Uuden parisuhteen aloittaminen ja vanhasta oppiminen
Moikka,
Näin 30v sitä alkaa oleen oppinut erilaisista parisuhteista joita on elämässä ollut ja yrittänyt aina sitten etsiä ns sopivampaa jatkossa. Kaikilla meillä taitaa usein olla jonkinlainen ihmistyyppi joka vetää puoleensa. Näin myös mulla. Puoleensa on vetänyt maskuliiniset miehet (lähinnä kotona opittujen mallien vuoksi). Kuitenkin olen huomannut että itse pohtivana ihmisenä kyllästyn siihen ainaiseen asioiden yksinkertaistamiseen ja rauhallisuuteen. Tämän vuoksi minulla on nyt mies joka puhuu ja pussaa mutta välillä silti tuntuu vieraalta hänen kanssaan, olenhan mennyt ns luontoani vastaan eli sitä vastaan mikä minua eniten vetää seksuaalisesti puoleensa. Olen tyytyväinen valintaani mutta välillä on vaan outo olo. Tämähän on kylläkin psykologisesta näkökulmasta täysin normaalia.
Muilla kokemuksia?
Kommentit (2)
Ihanaa kuulla, että olet löytänyt vielä 40 v jälkeen sen oikean ihmisen. Monet jäävät huonoon avioliittoon. Tämä antaa valtavasti myös toivoa itselle - jos nykyinen valinta paljastuisi vääräksi niin erota voi myöhemminkin vaikka olisi avioliitossa ja lapsia.
Minun isäni ja ensimmäinen aviomieheni olivat ihmisiä, jotka dominoivat, koska tiesivät absoluuttisen totuuden.
Eronnjälkeen päätin, että kukaan ei enää koskaan vaadi minulta mitään. Nykyiseni tapasin 45 v, ja olin alkuun aikana hukassa - koska hän ei vaatinut mitään. Oli outoa, että kaikki sopi. Meinasin erehtyä tulkitsemaan sen välinpitämättömyydeksi, mutta onneksi tajusin ajoissa sen olevan tosirakkautta. Nyt yhdessä liki 10 vuotta, ja naimisissakin seitsemän. Ka hän vieläkin antaa minulle täyden vapauden. Uskomatonta!