Eevi Teittinen ja vauva

Suolisto-oireista johtuvien normaalia kovempian kipujen pitäisi tutkitusti olla melko harvinaisia ja loppua silloinkin lähes aina viimeistään 3 kk iässä täysiaikaisena syntyneellä lapsella. Tällöin lapsi ei enää itke suurinta osaa valveillaoloajasta, koliikki-itkulle on myös "tuntiraja". On ihan normaalia, että vastasyntynyt itkee vähän tai jopa kaksi tuntia päivässä ja joskus enemmänkin. Puhutaan kuitenkin HARVINAISEMMASTA koliikista jos vauva itkee lakkaamatta tuntikausia JA siihen uskotaan liittyvän niitä ruoansulatuskipuja..

Jostain syystä ainakin 50%:lle julkkispareista syntyy koliikkivauva ja lapsen rääkyminen kestää yleensä koko ensimmäisen elinvuoden. Heissä nyt vain taitaa olla enemmän ihmisiä, joiden on vaikea sopeutua pitämään omasta vauvasta huolta. Vauvavuoden haasteiden repostelu luo heistä myös sisukasta imagoa vaikka ihan varmasti aina silloin tällöin kyseessä on normaali vauva. Vauvahan toki yltyy rääkymään jos sen vaikka unohtaa syöttää tai pskavaipan vaihtaa kun puuhaa muuta. Vastasyntynyttä on siis tavattoman helppo itkettää normaalia enemmänkin jos sitä ei hoida ihan kunnolla.

Koliikki- ja allergisten vauvojen vanhempien ei täydy tästä ottaa itseensä ellei välttämättä halua. Kysehän ei ole siitä, ettei kenenkään vauva voisi olla kipeä koska osa on. On vain olemassa myös tällainen ilmiö, että osa avuttomista tuoreista vanhemmista aiheuttaa itse vauvansa itkun.

Kuinka vahvaa ja rohkeaa koko ajan valittaa kun kaikki on niin pirun raskasta. Onko siltä tullut yhtään positiivista päivitystä vanhemmuudesta? Taisi tehdä lapsen, kun mies halusi.

Poikani syntyi 2003, keskosena, paino oli alle kaksi kiloa. Itki myös ensimmäiset neljä kuukautta joka ilta noin klo.16- 23. Sitten se loppui. Sen jälkeen ei koskaan ole ollut mitään vatsavaivoja.

Vierailija kirjoitti:

Poikani syntyi 2003, keskosena, paino oli alle kaksi kiloa. Itki myös ensimmäiset neljä kuukautta joka ilta noin klo.16- 23. Sitten se loppui. Sen jälkeen ei koskaan ole ollut mitään vatsavaivoja.

Omani on vuodelta -97 ja silloin neuvolassa epäiltiin, että nukkuu liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ongelma, jos aivan pieni vauva joutuu syömään banaania. Se pitäisi selvittää.

Mitä hyötyä tuosta tiedosta on, jos sille ei voida mitään eli syynä on kehittymätön suolisto? Minulla ei ole halua siihen, että lapseni suolistosta otetaan biopsia, häntä piikitetään ja leikellään siksi, että saisin tiedon siitä, että tähän ei ole lääkettä, tähän auttaa vain aika.

Meillä on vahva usko siihen, että lääketiede kykenee vaikka mihin, mutta ei niin ole. Esimerkiksi tulehtunut umpisuoli leikataan pois, vaikka meillä ei ole mitään lääketieteellistä perustetta tehdä niin, emme tiedä, onko se oikea hoito vai pelkästään vanha tapa. Sama vauvojen kanssa, moni ongelma "paranee" itsestään, kunhan annetaan lapselle aikaa kehittyä. On julmaa ryhtyä leikkelemään tai magneettikuvaamaan vauvaa siksi, että ei ole halua antaa tälle aikaa kehittyä.

Vierailija kirjoitti:

Poikani syntyi 2003, keskosena, paino oli alle kaksi kiloa. Itki myös ensimmäiset neljä kuukautta joka ilta noin klo.16- 23. Sitten se loppui. Sen jälkeen ei koskaan ole ollut mitään vatsavaivoja.

Meillä 1997 syntynyt esikoinen itki selkä kaaressa illat aina samaan aikaan ensimmäiset 3kk. Se jälkeen ei yhtään. Syöminen ja juominen ei muuttunut. Neuvolassa sanottiin, että kaikki vauvat itkevät paljon. Mutta eivät nuo kolme seuraavaa sitä tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani syntyi 2003, keskosena, paino oli alle kaksi kiloa. Itki myös ensimmäiset neljä kuukautta joka ilta noin klo.16- 23. Sitten se loppui. Sen jälkeen ei koskaan ole ollut mitään vatsavaivoja.

Meillä 1997 syntynyt esikoinen itki selkä kaaressa illat aina samaan aikaan ensimmäiset 3kk. Se jälkeen ei yhtään. Syöminen ja juominen ei muuttunut. Neuvolassa sanottiin, että kaikki vauvat itkevät paljon. Mutta eivät nuo kolme seuraavaa sitä tehnyt.

Olen se jonka lapselle sanottiin, että nukkuu liikaa. Esikoisella se arki ei ole niin aktiivista, kuin niillä lapsilla joilla on niitä sisaruksia kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani syntyi 2003, keskosena, paino oli alle kaksi kiloa. Itki myös ensimmäiset neljä kuukautta joka ilta noin klo.16- 23. Sitten se loppui. Sen jälkeen ei koskaan ole ollut mitään vatsavaivoja.

Meillä 1997 syntynyt esikoinen itki selkä kaaressa illat aina samaan aikaan ensimmäiset 3kk. Se jälkeen ei yhtään. Syöminen ja juominen ei muuttunut. Neuvolassa sanottiin, että kaikki vauvat itkevät paljon. Mutta eivät nuo kolme seuraavaa sitä tehnyt.

Olen se jonka lapselle sanottiin, että nukkuu liikaa. Esikoisella se arki ei ole niin aktiivista, kuin niillä lapsilla joilla on niitä sisaruksia kotona.

Ai, meillä oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa nyt 2022 joku vihdoin ampuisi tuon koliikki-termin raketilla kuuhun.

Tai jospa alettais käyttää sitä yleisterminä kaikelle, mitä ei jakseta hoitaa. ”Se on kuule ihan normaalia että nilkka on kaatumisen jälkeen turvonnut ja kipeä! Ei me sitä nyt kuvaamaan aleta, kolmessa kuukaudessa paranee itsestään. Koita jaksaa!”

Valtaosassa tapauksista se muuten on juurikin noin. Useimmiten siitä nilkasta ei ole mitään rikki, vaan nivelsiteet vain venähtäneet. Kipeä se on ja turvoksissa, mutta paranee itsestään ihan entiselleen ilman turhia kuvantamisia ja sitomisia. Moni muukin vaiva, johon halutaan pilleriä ja tutkimusta, paranee levolla tai sillä, että aletaan liikkua vähän monipuolisemmin. Nykyajan ongelma ei ole se, että ei hoidettaisi tarpeeksi, vaan se, että ihan kaikkeen pitäisi saada hoitoa, lääkettä, lastaa, salvaa, pilleriä ja vähintään kolmella eri menetelmällä kuvaa ja näytettä. Kun suurin osa vaivoista on sellaisia, että paranevat yhtä hyvin tai paremmin ilman mitään toimia. Jos pikkulapselta ei löydy selkeästi refluksia tai allergiaa, vaiva on koliikkia eli syystä tai toisesta vielä alikehittynyt suolisto ylireagoi johonkin. Ja se menee ohi hoidotta, kun lapsi kasvaa ja suolisto kehittyy. Valtaosaan vaivoista ei tarvitse eksaktia diagnoosia ja lääketiteellistä hoitoa, vaan ne paranevat itsestään.

Meillä oli samanlaista vauvan kanssa. Esikoisen kanssa ei ollut mitään vastaavaa. Tiesin, ettei kaikki ole kunnossa. Vasta 8 kk kohdalla tutkittiin ja todettiin maitoallergia. Maitoallergia kesti 2 vuoteen saakka, sitten katosi.

Lehtijutussa Eevi kertoo, että on antanut vauvalle maidollista korviketta. Veikkaan, että se maidollinen korvike saa vauvan huutamaan. Kun se jätetään pois, loppuu huudot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani syntyi 2003, keskosena, paino oli alle kaksi kiloa. Itki myös ensimmäiset neljä kuukautta joka ilta noin klo.16- 23. Sitten se loppui. Sen jälkeen ei koskaan ole ollut mitään vatsavaivoja.

Meillä 1997 syntynyt esikoinen itki selkä kaaressa illat aina samaan aikaan ensimmäiset 3kk. Se jälkeen ei yhtään. Syöminen ja juominen ei muuttunut. Neuvolassa sanottiin, että kaikki vauvat itkevät paljon. Mutta eivät nuo kolme seuraavaa sitä tehnyt.

Olen se jonka lapselle sanottiin, että nukkuu liikaa. Esikoisella se arki ei ole niin aktiivista, kuin niillä lapsilla joilla on niitä sisaruksia kotona.

Ai, meillä oli

Niin nuo neuvolan höpinät onkin keskiverto lapsista, eikä supersankareista.

D vitamiini. Se on rankka pienelle suolelle.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei nyt ehkä kannata säikähtää, tapahtui ulkomailla. Tuttavani vauvalla todettiin jokin kurouma suolistossa. Sai syötyä, mutta vatsa oli hirveän kipeä. En tiedä miten sen kurouman totesivat, mutta olettaisin, että ultraamalla (tai tähystämällä?). Vauvalle oli varattu leikkausaika, mutta kuoli yöllä nukkuessaan vähän ennen leikkausta. Asia on niin kamala, etten ole siitä syystä kehdannut kysellä tarkemmin yksityiskohdista. Muuten terve vauva. Kai se tuonkin vauvan vatsa kannattaisi vähintään ultrata.

Kyllä näitäkin on. Mutta kurouma tuskin syynä, kun ei vaivaa 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi nukkuu yönsä hyvin, joten klassinen koliikkihan tuo tuntuu olevan eli suolistossa jonkinasteinen "alikehittyminen". Meillä tuo loppui siihen, kun vauva sai banaania sellaisen puolikkaan herneen verran joka syötöllä.

Meillä loppui kun lääkärin määräyksestä annettiin maidotonta puuroa joka ilta lautasellinen 2 kk ikäiselle lapselle. Nukkui kuin tukki yöt sen jälkeen.

Meillä vauvalla oli ikää 5 vko, kun lastenlääkäri antoi tuon banaaniohjeen. Totesi, että tätä voi kokeilla, se auttaa monella. Minusta tärkeintä oli, että lapsen vaiva lieveni eikä se, että sain gloriaa lapsen kivuista.

Miksi just banaania? Jonkun magnesiumin tai muun hivenaineen takia + helppo muussattavuus? Tyhmä kysymys. Mut mikä perustelu just banaanille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi nukkuu yönsä hyvin, joten klassinen koliikkihan tuo tuntuu olevan eli suolistossa jonkinasteinen "alikehittyminen". Meillä tuo loppui siihen, kun vauva sai banaania sellaisen puolikkaan herneen verran joka syötöllä.

Meillä loppui kun lääkärin määräyksestä annettiin maidotonta puuroa joka ilta lautasellinen 2 kk ikäiselle lapselle. Nukkui kuin tukki yöt sen jälkeen.

Meillä vauvalla oli ikää 5 vko, kun lastenlääkäri antoi tuon banaaniohjeen. Totesi, että tätä voi kokeilla, se auttaa monella. Minusta tärkeintä oli, että lapsen vaiva lieveni eikä se, että sain gloriaa lapsen kivuista.

Miksi just banaania? Jonkun magnesiumin tai muun hivenaineen takia + helppo muussattavuus? Tyhmä kysymys. Mut mikä perustelu just banaanille?

Veikkaisin, että tuossa on sama ajatustaustalla kuin ekan sivun kaurapuurosuosituksessakin on ollut. Eli suolistolle voi tehdä hyvää, että sinne tulee jotain kiinteämpää sisältöä pelkän nesteen lisäksi. Banaani ja kaurapuuro ovat miedon makuisia ja helposti syötäviä, joten toimivat hyvin tuossa. Lisäksi molemmissa on liukoisia kuituja, jotka voivat myös auttaa rahoittamaan suolistoa. 

Siis saako näiden vauva jo kiinteää ruokaa? Minkä ikäinen olikaan? Ei ihme että vatsa vaivaa.

Suosittelen kaikille vauvan terveyskuluvakuutusta, niin on helppoa mennä yksityiselle. Oma vauvani huusi päivät niin, että kun otimme aikaa hiljaisina hetkinä, ne kestivät 7-15 min. Neuvolassa sanottiin, ettei 6-viikkoisella voida todeta vielä allergioita. "Odotelkaa rauhassa, hän kuitenkin kasvaa".

Yksityiselle mentiin ja lääkäri sanoi, että aamulla kun vauva on nukkunut, sille on vaihdettu puhdas vaippa ja se on syönyt, vauva on tyytyväinen. Ei meillä. Lääkäri kysyi, onko suvussa allergioita. On. No, kokeiluun tuli tälle imettävälle äidille maidoton dieetti 2 viikoksi. Se auttoi!

Enää en muista missä vaiheessa tehtiin kokeilu maitotuotteilla, mutta aina palasi itkuisuus ja ihokin lopulta reagoi. Jossain vaiheessa (puolivuotiaana?) tehtiin siellä lääkärissä maitoaltistus ja se osoitti maitoproteiiniallergian. Myös kananmuna meni kiellettyjen listalle.

Kahden vuoden jälkeen uudet testit ja lapsi oli terve :) Kyllä kannatti tutkituttaa, että saatiin nauttia siitä lopulta niin lyhyestä vauva-ajasta.

Refluksiltahan tuo kuulostaa.

Meillä auttoi vyöhyketerapia. Yleensä en näihin vaihtoehtohoitoihin usko, mutta tytär nukkui kuin pieni possu aina hoidon jälkeen.

Meidän molemmilla vauvoilla on ollut koliikki-tyyppisiä oireita (ei varsinaista koliikkia, jonka määritelmänä on tietyn verran itkua viikossa, meillä nämä rajat ei täyttyneet). Ja äitinä tiedän kyllä, että MEILLÄ kyse ei ollut vastakivusta, refluksista tai mistään tuollaisesta. Molemmat vauvat itkivät iltaisin noin tunnin ajan muutaman viikon ajan (ikä noin 3 viikkoa-8viikkoa). Sen jälkeen loppui kuin seinään. Ja siis se itku ei ollut kipuitkua, ei tyytymättömyyttä tms. Vauvaan ei saanut mitään ”yhteyttä” ja minusta äitinä tuntui, että kyse oli jostain hermostoon liittyvästä. Sellaista pakonomaista huutamista vailla kunnon syytä. Että miksi tämä koliikki-termi nyt pitäisi heittää romukoppaan jos lapsen itkulle ei ole mitään kipu-, allergia- tms syytä? Eevin vauvalla voi hyvin ollakin, sitä en sano. Mutta omassa tapauksessa tiedän ettei vauvat huutaneet minkään tuollaisen syyn takia.