Lue keskustelun säännöt.
Näky jota et koskaan unohda
Kommentit (804)
Kun huomasin päättömän torson vedestä kauppatorilla. Kalsareista ja kimmoisasta ihosta päättelin että pakko olla "aito" torso, soitin polisit paikalle. Venepolisit nostivat sen kyytiin puoshaalla kalsareista! Muutoin homma hoitui siten että en usko että monikaan tajusi mitä tapahui. Ilmeisesti oli noin puoli vuotta aikaisemmin kadonnut muusikko. Tämä oli keskellä päivää about 1994, aivan koleera altaan vieressä. Olin vesibussin kipparina noihin aikoihin. Ei jäänyt traumoja mutta tapahtuma tuntui jotenkin täysin absurdilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppini menehtyi aikoinaan puolessa vuodessa munasarjasyöpään. Hän halusi jättää kolmelle lapsenlapselleen jäähyväiset kun oli vielä "ihmisen" näköinen. Mieheni hoiti häntä päivisin ennen siirtymistä Terhokotii. Hän oli asetellut äidilleen kauniin peruukin päähän, punaista huulipunaa ja paksun aamutakin ettei laihuus näkyisi niin selvästi. Mummi istui 57-vuotiaana ryhdikkäänä sängyssään ja halasi ja suukotti 4-, 7- ja 9-vuotiaat pojantyttärensä. Mulla oli täysi työ pitää itseni kasassa kun tytöt seisoivat siinä rivissä mummin sängyn ääressä. Tuota näkyä en unohda koskaan.
Tämä oli mummilta sellaista vahvuutta, jota suuresti nöyränä ihailen.
Kunnioitukseni hänen muistolleen.
Koirani kuolleena sohvalla. Oli sydänvika ja lääkityksella sekä eläinlääkärissä käytiin. Sai tulehdusarvoihin lääkkeet ja kaikki hetken paremmin. Sitten yöllä kuulin koirani vinkuvan unissaan ( piti tätä joskus aiemminkin) ja ajattelin mennä herättämään koirani kunnes siihen viereen päästessäni huomasin, että koirani vetää viimeisen henkäyksen ja korahtaa. Sitten tajusin vasta sen, että nyt koirani ihan oikeasti lähti tästä maailmasta. Siinä sitten huomasi hyvin sen kuinka se henki lähtee, vaikka en uskonnollinen olekaan. Silti se kun koirani turkki viileni ja katsoi niitä tyhjiä nurinpäin kääntyneitä silmiä niin ymmärsin, että se on vaan koirani kuori. Samoin se kun hautasinne koiran eläinhautausmaalle ja laskimme maahan niin se näky koirastani siellä kuopan pohjalla ja viimeiset hyvästit.
Koiraani liittyy myös muisto viimeiseen tapaamiseen mummuni kanssa. Mummuni istui sohvalla ja koirani hyppäsi viereen ja laittoi päänsä mummun syliin ( oli koiran tapa joskus pitää päätään esim jonkun jalan päällä jos toinen makasi sohvalla). Mummu sitten silitti koiraani ja he olivat siinä vierekkäin. Sitten koirani huomasi sohvalta variksen pihapuussa ja haukkui sitä ja mummua nauratti. Kaikki tämä on jäänyt mieleeni ja sen jälkeen muistan vielä sen, kun mummuni hyvästeli eteisessä tapansa mukaan. Se on viimeinen kuva mummustani ja emme enää tavanneet ( eikä koiranikaan enää tavannut häntä).
Pappaani liittyy muisto, kun kävimme häntä vanhainkodissa katsomassa ja hänen vointinsa oli aika heikko jo silloin. Hän näytti niin pieneltä siinä sängyssä, mutta jaksoi silti vielä puhua ja syödäkin vähän. Samalla hän kutsui minua nimeltä ja menin siihen sängyn viereen ja kysyin, että mitä asiaa niin pappa otti vaan kädestä ja sanoi, että ei hänellä mitään asiaa ole, mutta hän tahtoi vaan nähdä minut lähempää. Kädenpuristuksen muistan myös vieläkin ja se oli yllättävän vahva. Sieltä lähtiessämme sanoimme, että tulemme huomenna katsomaan sinua uudestaan. Seuraavana aamuyönä tuli mummulleni ( hän eli vielä silloin) soitto, että pappa on kuollut ilmeisesti nukkuessaan samoin kuin mummunikin sitten myöhemmin. Sellainen rauhallinen kuolema onneksi heille. Ehkä saivat lähteä vielä, kun olivat kohtuullisessa kunnossa.
Kissani shokkitila onnettomuuden jälkeen ( pyöri ympyrää) sekä lopetus oli silloin lapsena sellainen tilanne etten käsittänyt sitä aluksi lainkaan. Olin pitkään ihan alamaissa.
Lapsuuden kotini tyhjänä ja kolkkona ennen muuttoa ja hetkeä, kun ovi lopullisesti suljettiin. Ei sitä silloin lapsena ehkä tajunnut ettei enää koskaan pääse sinne katsomaan ja aina tahtoisi käydä siellä pihassakin vielä.
Jatkuu
Jotakin on ollut mutta en muista enää
Jatkoa
Olin yhdellä leirillä ja näin jo matkalla sinne yhden pojan joka kiinnitti huomioni. Hän oli juuri sellainen josta pidin ja omantyylinen. Olisin kovasti tahtonut mennä juttelemaan, mutta ei vaan ollut rohkeutta tarpeeksi ja olin tullut leirille ilman ketään kaveria joten muutenkin jäin aika yksin, kun monet tunsivat ennestään. Hän tuli uimasta kesällä pyyhe hartioillaan ja pidemmät hiukset vettä tippuen. Hiukset kiilsivät kullan sävyssä. Hän käveli sellaista reittiä etten heti huomannut häntä ( tuli tavallaan kulman takaa). Muistan vaan sen kun istuin siinä ja katselin hänen menoaan miettien, että niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Samasta pojasta muisto yhdessä leirijutussa jossa hän osoittaa minua ja hymyilee. Samalla muistan aina sen lähdön sieltä, kun hän vielä seisoi siinä pihalla ja kysyi yhtä asiaa muilta. Sitten hän katsoi minuakin ja samassa oli jo poissa. Mietin häntä vuosia tämän jälkeen ja olen joskus hänen kuviaan katsonut.
Nettikaverini hymyilemässä iloisena ihaninta hymyään samalla, kun meinaa jo nukahtaa. Yrittää silti pysyä vielä hereillä. Ajattelen aina sitä, kun minulla on surullinen olo. Tosin emme enää pidä yhteyttä. Silti muistan hänet aina.
Kaksi jo kuollutta nuorta ihmistä silloin, kun kaikki oli vielä paremmin läheistensä kanssa hymyilemässä. Samalla se tunne, kun tietää nyt jälkeenpäin että he yrittivät vaan pysyä vahvoina ja taustalla oli paljon surua. Kukaan ei välttämättä tiennyt täyttä totuutta silloin. Silti aina heidän kuvansa tulee mieleen. Onneksi heilläkin oli silti ihmisiä, jotka rakastivat heitä ja toivon aina kuinka kaikki olisi mennyt toisin.
Monien kiusaajieni katseet. Sen äänenkin voi unohtaa, mutta sitä ilmettä ei ole niin helppoa näköjään. Sekä monet hetket jolloin heidän käytöksensä meni vielä pahemmaksi ja niihn liittyvät päivät ja muistot.
Pitkästi taas, mutta ehkä joku jaksaa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Penttilän sahan palo elokuussa 1996. Tässä täytyy tietää, että Joensuussa Penttilä on keskustasta katsottuna joen toisella puolella.
Satoja, ellei tuhansia ihmisiä oli kokoontunut katsomaan lämpimänä elokuun iltana joen varteen sahan paloa ja palomiesten epätoivoista yritystä saada palo hallintaan. Se kuumuus tuntui joen toiselle puolelle asti. Itse olin juuri tulossa kavereiden kanssa palloa pelaamasta ja uimasta Linnunlahdelta, kun ihmeteltiin, mikä on tuo valtava valo. Lieskat ne siellä löivät. Siitä joen varteen seuraamaan tilannetta muiden sekaan.
https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/2832
Vierailija kirjoitti:
Opettajan rämemajava ala-asteella
Varmaan ,. YouTube Monkey sees Amazing trik . Tää näky .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset juoksivat vastaan ja vartijat ohi.
Kauhea huuto ja karjunta. Polvillaan olevia ihmisiä, ja edelleen huutoa.
.
Seisoin alaspäin menneissä liukuportaissa ja koko muu maailma oli pysähtynyt.
Oli elokuvamainen tunnema.
.
Malmilla oli (taas) puukotettu mies, joka makasi verilammikossa liukuportaiden edessä.
Vartijat pitelivät kaulasuonta ja maailma täyttyi sireenien ulvonnasta.
.
Ei kuollut.
Malmilla on synagoga hellari ja moskeijat . Yökerhot . Huumeet oikein hirveesti huumeita . Jakomäen prostituoidut . Samoja ku Puotila Kontula . Hirveetä niitten lapset kasvaa siinä sekopää joukossa !!! Katselee mitä vanhemmat sekoilee. Uskonnosta riippumatta mutta eniten näitä itämaalaisia ja mustalaisia ,varkaita kaupoissa kodeista . YouTube Because he lives I can face tomorrow
Ystäväni kasvot ja olemus ja tuoksu, kun viimeisen kerran tietämättäni näin hänet. Kuoli 3 kuukautta myöhemmin yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Satuin paikalle ensimmäisenä hirvikolarin jälkeen. Tajusin kyllä hetimiten soittaa hätäkeskukseen, mutta ei se mitään auttanut. Hirvi makasi kuolleena auton nokkapellin ja katon päällä. Auto oli litistynyt takapenkeille asti. Veren määrä oli valtava ja etupenkeillä matkustaneet kaksi 18-vuotiasta poikaa olivat rusentuneet katon alle. Asuimme pienellä paikkakunnalla ja pojat olivat ikätovereitani, joten autosta tunsin heti ketkä olivat kuolleet. Näky oli niin absurdi etten koskaan pysty unohtamaan sitä. Poikien ja hirven veri höyrysi edelleen pakkasilmassa.
Tämä on kyllä kova juttu..
Vierailija kirjoitti:
Anoppini saippuoitu sankka tuhero saunassa.
Kiva kun on välillä jotain kevyempääkin kommenttia mukana. Aika rankkoja nämä useimmat kertomukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kummitäti, paras kaverini mieheni kanssa alastomana sohvalla päällekkäin, kun tulin ovesta sisään.
Olen aina miettinyt, miten tuosta mennään seuraava puoli tuntia eteenpäin? Sanooko joku ensin moi, vai sanooko oho sori, vai mitä siinä oikeasti tapahtuu? Huutaako joku hysteerisenä vai onko kaikki kolme mykkinä? Itkeekö petetty vai lentääkö tavarat?
Ulkomailla, hampurilaisravintola: tyhjässä pöydässä istui pultsari, yhtäkkiä joku nuori mies toi sen luo hampurilaisen (uunituore). P katsoi vähän ainaa sämpyläpakettia, nousi, heitti sen suoraan roskiin ja jatkoi matkaansa. Kenelle täsdä oikein tuli hyvä mieli ja mitä tässä juuri tapahtui: iso paha maailma näyttäytyi uudessa mittakaavassa. Hyväntekeväisyys on vaikea laji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimon ja sen hoidon aftersex-selfie
Miten se kuva sinulle päätyi?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin unohtaa ja en olisi koskaan halunut nähdä venäläisen lapsivankilan vessapoikaa. Ahdistavaa.
Mikä on vessapoika? Olitko käymässä vankilassa? Joihinkin tarinoihin voisi vähän kertoa taustaa.
Vierailija kirjoitti:
Meinasin hukkua kun olin noin 6. Samean veden läpi näkyvä taivas ja puiden latvat.
WTC iskun hyppääjät. Toisen koneen iskeytyminen ja ihmisten huuto taustalla.
Video siitä miten kalju mies työntää päänsä sinne mistä syntynyt (ei kai äitinsä kuitenkaan).
Palava auto tiellä keskellä ei mitään. Oli onneksi tyhjä.
Joitakin sotakuvia. Historiaa tutkiessa tulee tutustuttua myös sotiin, osa kuvista syöpyy mieleen.
Onneksi tähän asti ne kuolemat ja kuolleet jotka olen nähnyt paikan päällä ovat olleet rauhallisia.
Positiivisina useat rakkaat kasvot ja joitakin maisemia juuri tiettynä hetkenä.
Tuota kaljupääkuttua en usko. Varmasti on feikki.
Vierailija kirjoitti:
Kuollut sisko. Ihmeellisintä oli se, että ei se ollut enää sisko, kun se "jokin" oli lähtenyt.
Parisen vuotta sitten veljeni kuoli. Kävin ruumishuoneella hyvästelemässä. Minulla oli myös sama tunne. Ikäänkuin veli ei olisi ollut siinä, vaikka ruumis oli veljeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja anteeksi, piti koko ajan kirjoittaa lanko! Ei käly!:D
Toivottavasti oma ja tunnustettu erhe ei musta ainakaan ihan hauskaa tarinaa haittaa :D
Jos mies tulee avaamaan oven pelkissä boksereissa odottaessaan lähisukulaistaan tulevaksi, ei siinä mielestäni ole mitään ihmeellistä, saati hauskaa, vaikka tulijan mukana sattuisi olemaan nainenkin. Jos olisi tullut avaamaan oven ilman niitä boksereita, niin asia olisi vähän eri.
Ehkä minulla ei vain ole huumorintajua?
Samaa ihmettelin minäkin. Ei se nyt kovin ihmeellistä ole, jos joku on kotonaan boxereissa ja tulee avamaan oven tutulle henkilölle. Olisko jotenkin eri asia, jos olisi ollut uimahousut jalassa? Tai pitkät kalsarit? Mikähän siinä oli se tarinan pointti?
Jännä että kaikki rivoilijat ja pettäjät on ketjussa miehiä. Miehistä ei saa sanoa mitään pahaa. Aina jos huomauttaa että nämä on miehiä, tulee joku määkimään miten jossain pitäjässä joku Alma joskus rivoili. Miehet on niitä rivoja, onko asia vaikea myöntää?
Tuntisin itseni aika tyhmäksi jos omistaisin nimeni miehelle kuin koira, ja tämä vain vetäisi spermojaan muille ja paneskelisi lasten kummitätiä. Jännä myös, miten miesten väki va**an kuvaaminen ja pettäminen ei aiheuta akoissa mitään vihaa. Muiden naisten kimpussa kyllä olette ja naisia saa yleistää dramaattisiksi. Miehet saa rivoilla, pettää ja olla epävakaita täysin systemaattisesti, silti miehet ei saa mitään moitteita.
Todistatte miten heterosuhteet ja heteroseksi on sairasta.
Tuo ei ole normaali edes synnyttäneelle vaan valtava hoitovirhe. Tuo tetkka tietenkin vakuuttelee naisille että aivan normaali on. Ei ole. Tuossahan näkee että synnytyksen jälkeen tehdyt ompeleet on auenneet ja aukko siksi levällään. Ne pitää hoitaa korjausleikkauksella ja hitaasti sulavien tikkin ja ulko-osin poistettavien tikkien avulla. Eihän lantionpohjan elimilläkään ole mitään tukea.
Ajatelkaa mitä naiset joutuvat kestämään ja sietämään. Sitten puhutaan niinkuin lapsenteko olisi naiselle joku pikkujuttu.
Ja minulla on kaksi lasta ja alapää näyttää ihan samalta kuin ennen lapsiakin.