Ajatukset sekaisin, tapaanko vielä vai unohdanko?

Tapasin tälläviikolla miehen ensimmäistä kertaa kasvokkain, oltiin siis "tavattu" netissä. Miehestä ensimmäinen vaikutelma oli että onpa kohtelias. Käytiin miehen ehdottamassa paikassa kahvilla, mies maksoi. Paikka missä oltiin, oli todella rauhallinen, siellä oli vain muutama asiakas, klassinen musiikki soi taustalla, olihan se erilainen paikka mutta toisaalta jotenkin mukava ajatus mennä tuollaiseen kahvilaan kuin "ihan normaaliin". :)

Ilta eteni niin, että kahvin jälkeen lähdettiin kävelylle, lopulta päädyttiin istumaan penkille, rauhallinen paikka, klo oli jo jotain 22.30 illalla(?). Joten ilta oli jo siinä vaiheessa kestänyt aika kauan, tavattiin siis klo 19.

Ensin istuttiin niin että toisiimme oli pieni hajurako, mutta sitten mies kysyi saako tulla minun viereen. Annoin tulla, mies ottikin minua vyötäröltä kiinni. 

Meillä oli illan aikana todella monta hiljaista hetkeä, ei siis vaan ollut mitään puhumista. Toki kyselin sisaruksista, enemmän harrastuksista, jos en muuta keksinyt niin puhuin säästä. Silti tuli välillä hiljaista.

Oli sellainen fiilis että ei se juttu niin hyvin kuitenkaan luistanut kuin netissä. Mies osaa todella hyvin kirjoittaa, antoi netissä tosi hyvän vaikutelman itsestään, en minä voi sanoa etä olisin pettynyt kun tavattiin, mutta miten minulla on joku sellainen jännä tunne tästä miehestä.... 

Kun ilta päättyi, mies tarjoutui viemään minut kotiin, itse olin siis lähdössä bussipysäkille. Sanoin että voin ihan hyvin mennä bussilla, mutta menin kuitenkin miehen kyytiin.  

En tiedä miksi tein näin, mutta kun oltiin sielläpäin missä asun, niin näytin miehelle tarkoituksella väärän paikan mistä pitää kääntyä ja jätti minut väärän kerrostalon parkkipaikalle. Ehkä tässä huomaa oman epävarmuuden miehen suhteen, en tiedä. 

Mies kysyi autossa saako halata minua. Kyllähän mua saa halata. "Halauksen loputtua" mies taisi ihan taatusti suudella, jotenkin katsoi pitkään silmiini ja yritti lähentyä enemmän, mutta sain itseni siitä tilanteesta pois kun rupesin sanomaan jotain. 

Kysyin mieheltä seur. päivänä netissä mitä ajatuksia hänellä. Kertoi että olen oikein viehättävä ja mukava, haluaisi tutustua minuun paremmin. Minä en kuitenkaan tiedä! Kannattaisiko vaan kuunnella tätä omaa "vaistoaan" ja jättää tämä tähän? Mies laittoi myös että hänen mielestään voisi kuvitella että meillä voisi olla mukavaa yhdessä, näkisi tämän jutun avoimin mielin.

Vastasin miehelle, kerroin että oli kiva ilta, mutta yritin laittaa suoraan mutta ystävällisesti että molempia varmaan jännitti, joten varmaan senkin takia ei ihan niin hyvin juttu luistanut kuin netissä. 

Mies taas niin hyvin osasi kirjoittaa, että sai minut kirjoittamaan olisiko uuden tapaamisen paikka...

Tässä varmaan minun kohdalta on myös sitä, että en pysty luottamaan kovin helposti. Edellinen mies oli mitä oli ja teki mitä teki. Ja minusta tuntuu että en varmaan voi kehittää mitään sen isompaa juttua uuden miehen kanssa jos en kerro sille uudelle mun menneisyydestä. 

Mutta toisaalta, kannattaako kertoa. 

Tästä tuli liian pitkä viesti, piti vaan purkaa johonkin! Asiallisesti, jooko :)