Lue keskustelun säännöt.
Ajatukset sekaisin, tapaanko vielä vai unohdanko?
09.05.2015 |
Tapasin tälläviikolla miehen ensimmäistä kertaa kasvokkain, oltiin siis "tavattu" netissä. Miehestä ensimmäinen vaikutelma oli että onpa kohtelias. Käytiin miehen ehdottamassa paikassa kahvilla, mies maksoi. Paikka missä oltiin, oli todella rauhallinen, siellä oli vain muutama asiakas, klassinen musiikki soi taustalla, olihan se erilainen paikka mutta toisaalta jotenkin mukava ajatus mennä tuollaiseen kahvilaan kuin "ihan normaaliin". :)
Ilta eteni niin, että kahvin jälkeen lähdettiin kävelylle, lopulta päädyttiin istumaan penkille, rauhallinen paikka, klo oli jo jotain 22.30 illalla(?). Joten ilta oli jo siinä vaiheessa kestänyt aika kauan, tavattiin siis klo 19.
Ensin istuttiin niin että toisiimme oli pieni hajurako, mutta sitten mies kysyi saako tulla minun viereen. Annoin tulla, mies ottikin minua vyötäröltä kiinni.
Meillä oli illan aikana todella monta hiljaista hetkeä, ei siis vaan ollut mitään puhumista. Toki kyselin sisaruksista, enemmän harrastuksista, jos en muuta keksinyt niin puhuin säästä. Silti tuli välillä hiljaista.
Oli sellainen fiilis että ei se juttu niin hyvin kuitenkaan luistanut kuin netissä. Mies osaa todella hyvin kirjoittaa, antoi netissä tosi hyvän vaikutelman itsestään, en minä voi sanoa etä olisin pettynyt kun tavattiin, mutta miten minulla on joku sellainen jännä tunne tästä miehestä....
Kun ilta päättyi, mies tarjoutui viemään minut kotiin, itse olin siis lähdössä bussipysäkille. Sanoin että voin ihan hyvin mennä bussilla, mutta menin kuitenkin miehen kyytiin.
En tiedä miksi tein näin, mutta kun oltiin sielläpäin missä asun, niin näytin miehelle tarkoituksella väärän paikan mistä pitää kääntyä ja jätti minut väärän kerrostalon parkkipaikalle. Ehkä tässä huomaa oman epävarmuuden miehen suhteen, en tiedä.
Mies kysyi autossa saako halata minua. Kyllähän mua saa halata. "Halauksen loputtua" mies taisi ihan taatusti suudella, jotenkin katsoi pitkään silmiini ja yritti lähentyä enemmän, mutta sain itseni siitä tilanteesta pois kun rupesin sanomaan jotain.
Kysyin mieheltä seur. päivänä netissä mitä ajatuksia hänellä. Kertoi että olen oikein viehättävä ja mukava, haluaisi tutustua minuun paremmin. Minä en kuitenkaan tiedä! Kannattaisiko vaan kuunnella tätä omaa "vaistoaan" ja jättää tämä tähän? Mies laittoi myös että hänen mielestään voisi kuvitella että meillä voisi olla mukavaa yhdessä, näkisi tämän jutun avoimin mielin.
Vastasin miehelle, kerroin että oli kiva ilta, mutta yritin laittaa suoraan mutta ystävällisesti että molempia varmaan jännitti, joten varmaan senkin takia ei ihan niin hyvin juttu luistanut kuin netissä.
Mies taas niin hyvin osasi kirjoittaa, että sai minut kirjoittamaan olisiko uuden tapaamisen paikka...
Tässä varmaan minun kohdalta on myös sitä, että en pysty luottamaan kovin helposti. Edellinen mies oli mitä oli ja teki mitä teki. Ja minusta tuntuu että en varmaan voi kehittää mitään sen isompaa juttua uuden miehen kanssa jos en kerro sille uudelle mun menneisyydestä.
Mutta toisaalta, kannattaako kertoa.
Tästä tuli liian pitkä viesti, piti vaan purkaa johonkin! Asiallisesti, jooko :)
Kommentit (50)
Jos mies kerran osaa hyvin kirjoittaa niin ehkä on myös hyvä puhumaankin kunhan tutustuu sinuun vähän paremmin livenä ja alkukankeus MOLEMMILLA helpottaa.
Ehdottomasti tapaisin miehen uudestaan jos olisin sinä sillä fiksuja vapaita miehiä ei ihan joka päivä tapaa.
Olisikos ollut parempi jos mies olisi vienyt sinut johonkin räkälään ja höpöttänyt taukoamatta itsestään ja lopuksi vinkunut panoa autossa. Olisko silloin kipinöinyt ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tulee astetta oudompi kysymys, mutta samapa tuo.
Voiko ihmisestä päätellä mitään auton perusteella? Miehen auto oli siis toooosi vanha, sellainen tuunattu pieni. Aina kun olen liikenteessä samankaltaisen nähnyt, niin olen miettinyt että onpa harvinaisen kamala auto, enkä haluaisi ikinä sellaista itselleni.
Tapaisin sinuna miehen uudelleen. Nettideittailu on helposti epäluontevaa siksi, että siinä ollaan alusta asti vain kahdestaan, kun taas normaalisti ihmiset tapaavat toisiaan tilanteissa, joissa on muutakin porukkaa mukana. Silloin tutustuminen käy luontevammin.
Älä kuitenkaan vie miestä kotiisi tai mene hänen mukaansa mihinkään syrjäisiin paikkoihin (älä myöskään hänen autoonsa!) ennen kuin olet varma että luotat häneen.
Onnea!
Ite varmaan olisin ihan yhtä "jäässä" treffeillä, kestää aikansa ennen ku alkaa juttu luistaa, niitä kavereita kannattaa varmaan enemmän varoa mitkä puhua pälpättää ummet ja lammet varsinkin, jos vielä kehuu maasta taivaisiin, samat jutut heitetty aika monelle eukolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 20:47"]
Nyt tulee astetta oudompi kysymys, mutta samapa tuo.
Voiko ihmisestä päätellä mitään auton perusteella? Miehen auto oli siis toooosi vanha, sellainen tuunattu pieni. Aina kun olen liikenteessä samankaltaisen nähnyt, niin olen miettinyt että onpa harvinaisen kamala auto, enkä haluaisi ikinä sellaista itselleni.
[/quote]
No voi jestas. Päästä mies irti, löytää parempaa kuin ylianalysoijan.
Joo toiset vaan syttyy hitaammin. Mielestäni aika helpolla luovutat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 14:28"]Googlaa miehestä kaikki
[/quote]
Ja tapaa jossain vilkkaassa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies osaa selvästi kirjoittaa ja selitellä, mutta livetapaamisessa teillä ei ollut kummoista kipinää eikä puhuttavaa. Olen niin vanha kehäkettu, että mielestäni se oli kyllä sitten siinä. Yleensä kipinä ei koskaan syty jälkeenpäin vaan aika lailla heti - ja myös juttu luistaa jos on luistaakseen.
En usko että menneisyydestäsi kertominen pelastaa mitään. Mies taitaa olla myös sinua jonkin verran vanhempi.
Jos se ei tunnu siltä heti niin ei se tunnu sitä huomennakaan. Etsi parempi. Eli unohda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta uudet treffit! Kamalan korkeat odotukset ap:llä miehestä, ihan säälittää koko mies.
Itse olen naimisissa oleva nelikymppinen, mutta muistan suhteemme alkukankeudet mieheni kanssa. Molemmat olimme melko kokemattomia, mutta riittävästi näpeillemme saaneita, minä erityisesti. Luottamuksen rakentaminen toiseen oli tosi vaikeaa. Monenmoista tapahtui välillämme, erityisesti seksirintamalla, kun vasta tutustuimme toisiimme, mutta onneksi asiat puhumalla selvisivät, niin kuin tänäkin päivänä.
Mitä menetettävää sinulla on, jos tapaatte uudestaan? Tietysti julkisella paikalla ja muut perussäännöt halliten, ei missään nimessä kummankaan kodissa.
Etkö voi suhtatua mieheen ihmisenä, jonka jo kirjoittelun perusteella tunnet ja nyt tutustut lisää. On vähän lapsellinen ajatus, että heti lokeroit häntä uudeksi kumppaniksi. Jos hän on luotettava ihminen, kerro vaan rauhassa näistä menneisyyden tapahtumista. Se varmaan helpottaa sinua. Ulkopuolinen ymmärtää yleensä paremmin sen, että asiat eivät ole sinun syysi ja sen kuuleminen auttaa sinua vapautumaan häpeän taakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 20:23"]Se oli varmaan exäni. Ei kannata vaivautua.
[/quote]
Paitsi että jos auto oli vanha, niin ei ollutkaan. En huoli mitään noloja museomiehiä. Autokommentista itsestään en sano mitään...
Mies laittoi minulle tänään vielä pitkän viestin.
Tunnun henkilöltä joka ottaa tosi pieniä kukonaskelia mennessään eteenpäin uusissa haasteissa. Laittoi että hän itse on avoimempi tässä ja ehkä sellanen joka ei niin tunnustelevasti ja harkiten etene kuitenkaan. Hän on huomannut että liika suunnitelmallisuus ja tietynlainen tarkka vaihe vaiheelta linja ei oikein toimi.
Mies tuolla alleviivasi kuulemma sitä miksi ei ollut kävelyllä oma itsensä.
Hän on tottunut siihen eikä näe pahaksi heittäytyä tunteen mukaan silloin kun niin tuntee.
Hän on sitämieltä että kun on potentiaalinen paikka saada jotain aikaan, niin avoimin mielin antaa mennä vaan.
Tiivisti vielä että hänellä oli oikein mainio ilta, nautti olostansa mun kanssa.
Miehen mielestä siinä voisi olla ideaa, että oikeesti voisi olla rauhassa ilman ihmisten läsnäoloa yhdessä, nyt kun se eka kerta on alta pois. Viestin loppuun laittoi että olisiko hän uskaltanut ehdottaa tapaamista jommankumman kotiin.
tuossa mahd lyhyesti miehen viesti. En vieläkään tiedä tavatakko uudelleen vai ei. Kotiini en ainakaan häntä mielelläni halua, onneksi hän ei tiedä missä oikeesti asun, tai tietää sillätavalla mutta ei taas kuitenkaan. Enkä kyllä hänenkään luokse niin riemusta kiljuen menisi.
Siis mitä helvettiä? Tapasit tavallisen miehen joka ei osannut pelimiesmäisesti pyöritellä päätäsi pyörryksiin ensitapaamisella. PYSÄYTTÄKÄÄ PAINOKONEET, ETUSIVU UUSIKSI...
Jos ne hiljaiset hetket tuntuu pahalta, niin perkele menkää vaikka kaljalle tai pelaan biljardia/keilaamaan/minigolffaan missä ei tarvitse pelkästään puhua. Harva ihminen pystyy sujuvasti tuntemattoman kanssa keskustelemaan useita tunteja.
Mies laittoi viestiin vielä myös että hän ei tietenkään tiedä mun menneisyyttä mitä ihmissuhteisiin tulee ja mitä niissä olen kokenut.
Ja kyllä, mulla on ollut rankkojakin asioita, jonka takia luottamus uuteen ihmiseen on hankalaa.
Jotenkin tuntuu, että mun vaan pitäisi kertoa mahdollisimman nopeasti sille mahdolliselle uudelle kumppanille mitä on tapahtunut että voisin jatkaa paremmin eteenpäin, mutta toisaalta tuntuu siltä että kertoakko kuitenkaan...?
Kyllä täällä soi hälytyskellot. Luota vaistoosi, ja katkaise myös se nettisuhde. Ja ole varovainen sellaisten suhteen, jotka haluavat pääsi sisälle, vaikkapa vain kirjoittamalla taitavasti.
T. Psykopaatin uhrina ollut