En ikinä aiemmin ole edes miettinyt syöpään sairastumista

En silloinkaan, kun yksi serkku kuoli syöpään nuorena, hän oli noin 20 v, ala-asteella ensimmäinen poika, johon ihastuin, kuoli vuosia myöhemmin syöpään, ja joitain muita tuttuja on kuollut syöpään.

En ole sairastunut itse. Ainakaan vielä. En edes pelkää, että olisin saanut syöpää, koska oloni on normaali, en tunne itseäni sairaaksi.

Sain kuitenkin kutsun kolposkopiaan, joka on ihan pian. Olen lukenut, että useinkaan syöpä ei ole edes ehtinyt kehittyä, kun jos jotakin löytyy, sen saa hoidettua pois helposti.

Vähän aika sitten kuitenkin eräs tuntemani nainen sairastui rintasyöpään. Hänkin vaikutti ihan terveeltä ennen diagnoosia. Ja katsoin eilen ensimmäisen kerran elokuvan joka kertoo syöpään kuolleesta nuoresta, kun tyttäreni siitä mainitsi, että kannattaa katsoa. Olin sitä ennen huvikseni käynyt lueskelemassa ihmisten kertomuksia syöpäsairauksistaan. Tyttäreni ei tiennyt sitä.

Jotenkin nyt tuntuu kuitenkin, että syöpä ja siihen sairastuneet ihmiset pyörivät mielessäni.
Mietin myös, miten se vaikuttaisi omaan elämääni, jos itse sairastuisin.

Eilen pohdin asioita ehkä enemmän kuin ennen. Edes mieheni kanssa en ole jutellut tulevasta tutkimuksesta mitään. Eipä siinä paljoa edes juteltavaa ole. Nopea koepalojen otto ja tuloksien odottelu.

Jotenkin vain jännä, kun piti tuo elokuvakin juuri nyt katsoa ja miksi nyt pohdin tätä näin paljon. En kuitenkaan pelkää, että mitään suurempaa löytyisi omalla kohdalla.

Saa jutella kanssani aiheesta, jos joku haluaa. Jos jotakin ajatusta herättää. Kerro vaikka omista kokemuksistasi.