Pelko joka syö elämäniloa.
Mulla on ollut paljon vastoinkäymisiä näiden reilun parinkymmenen elinvuoteni aikana ja nyt kun pitäisi iloita, kun odotamme mieheni kanssa lasta, niin se on hankalaa, koska pelkään niin paljon menettämistä, joko mieheni tai lapseni. Miehellä on vakava sairaus joka todennäköisesti vie hänet hautaan liian aikaisin. Kykenen tuntemaan hetken onnea, mutta menettämisen pelko peittoaa sen samantien. Söin yhtenä kesänä silokkeja ja silloin oli kaikki jotenkin epätodellisen hyvin, olin maalla, aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti, linnut lauloi, lapset ja eläimet leikkivät, eikä ollut huolta mistään ja oli niin kaunista, mua alkoi skitsottaa, kun olen tottunut, että aina on stressiä tai asiat eivät mene, niinkuin haluaisin. Muutuin täysin vainoharhaiseksi ja menin sekaisin, epäilin kaikkia ja kaikkien motiiveja, onneksi vaikutuksen hälvetessä oloni normalisoitui.
Nyt pelkään myös synnytystä, sitä, että vauvalle tapahtuu jotain tai, että minä repeän, niin pahasti, että en pysty enään ikinä pidättämään ulosteita, masennun pahasti ja mieheni jättää minut. Tai, että vauva-arki on niin raskasta, ettei parisuhteemme kestä sitä. Pelkäsin miehen menettämistä paljon jo ennen raskautta. Pelko on niin kovaa, että satan vain puoli päivää itkeä. Pelkään, että en saa koskaan onnea, että se viedään minulta pois niinkuin aina ennenkin. Kuulostan hullulta sekopäältä, mutta halusin nyt tulla avautumaan tästä aiheesta. En kaipaa ilkeitä kommentteja tai huomautuksia mahdollisista kirjoitusvirheistä. Anteeksi kappalejakojen puuttuminen ja sekava teksti, oon mobiililla.
Kommentit (10)
Mulla tuli myös lentopelko jota ei ollu koskaan aiemmin ollu. Väsyneenä myös luulin että vauvalle sattuu jotain, vaikka että tippuu sylistä tms. Pyydät apua vaan nyt neuvolasta. Siellä tiedetään nää jutut!
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:13"]Mistä noi pelot alkoivat? On normaalia että lapsen saamisen jälkeen äiti alkaa pelätä esim. lentämistä ym. Se on normaali reaktio, liittyy varmaan johonkin pienen ihmisen suojelemisen tarpeeseen. Vaistot ylivirittyvät. mutta sä voisit jutella jollekin kasvotusten, esim. neuvolassa tms. Uskon, että saat apua kun pyydät rohkeasti. Tsemppiä!
[/quote]
Menettämisen pelko on ollut mulla aina silloin, kun mulla on ollut joku kenet menettää. Pelkään esim. kätkytkuolemaa. En vaan anna itselleni lupaa uskoa täysin, että kaikki on hyvin ja kaikki menee hyvin. Minulla on oma psykiatrinen sh, mutta en oikein uskalla puhua hänelle näistä asioista, koska hän on neuvolan kanssa yhteyksissä ja meistä on tehty taustamme takia ennakoiva lasu, joten me ollan vähän kuin tarkkailussa nyt ja ne saattaa alkaa miettumään huostaanottoa jos tulevt siihen tulokseen, että olen päästäni sekaisin. Miehelle en oikein voi puhua, kun se taas on niin taikauskoinen, että luulee tapahtuvan jotain pahaa, jos sanon pelkoja ääneen, eikä hän oikein edes kuuntele.
Kuule, kyllä siihen huostaanottoon tarvitaan paljon enempi. Oikeesti, täytyy olla huumeiden tai alkoholin käyttöä yms. Jos äidin pelkojen takia tehtäis, niin Suomessa joka toisen äidin lapset huostaanotettais! Harmittaa sun puolesta, toivottavasti vaan rohkaistut puhumaan neuvolassa, noi menettämisen pelot on niin normaaleita ja yleisiä pelkoja.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:33"]Kuule, kyllä siihen huostaanottoon tarvitaan paljon enempi. Oikeesti, täytyy olla huumeiden tai alkoholin käyttöä yms. Jos äidin pelkojen takia tehtäis, niin Suomessa joka toisen äidin lapset huostaanotettais! Harmittaa sun puolesta, toivottavasti vaan rohkaistut puhumaan neuvolassa, noi menettämisen pelot on niin normaaleita ja yleisiä pelkoja.
[/quote]
Lasu on tehty meidän aikaisemman alkoholiongelman takia, kummatkin ollaan raitistuttu jo pitkään ennen tätä raskautta. Minulla näkyy tiedoissa myös teininä kokeiltuja huumeita. Neuvolassa käyn joka kuukausi huumetestin antamassa vaikka en ole koskaan ollut käyttäjä ainoastaan kokeillut. Välillä vaikuttaa siltä, että neuvolassa luulevat mun alkavan juomaan tai vetämään jotai, kun on elämänmuutos ja raskas aika edessä, joten en oikein uskalla puhua mistään ongelmista.
Kyllähän se tavallaan on sun oikeusturvankin kannalta hyvä että huumetesti tehdään. Eivät ainakaan voi epäillä sitten turhaan! Se on vaan todiste sun päihteettömyydestäsi, eli sulle hyää todistetta, että oot ihan kunnollinen tuleva äiti. Ja se kun käyt säännöllisesti neuvolassa on hyvä merkki siitä, että ajattelet vauvasi parasta! Voit varovasti keskustella menettämisen pelosta alkuun, kuulostelet ootko samalla aaltopituudella th:n kanssa. Kyllä neuvolan ehdoton tehtävä on tukea sinua, ja sitä kautta pitää huolta vauvasta! Usko mua, susta tulee hyvä äiti, kun uskallat myöntää kaiken menneisyydessä sattuneen. On täysin luonnollista tuntea menettämisen pelkoa! Suurin osa äideistä pelkää juuri vauvan menettämistä ihan kaikkein eniten. Oot kasvamassa hyväksi ja normaaliksi äidiksi.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:59"]Kyllähän se tavallaan on sun oikeusturvankin kannalta hyvä että huumetesti tehdään. Eivät ainakaan voi epäillä sitten turhaan! Se on vaan todiste sun päihteettömyydestäsi, eli sulle hyää todistetta, että oot ihan kunnollinen tuleva äiti. Ja se kun käyt säännöllisesti neuvolassa on hyvä merkki siitä, että ajattelet vauvasi parasta! Voit varovasti keskustella menettämisen pelosta alkuun, kuulostelet ootko samalla aaltopituudella th:n kanssa. Kyllä neuvolan ehdoton tehtävä on tukea sinua, ja sitä kautta pitää huolta vauvasta! Usko mua, susta tulee hyvä äiti, kun uskallat myöntää kaiken menneisyydessä sattuneen. On täysin luonnollista tuntea menettämisen pelkoa! Suurin osa äideistä pelkää juuri vauvan menettämistä ihan kaikkein eniten. Oot kasvamassa hyväksi ja normaaliksi äidiksi.
[/quote]
Kiitos. Itsekin uskon, että musta tulee hyvä äiti ja se on mun tavoite. Oon samaa mieltä, että ne seulat on hyvä juttu, mutta toisaalta ärsyttää neuvolan epäileminen, tuntuu vähän kuin mua syyllistettäisiin sieltä huonoksi äidiksi menneen elämäni perusteella.
Th arvostaa sitä kun olet avoin ja rehellinen. Oon ite hoitotyössä (en neuvolassa) ja nään kyllä heti milloin joku peittelee asioita. En koskaan kuitenkaan toimi tuomitsevasti, vaan päin vastoin, yritän kaikin keinoin auttaa. Sä vaikutat päässeesi hyvin uuteen alkuun, älä anna menneisyytesi enää masentaa ja ahdistaa. Meillä kaikille on ollu enemmän tai vähemmän railakas nuoruus. Nyt pää pystyssä eteenpäin, ja onnea tulevalle äidille!
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:20"]Th arvostaa sitä kun olet avoin ja rehellinen. Oon ite hoitotyössä (en neuvolassa) ja nään kyllä heti milloin joku peittelee asioita. En koskaan kuitenkaan toimi tuomitsevasti, vaan päin vastoin, yritän kaikin keinoin auttaa. Sä vaikutat päässeesi hyvin uuteen alkuun, älä anna menneisyytesi enää masentaa ja ahdistaa. Meillä kaikille on ollu enemmän tai vähemmän railakas nuoruus. Nyt pää pystyssä eteenpäin, ja onnea tulevalle äidille!
[/quote]
Kiitos! Pitänee miettiä.
Avauduin tänne myös siksi, kun mulla ei ole ystäviä ketä mun asiat kiinnostaisi oikeasti.
Mistä noi pelot alkoivat? On normaalia että lapsen saamisen jälkeen äiti alkaa pelätä esim. lentämistä ym. Se on normaali reaktio, liittyy varmaan johonkin pienen ihmisen suojelemisen tarpeeseen. Vaistot ylivirittyvät. mutta sä voisit jutella jollekin kasvotusten, esim. neuvolassa tms. Uskon, että saat apua kun pyydät rohkeasti. Tsemppiä!