Jari Tervon Kylmän sodan Suomi -dokumenttiin liittyen: Millaisena te muistatte ns. suomettumisen ajan? Kuinka tuo aika näkyi elämässänne/kot...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani eivät olleet poliittisesti aktiivisia. En oikeastaan tuntenut ketään, kuka olisi ollut. Mutta ei neukkulaisista tykätty. Isovanhemmat olivat evakkoja ja ymmärrettävästi itänaapurista ei kovin mairittelevasti puhuttu. Meidän talosta osallistuttiin myös aseiden kätkemiseen sodan jälkeen. Eli ei oltaisi oltu käsi ojossa rajalla vastassa. Miksiköhän tästä ei ollut dokumentissa mitään juttua? Kätkennän paljastuttua jouduttiin neukkulan painostuksesta antamaan oikeustuomioitakin. Yleinen, hiljainen mielipide oli kuitenkin asekätkennän takana. Jossain oli juttua, että asian paljastuminen myös hillitsi Neuvostoliiton suunnitelmia vallata suomi sodan jälkeen, kun siellä ymmärrettiin, että puheista huolimatta piolustustahtoa edelleen oli.

Neuvostoliittolainen kulttuuri ei kiinnostanut ketään. Telkusta katsottiin kaikkea mahdollista länsimaista hapatusta.

Neuvostoliittolainen kulttuuri ei varmaan erityisesti kiinnostanut mutta klassinen venäläinen kulttuuri kyllä kiinnosti moniakin ja kiinnostaa yhä edelleenkin. Myös monia jenkkituristeja, jotka käyvät esim. ihailemassa venäläisiä taideaarteita Pietarissa. Jos ei ole käynyt siellä, ei voi mitenkään tajuta miten uskomattomia teoksia siellä on. Ja tietysti klassinen venäläinen musiikki ja kirjallisuus ym.

Minäkin olen käynyt Mariinski-teatterissa, Pietarhovissa ym. ja nähnyt monta muuta Venäjän kulttuurin ihmettä. Se ei silti auta hyväksymään diktatuuria ennen tai nyt.

Sakari Tuomioja oli komea mies, oli vain väärä puolue, Kokoomus. Kekkonen piti Kokoomuksen paitsiossa.

Ei se näkynyt arkielämässä millään tavalla. Vai vappu oli juhla-aikaa, satoi tai paistoi. Yleensä satoi. Neuvostoliittolaisia tuotteita sai kaupasta kohtuuhintaan, kun oli bilateraalinen kauppa. Sen ansioista myös suomalaisia tuotteita vietiin suureen Neuvostoliittoon.

20:lle tiedoksi, että ei Ruotsi ollut sodassa toisen maailmansodan aikaan, mikä näkyi selvästi elintasossa. Toisaalta, olihan suomettuminen sen seurausta. 1970-luvulla sodan loppumisesta oli alle 30 vuotta, ja se näkyi edelleen kansakunnassa ja katukuvassa, eikä aina hyvällä tavalla.

Ladan hinta/laatu-suhde oli hyvä, ainakin maaseudun teillä. Sillähän meni samoista paikoista kuin lännen maastoautoilla ja kulki pakkasella. Tämä on varma tieto, 1970-luvun Ladalla ajaneen kokemuksella. Venäläiseen - siis neuvostoliittolaiseen  autoon oli varaa monella sellaisella, jolla ei ollut japanilaiseen eikä länsiautoon edes käytettynä.

Aika ei ole kullannut muistoja, mutta sitä se oli, että monessa perheessä suomettuminen nähtiin pikemminkin positiivisena asiana juuri siksi, että tavallisen työläisenkin elintaso nousi entisestä, lähinnä idänkaupan ansioista. Ruotsiin lähtivät ne, joille se ei riittänyt.

Tämä vastausta tällaiselta epäpoliittiselta kansalaiselta, joka ei ollut silloinkaan suuremmasti kiinnostunut politiikasta. Siitä olin kyllä tietoinen, että ei Neuvostoliitto mikään paratiisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se oli hyvää aikaa, ei se kotona näyttäytynyt mitenkään. Paitsi että töitä oli kun Neuvostoliiton vienti veti. Pidettiin naapuriin hyvät suhteet ja oli rauha maassa ilman pelkoja. Koulussa tietysti näkyi kun oli kouluneuvostot ja vasemmiston kannatus nuorilla kova.

En muista mitään erityisen negatiivista.  Oli isompien sotien uhkaa maailmalla milloin missäkin, meillä rauhallisuus korostui siksi.  Kai se olisi pitänyt jäynätä jotain, Venäjä nyt draamailee joka tapauksessa. 

Lapsena en ymmärtänyt kun äiti puhui "paremmista ihmisistä" ja siitä että heidän kanssa täytyy aina olla samaa mieltä. En ymmärtänyt, miksi vain joillakin oli oikeus mielipiteisiin ja muiden piti myötäillä. Se oli mielestäni hyvin outoa.

Nykyään ymmärrän äitini jutut paremmista ihmisistä. Varmasti jokainen on huomannut, että muutamat riehujat sanelevat oikeat mielipiteet ja lyövät hirveät v'hakampanjat päälle jos joku uskaltaa olla eri mieltä, tai sattuu pelaamaan väärää lautapeliä.

Suomettumisen ajan päättymisen jälkeen saatiin nauttia ajasta, jolloin ihmisillä oli mielipiteen vapaus. Se oli mukavaa niin kauan kuin sitä kesti. Elämä oli monella tavalla huolettomampaa silloin, vaikka lama aiheutti talousvaikeuksia.

Kaipaan mielipiteen vapauden aikoja 😥

1970-luvulla suomalaiset kommunistit jotka olivat kovastikin sitä mieltä että Neuvostoliitossa asiat ovat hyvin. Käytyään siellä he totesivat ettei näin olekaan. Tiesivät siis asioiden todellisen laidan, mutta kuitenkin Suomessa jatkoivat Neuvostoliiton asioiden ja olojen kehumista. Tämän on tunnustanut televisio-ohjelmassa eräs joka muisteli aikoja. Valitettavasti en muista hänen nimeään.

Yle oli erittäin politisoitunut ja oli täysin johtajansa Eino S Repon näköinen, kommunistinen.

Kekkonen käytti häikäilemättä Neuvostoliittoa tukenaan ja oli täysin rähmällään sinne päin.

Esimerkkinä käy loistava kuvaus sodanjälkeisestä politiikasta ja kommunistien ja varsinkin neuvostoliittolaisen arkirealismin kuvaus, Berijan tarhat. Kirja, josta toki ehdittiin ottaa 11 painosta mutta Kekkonen halusi kirjan julkaisun lopetettavaksi, ja näin tapahtui.

Siis varsinaista rähmällään oloa, ei siis kestänyt kertoa totuttaa naapurista.

Sitten niitä valheita riitti, Maailma ja me-lehti, radio-ohjelmasarja "näin naapurissa".

Täyttä skeidaa, jota joskus harvoin tuli naureskellen kuunneltua

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/09/05/nain-naapurissa

Ja kun itse kävin Neuvostoliitossa 1979, niin ensimmäinen asia oli nähdä minkälaista oli Leningradin lentokentällä se kyttäys ja tavaroiden etsiminen, ja matkalaukustakin revittiin sisäverhoilu että olinko kätkenyt sinne jotain. Markkoja oli ja niitä vaihdoin hotellin siivojan kanssa ja myin vaatteita.

Ei ollut onnellisuuden tyyssija Neuvostoliitto. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsena en ymmärtänyt kun äiti puhui "paremmista ihmisistä" ja siitä että heidän kanssa täytyy aina olla samaa mieltä. En ymmärtänyt, miksi vain joillakin oli oikeus mielipiteisiin ja muiden piti myötäillä. Se oli mielestäni hyvin outoa.

Nykyään ymmärrän äitini jutut paremmista ihmisistä. Varmasti jokainen on huomannut, että muutamat riehujat sanelevat oikeat mielipiteet ja lyövät hirveät v'hakampanjat päälle jos joku uskaltaa olla eri mieltä, tai sattuu pelaamaan väärää lautapeliä.

Suomettumisen ajan päättymisen jälkeen saatiin nauttia ajasta, jolloin ihmisillä oli mielipiteen vapaus. Se oli mukavaa niin kauan kuin sitä kesti. Elämä oli monella tavalla huolettomampaa silloin, vaikka lama aiheutti talousvaikeuksia.

Kaipaan mielipiteen vapauden aikoja 😥

Minusta nyt mielipiteenvapaus on paljon paremmalla tolalla. Osoituksena siitä mekin tässä voimme keskustella ja äänekäs ääripää huutaa molemmista suunnista. Ei vain toisesta.

Oli töitä ja turvallinen olo. Johto jämäkkä, akat ei julkisesti riidelleet. Luottamus tulevaisuuteen, työ tuottavaa, eikä verosta palkkansa imeviä ollut näin paljon. Lapset ei joutuneet huostaan, vanhat hoidettiin, koska neuvojia ei ollut liikaa. Sex tera

Peutteja ei tarvittu. Osattiin itse.

Vierailija kirjoitti:

homot ei hyppineet pöydillä eikä kolmekymppiset ämmät leikkineet ministeriä.

Sinunlaisesi vänikät kävivät koulunsa tarkkailuluokalla ja syrjäytyivät heti sen jälkeen. Ymmärsivät hävetä tollouttaan.

Vierailija kirjoitti:

Oli töitä ja turvallinen olo. Johto jämäkkä, akat ei julkisesti riidelleet. Luottamus tulevaisuuteen, työ tuottavaa, eikä verosta palkkansa imeviä ollut näin paljon. Lapset ei joutuneet huostaan, vanhat hoidettiin, koska neuvojia ei ollut liikaa. Sex tera

Peutteja ei tarvittu. Osattiin itse.

Itsemurhia ja murhia oli moninkertaisesti nykyiseen verrattuna. Autokolareissa kuoli tuplamäärä nykyiseen verrattuna ja avioeroja otettiin. Niiden jälkeen mies tappoi itsensä tai ryhtyi puliukoksi.

Piinallisia neuvostoliittolaisia delegaatioita vieraili kotikunnassa karvalakkeineen ja ystävyyttä vakuuteltiin puolin ja toisin.

Koulupäivä saattoi keskeytyä siihen että räikeänvärisiin tekokuituisiin "kansallispukuihin" pukeutunut muusikko-tanssijaryhmä esiintyi jumppasalissa.

Musiikki oli tylsää ryssänhumppaa ja 2 tunnin konsertti ihan liian pitkä.

Suomen 60-vuotispäivänä koulumme kuoro esiintyi kunnan itsenäisyyspäiväjuhlassa. Jouduimme aloittamaan "Dneprin" kahdesti uudestaan kun biisi oli hiljattain opeteltu ja lopetimme kesken. Kolmas kerta meni hyvin.

Kunnan vieraana tietenkin eturivissä lauma venäläisiä setiä. Aina 10 setää, vain tulkki oli paakkuripsinen nainen hajuvedenkatkuineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran vaan sanon, että tuo 70-luvun "ankea look" johtui enemmänkin öljykriisistä ja talouden pysähtymisestä, eikä se paljon kummemmalta näyttänyt siihen aikaan lännessäkään.

Sukulaiseni, jotka olivat asuneet koko 60-luvun Ruotsissa ja tulivat 70-luvulla takaisin Suomeen järkyttyivät: tuntui kuin olisi tullut Itä-blokkiin asumaan. Kaikki oli ruotsalaiseen elintasoon tottuneesta paljon köyhempää, autot huonoja, tiet surkeita, talotkin huonosti hoidettuja sotkuisine pihoineen, ihmiset huonohampaisia ja surkeasti pukeutuvia, likaisia. Busseissa haisi hiki. Kylpyhuoneitakaan ei vielä kaikissa asumuksissa ollut.

Tämähän ei johtunut mitenkään Neuvostoliiton vaikutuksesta(ellei sotaa oteta lukuun), vaan ihan vain siitä, että Suomi oli pikkuhiljaa agraariyhteiskunnasta kehittyvää köyhää periferiaa.

Ruotsin talous oli paljon vahvempi, oli ollut jo satoja vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli jouluna oranssi joulutähti ja punaisia tonttuja ikkunassa.

Mitään muuta ei tainnut saada kaupasta.

Järkyttävän neukkupropagandan muistan koulusta. Opettajat selittivät suu vaahdossa kuinka YYA-sopimus on parasta mitä maailmassa voi olla, ja kuinka neukkulassa on kaikki täydellistä.

Yksi opettaja selitti silmät kiiltäen kuinka Neuvostoliitossa ei kaupoissa hiplailla tavaroita. Sisään mennessä kerrotaan mitä haluaa ostaa, ja myyjä sen tuotteen sitten antoi. Sen minkä sattui saamaan oli kelvattava. Kyseinen opettaja teki paljon matkoja n.liittoon ja oikeasti ihaili sitä touhua.

Opettajia oli erilaisia. Minun opettajani (varsinkin historian) suhtautui YYA-sopimukseen ja Varsovanliittoon lähinnä ironisesti ja väänsi niistä vitsintapaistakin. Ihmettelin sitä sävyä, että miksi hän naureskelee oppikirjan asioille tällä tavalla - toki myöhemmin tajusin.

Myös maantiedon ope sanoi, että meidän ei tarvitse opetella niin tarkoin näitä idän asioita, kun tieto ei ole ihan varmaa.

Parvilahden "Berijan tarhat" on yksi tärkeimpiä kirjoja jos haluaa ymmärtää mitä Neuvostoliitto sodan jälkeen oli ja miksi sen vaikutus Suomeen oli sellainen kuin se oli.

Jos NL olisi ollut ihminen se olisi epäilemättä ollut mielisairaalan asukki, mahdollisesti vankimielisairaalan. Se oli pohjimmiltaan täysin kieroutunut valtion irvikuva jossa kansalaiset eivät olleet kansalaisia eivätkä johtajat johtajia. Kaikki oli outoa loppumattomien valheiden ja horjuvien kulissien edessä esitettyä näytelmää jossa jokaiselle oli määrätty roolinsa. Herran roolit menivät oikeauskoisille ja narrin tai statistin roolit kunnollisemmalle tai välinpitämättömälle osalle kansasta. Paradoksaalisesti suuri osa venäläisistä itsekin ymmärsi että jokin on väärin mutta raa'alla propagandalla, sumutuksella ja tietämättömyydellä kulisseja pidettiin pystyssä vuosikymmenien ajan. 

"Kommunisti on se joka on lukenut Marxin ja Leninin teoksia. Antikommunisti on se joka on ymmärtänyt mitä niissä sanotaan."