein, ja kuuntelen häntä. Näillä eväillä itse olen saanut kumppanin, joka on uskollinen, tyytyväinen ja rakastava. Mutta tosiaan, mitään leffarakkauta se ei ole, vaan sellaista tavallista, uskollista, hyvän suomalaisen miehen rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tosi vierailta noi ap:n jutut siitä minkälainen hyvän suhteen pitäisi olla ja miten se käytännössä ilmenee. Ydinkohdat tuntuvat olevan lahjat, huomio ja hemmottelu ja ongelma se kun nuo jutut eivät jatku vuotta pidempään.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä pian 10 vuotta, hän on ensimmäinen poikaystäväni ja nyt olemme naimissa. Meillä on hauskaa yhdessä, me ajattelemme tärkeistä asioista samalla tavalla ja voimme kinata pikkujutuista ilman että se tuntuu suurelta. Yhdessäolo on aina tuntunut luontevalta ja vaivattomalta, lähes väistämättömältä ja silti kevyeltä. En tunnista juttuja parisuhteeseen liittyvästä etenemisestä ja työstämisestä. Mies tarttuu minua kädestä kun kuljemme kadulla ja minä pussaan hänen olkapäätään kun hän nukkuu. Välillä kumpikin tuo pyytämättä toiselle jotain mieleistä ruokakaupasta, ollakseen kiva. Helppoa. Mies puhuu sielunkumppanuudesta, minä en sellaiseen usko mutta tajuan mitä hän sillä tarkoittaa.
Tuntuu että ap hakee tyttöystävän virkaa ja siihen kuuluvia etuja, ei mitään todellista ja syvempää yhteyttä toiseen osapuoleen. Ehkä hän näkee vain ulkoiset asiat ja ajattelee suhteen toimivan kun tarpeeksi muutetaan ja väännetään. Ei sen pitäisi tuntua projektilta.
Hassua, aloitusviestistä iski kummallinen haikeus elää edes päivän verran sellaista yyberhemmotellun tyttöystävän elämää, vaikka olen täysin onnellinen parisuhteessani jossa konkreettinen romantiikka näkyy lähinnä ajoittaisina selkähierontoina ja rakkaudentunnustuksina. Ollaan myös molemmat aika kaverikeskeisiä, mikä on kyllä ihan hyvä, ahdistuisin varmaan jos en saisi pitää tyttöjeniltoja aika ajoin.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 18:29"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 18:21"]Back to the reality, barbie! From, Ken [/quote] Miksi todellisuuden täytyy sitten olla niin arkista? Kun siitä saisi tosi helposti suloista. Kun miehen olisi niin helppoa ilahduttaa minua pikkuasioilla, joista tietää minun pitävän. Mutta kun ei sille tule mieleen, omat jutut vaan päällimmäisenä mielessä.
[/quote]Sellaisia jotkut miehet valitettavasti vain on, siinä kokonaispaketin mukana tulee sitä hyvää ja huonoa. Mörököllimiehetkin yleensä rakastaa naisiaan yli kaiken, eivät vain ole hyviä sitä näyttämään.
[/quote]
Niin... Ihan itkettää tämä aihe, kun rakkautta siis on ja mies on kaikin puolin ihana. Itse oon vaan yhä enemmän tyytymätön ja kaipaan jotain ihanaa. Pelkään että tulen liian innokkaaksi muiden miesten huomionosoituksille, kun romantiikka omassa suhteessa ei tyydytä. Nyyh ja pyyh.