Lue keskustelun säännöt.
”Käsittelemätön” ihmissuhde vuosien takaa nousee uniin ja päätyy vaivaamaan tasaisin väliajoin
12.01.2022 |
Ihastuttiin ja rakastuttiin ja siinä rytäkässä ryskyi toisen vanha suhde ja toisen itsetunto.
Tapahtui liikaa liian lyhyessä ajassa ja ajauduttiin erilleen. Häntää oli, muutaman vuoden ajan toinen otti yhteyttä toiseen. Mitään ei oikein käsitelty. Juttelut loppui kun minä päädyin nykyiseen suhteeseen.
Vanha suola ei janota mutta tuntuu että haluaisin puhua, pyytää anteeksi. Että voisi muistella hyvällä.
Ongelma on että en usko sen toisen haluavan minulta mitään yhteydenottoa ja oikeasti ennemmin kuolen kuin otan yhteyttä niin että hän ei halua. Luulen että hän on kasvanut inhoamaan kaikkea mitä tapahtui, niin sekavaa se oli.
Mitenköhän tässä vaan taas pääsee itse eteenpäin. Varmaan ihan hyvin, unet vaan on pahoja, ne tuo kaiken vanhan yhtäkkiä iholle.
Kellään samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (29)
Älä aiheuta toiselle tuskaa ottamalla yhteyttä jos kyse ei ole siitä että haluat vielä yrittää uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä aiheuta toiselle tuskaa ottamalla yhteyttä jos kyse ei ole siitä että haluat vielä yrittää uudelleen.
Ei ole, enkä oikeastaan usko että se aiheuttaisi mitään tuskaa. Lähinnä olisin epämiellyttävä muistutus holtittomasta ajanjaksosta hänen elämässään.
Ehkä en tehnyt tarpeeksi selväksi sitä, että en ole ottamassa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Pettämisestä ei mitään hyvää seuraa kenellekään.
Miten tätäkin sitten mittaa? Luulen että ollaan molemmat tosi onnellisia tahoillamme, ja ilman sitä mitä silloin tapahtui ei olisi tätä mikä nyt on. Mutta tällaisten ajattelu on aivan turhaa.
Ihmiset usein käsittelee terapiassa tämän kaltaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset usein käsittelee terapiassa tämän kaltaisia asioita.
Näin on terapiassa pääsee irti asia. Jos sinne ei aikoja. Kirjoita asia ylös,lue se ja tuhoa teksti. Se oli sinä ja jatka elämääsi.
Itsellä on kanssa käsittelemätön suhde vuosien takaa ja kyllä olisi kiva päästä sanomaan asioita mitä myöhemmin on ymmärtänyt ja mitä ei suhteen lopussa tajunnut sanoa mutta en halua avata vanhoja asioita ja en halua että luulee minun haikailevan vielä hänen peräänsä tai jotain vastaavaa. Olisin voinut mahdollisesti ottaa yhteyttä jos olisi vielä sinkku mutta kun on uus perhe ja lapsia niin todella vaikeaa edes kuvitella juttelevansa hänen kanssaan "meistä".
Kaipaan häntä välillä mutta en siinä mielessä että ikinä enään suhdetta haluaisin mutta en olisi se kuka olen ilman häntä ja tästä syystä hänellä on aina paikka sydämessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin samaistua. Lähes joka yö tulee käsittelemätön suhde uniin. Olen selvittänyt tätä itselleni niin, että tämä on kokonaisuus. Siihen kuuluu se, että paljon jäi käsittelemättä, harmistus siitä, halu tietää, miten hän voi, halu ymmärtää paremmin niitä tapahtumia, jne. Mutta en ole varma, onko enää näin hemmetin monen vuoden päästä enää kysymys tästä, siis oikeasti.
Ensinnäkin kysymys on ehkä pelkästään vain minä minä minä. Haluaisin niin tietää, että hän ajattelisi minua lämpimin tuntein, että hän varmasti koki suhteemme yhtä merkitykselliseksi kuin minä. Olihan se totta, olihan?!
Toisekseen: ehkä mieleni käyttää häntä vain hyväkseen, laittaa hänet edustamaan erilaisia asioita, joita maailmassani on menossa. Tällä hetkellä, kun haen töitä, koska haluan todellakin eroon nykyisestä työpaikastani, hän tulee uniini milloin houkuttelevana mahdollisuutena, milloin olemme kiusallisessa tilanteessa, milloin pelottavassa tilanteessa, jne.
Ehkä siis näin monen vuoden jälkeen hän onkin enää vain symboli?
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua. Lähes joka yö tulee käsittelemätön suhde uniin. Olen selvittänyt tätä itselleni niin, että tämä on kokonaisuus. Siihen kuuluu se, että paljon jäi käsittelemättä, harmistus siitä, halu tietää, miten hän voi, halu ymmärtää paremmin niitä tapahtumia, jne. Mutta en ole varma, onko enää näin hemmetin monen vuoden päästä enää kysymys tästä, siis oikeasti.
Ensinnäkin kysymys on ehkä pelkästään vain minä minä minä. Haluaisin niin tietää, että hän ajattelisi minua lämpimin tuntein, että hän varmasti koki suhteemme yhtä merkitykselliseksi kuin minä. Olihan se totta, olihan?!
Toisekseen: ehkä mieleni käyttää häntä vain hyväkseen, laittaa hänet edustamaan erilaisia asioita, joita maailmassani on menossa. Tällä hetkellä, kun haen töitä, koska haluan todellakin eroon nykyisestä työpaikastani, hän tulee uniini milloin houkuttelevana mahdollisuutena, milloin olemme kiusallisessa tilanteessa, milloin pelottavassa tilanteessa, jne.
Ehkä siis näin monen vuoden jälkeen hän onkin enää vain symboli?
Huh, yhtä aikaa todella lohduttava ja todella lohduton ajatus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on varmaan jäänyt jokin melkein traumaattinen tunnejälki tapahtumasta ja tavallaan ymmärrän kaikenlaiset löpinät twin flamesta yms.
Kyseinen ihminen on jo jotain muuta kuin silloin oli, ja minä ihan todella ainakin olen. Lisäksi, emme koskaan kasvaneet yhdessä siihen, kun tunteet arkipäiväistyy, se käy kaikille.
Siksi asia on ”käsittelemätön”. Aivojen pitäisi saada piste asialle, joka on olemassa, se piste siis, mutta en ole sitä kokenut. Ne elävät sitä tunnemyrskyä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mutta joka on valtavan koukuttava mielelle selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on varmaan jäänyt jokin melkein traumaattinen tunnejälki tapahtumasta ja tavallaan ymmärrän kaikenlaiset löpinät twin flamesta yms.
Kyseinen ihminen on jo jotain muuta kuin silloin oli, ja minä ihan todella ainakin olen. Lisäksi, emme koskaan kasvaneet yhdessä siihen, kun tunteet arkipäiväistyy, se käy kaikille.
Siksi asia on ”käsittelemätön”. Aivojen pitäisi saada piste asialle, joka on olemassa, se piste siis, mutta en ole sitä kokenut. Ne elävät sitä tunnemyrskyä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mutta joka on valtavan koukuttava mielelle selvästi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on kanssa käsittelemätön suhde vuosien takaa ja kyllä olisi kiva päästä sanomaan asioita mitä myöhemmin on ymmärtänyt ja mitä ei suhteen lopussa tajunnut sanoa mutta en halua avata vanhoja asioita ja en halua että luulee minun haikailevan vielä hänen peräänsä tai jotain vastaavaa. Olisin voinut mahdollisesti ottaa yhteyttä jos olisi vielä sinkku mutta kun on uus perhe ja lapsia niin todella vaikeaa edes kuvitella juttelevansa hänen kanssaan "meistä".
Kaipaan häntä välillä mutta en siinä mielessä että ikinä enään suhdetta haluaisin mutta en olisi se kuka olen ilman häntä ja tästä syystä hänellä on aina paikka sydämessä.
Jotenkin olisi hirveintä jos se toinen luulisi että yrittää sitä taas x(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on kanssa käsittelemätön suhde vuosien takaa ja kyllä olisi kiva päästä sanomaan asioita mitä myöhemmin on ymmärtänyt ja mitä ei suhteen lopussa tajunnut sanoa mutta en halua avata vanhoja asioita ja en halua että luulee minun haikailevan vielä hänen peräänsä tai jotain vastaavaa. Olisin voinut mahdollisesti ottaa yhteyttä jos olisi vielä sinkku mutta kun on uus perhe ja lapsia niin todella vaikeaa edes kuvitella juttelevansa hänen kanssaan "meistä".
Kaipaan häntä välillä mutta en siinä mielessä että ikinä enään suhdetta haluaisin mutta en olisi se kuka olen ilman häntä ja tästä syystä hänellä on aina paikka sydämessä.
Jotenkin olisi hirveintä jos se toinen luulisi että yrittää sitä taas x(
Miksi se olisi? Kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset usein käsittelee terapiassa tämän kaltaisia asioita.
Näin on terapiassa pääsee irti asia. Jos sinne ei aikoja. Kirjoita asia ylös,lue se ja tuhoa teksti. Se oli sinä ja jatka elämääsi.
”Siinä se”.
Juu no ei.
Ihanaa, että tätä on muillakin. Vissiin ihan yleistä. Mä ajattelen, että mun mielellä on pakopaikka. Pakenen arkea välillä sinne jonnekin kauas. Kait tää on ihan positiivinen maadoittava asia. Mun ei tarvi hakee mitään jännitystä. Mulle riittää, kun mietin menneisyyden sählinkejä. Todellisuus onkin sitten ihana turvallinen ja vakaa, jonne saan aina "reissuiltani" palata.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että tätä on muillakin. Vissiin ihan yleistä. Mä ajattelen, että mun mielellä on pakopaikka. Pakenen arkea välillä sinne jonnekin kauas. Kait tää on ihan positiivinen maadoittava asia. Mun ei tarvi hakee mitään jännitystä. Mulle riittää, kun mietin menneisyyden sählinkejä. Todellisuus onkin sitten ihana turvallinen ja vakaa, jonne saan aina "reissuiltani" palata.
Jaa no en ehkä ajatellut ihan noin mutta taidat kyllä olla oikeassa. Ainakin itse koen että ne kokemukset on olleet aika uniikkeja vaikka kaikki ei olekaan ollut niin ”kaunista”. Vaikka vähän hävettää myöntää että niitä hellisi..
ap
Sama juttu. Tulee varmasti vaivaamaan loppuelämäni mutta ehkä siihen vain pitää tottua. En edes tiedä miten reagoisin jos näkisin sen ihmisen, saisin ehkä paniikkikohtauksen. Parempi näin.
Tuo kirjoitus kuvaa kuin omasta elämästäni vuosien takaista suhdetta, mutta minä olin se "toinen" osapuoli. Homma jäi täysin käsittelemättä koska toinen osapuoli vain katosi totaalisesti aloittaessaan nykysuhteensa, ei edes kertonut siitä.
Vuosiin ei ole oltu yhteydessä. Poistin facekavereista vuosia sitten.
Olen todellakin oppinut vihaamaan niitä muistoja, joita siihen asti olin vaalinut. Siihen asti pidin häntä elämäni rakkautena, jollaista ei ollut kenenkään muun kanssa. Olen aivan eri ihminen nykyään, ja tuon episodin tuloksena miehiä en enää arvosta enkä halua elämääni.
Haaveeni on että joskus pääsisin sen vihani ko. henkilölle ilmaisemaan, se olisi minun puolestani piste tälle asialle. Yhteyttä en ota mutta jos sattumalta törmätään, pelkkä ajatus saa raivon pintaan.
Minkälainen tunne niissä unissa on? Voisitko yrittää kohdata unissasi tätä henkilöä hyvällä tavalla? Jos näet painajaista ajoittain hänestä, niin kannattaa varmaan yrittää terapioida asiaa jollekin henkilölle, niin pääset unista eteenpäin.
Niin. Pettämisestä ei mitään hyvää seuraa kenellekään.