Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö minun yrittää tavata isäni?
08.05.2015 |
Kaipaisin mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, pitäisikö minun ottaa yhteyttä isääni. Olen 24-vuotias nainen, enkä ole koskaan tavannut isääni. Tiedän kyllä kuka hän on. Eivät ole olleet äitini kanssa yhdessä nähtävästi koskaan, olen ollut ihan täysi vahinko. Äitini ei ole puhunut hänestä minulle ikinä oikein mitään.
Mies tietää kyllä olemassaoloni ja on maksanut minusta elareita. Muistaakseni ollessani 15-vuotias alkoi maksaa suoraan omalle tililleni ja muistelisin, että äiti silloin sanoi hänen sanoneen, että jos haluan niin voin ottaa yhteyttä. Silloin en tuntenut tarvetta ja se olisi tulehduttanut välejä melko hankalaan äitiini entisestään.
Miehellä on perhe, vaimo ja käsittääkseni kolme lasta, iältään noin 10-17-vuotiaita. En tiedä tietävätkö he minusta, vaimon nyt luulisi ainakin tietävän. Isäni siis vaikuttaa kaikin puolin aivan mukavalta ja kunnolliselta, ainakin siskopuoleni blogin kautta stalkattuna.
Nuorena en siis juurikaan edes ajatellut koko isäjuttua, mutta nyt muutämana viime vuotena se on jotenkin vaivannut, ehkä siksi kun omienkin lapsien hankintaa olen alkanut mietiskelemään. Äitini on niin epätasapainoinen, että hänenlaisensa äiti en missään nimessä halua olla. Olisi siis mukava nähdä millaisia geenejä sieltä toiselta puolelta tulee. Isäni ei myöskään ole enää mikään ihan nuori, joten kohta voi olla jo myöhäistä tutustua.
Asia on ajankohtainen nyt, koska työskentelemme samalla alalla ja isäni on tulossa viikonloppuna käymään työpaikallani, jossa saatamme ihan vahingossakin törmätä ja tapaamme varmasti, jos minä niin haluan.
Ongelma onkin siis se, etten oikein tiedä mitä haluan. Hänhän on minut jo kertaalleen "hylännyt", joten en tiedä että haluaako hän edes nähdä minua. Toisaalta ymmättän oikein hyvin, mikäli hän on halunnut olla mahdollisimman vähän tekemisissä äitini kanssa, itsekin yritän vältellä kanssakäymistä parhaani mukaan :D
Kadunko loppuelämäni, mikäli en edes yritä tutustua häneen? Ajatuksin pelottaa ihan törkeästi, mutta mietityttää kovasti. Ajatuksia?
(Pahoittelen sekavaa aloitusta, kirjoittelin faktoja sitä mukaa kun ne tulivat mieleen.)
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtoiko hän edes tuntea sinua? Mistä tiedät, että hän tietää, miltä näytät? Rohkaisen olemaan yhteydessä. Kadut sitä muuten varmasti jossain kohtaa elämääsi. Kun ikää tulee lisää, on enemmän tarvetta tietää, mistä on tullut ja suvun historiakin alkaa kiinnostaa. On harmi, jos silloin on liian myöhäistä.
Tänään tuli käytävällä vastaan, mutta ei edes tervehtinyt. Itse häkellyin niin pahasti, että jatkoin vain kiireesti matkaa.
En usko että uskallan itse tehdä aloitetta, olisi niin musertavaa jos isäni ei olisi millään lailla kiinnostunut minusta.
AP
Kyllä minä haluaisin ehdottomasti tavata.
Alue: Aihe vapaa
Luultavasti kadut. Ja koska käytät lainausmerkkejä kun kirjoitit hylkäämisestä, et koe että hän olisi sinua hylännyt. Joten lähtökohdat hyvään isän ja lapsen suhteeseen löytyy, älä anna pelkosi viedä yhtä elämäsi tärkeimmistä ihmisistä ulottumattomiisi. Ei se tule olemaan kummallekaan helppoa mutta jos ette edes kerran juttele kunnolla, teille jää tyhjä kohta sisimpäänne.