Lue keskustelun säännöt.
Oletteko kateellisia miehistä jotka jää kotiin hoitamaan lapsiaan ja pärjää lasten kanssa onnellisina vaikka häipyisit viikoksi muualle?
Kommentit (54)
En ole. Rakastajani on juuri tällainen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitäkin toisinaan (miehenä) aatteletii, että mikä naisesta tekee mieheen verrattuna niin paljon paremman toimimaan ja elämään laps(i)en rinnalla ja vierellä. - Jos joku mies erehtyisi sanomaan ääneen, että hän ei muuten haluaisi, että nainen on lapsien kanssa viikon ilman, että vierellä ja mukana olisi mies, niini saisikohan laajastikin tuomion ja ankaran vastutstuksen. Tai siis, miksi ylipäätään yllpidetään toisinaan mielikuvaa, että naiseuteen, jotenkin kuuluisi se, että välittää ja tai olisi erityisen kiinnostunut lapsista.
Ei ole tarvinnut olla kateellinen, kun lasten isän koti-isyys oli itsestään selvä juttu jo minun lapsuudessa jo 80-luvulla ja näin oli kaikilla kavereilla.
Sama juttu ja itsestään selvyys nyt miehelläni, hän on ollut molempien lasten kanssa kotona vuoden kerrallaan. Ja sama ystävä-ja tuttavapiirissä.
Ja siksi ihmettelen, mitä tuossa nyt on ap. outoa tai siitä pitäisi olla kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän se linkitetään johonkin tasa-arvoon ja sen pakottamiseen. Totuus on että Suomessa on ollut aina runsaasti tasavertaisia, ja koti-isiä. Minullakin oli ja miehelläni, silti eräs tuttava pisteliäästi arveli että yritämme olla moderneja.
Kehnommissa ja toisaalta sitten ”bisnes” perheissä isiä ei välttämättä ole näkynyt.
Ei ole kyllä ollut koti-isiä ainakaan ennen 60-lukua, vielä 80-luvullakin oli hyvin harvinaista. Vaikka naiset ovat käyneet pitkään töissä Suomessa, ovat he kuitenkin tehneet kotityöt ihan yksin ennenvanhaan. Mies jaksoi korkeintaan vaihtaa lamppuja. Siksi vanhat miehet ovat Suomessa valtavan tyytyväisiä ja naiset usein aika katkeria. Vanhainkodissa käydessä eron huomaa selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvinnut olla kateellinen, kun lasten isän koti-isyys oli itsestään selvä juttu jo minun lapsuudessa jo 80-luvulla ja näin oli kaikilla kavereilla.
Sama juttu ja itsestään selvyys nyt miehelläni, hän on ollut molempien lasten kanssa kotona vuoden kerrallaan. Ja sama ystävä-ja tuttavapiirissä.
Ja siksi ihmettelen, mitä tuossa nyt on ap. outoa tai siitä pitäisi olla kateellinen.
Oletteko suomenruotsalaisia vai missä olet oikein asunut, jos tuo on ollut itsestäänselvyys? Hyvin vaikea uskoa, mutta nykyään on jo suorastaan epänormaalia, jos mies ei ota yhtään vanhempainvapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Jotenkin kaikki on niin hankalaa miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvinnut olla kateellinen, kun lasten isän koti-isyys oli itsestään selvä juttu jo minun lapsuudessa jo 80-luvulla ja näin oli kaikilla kavereilla.
Sama juttu ja itsestään selvyys nyt miehelläni, hän on ollut molempien lasten kanssa kotona vuoden kerrallaan. Ja sama ystävä-ja tuttavapiirissä.
Ja siksi ihmettelen, mitä tuossa nyt on ap. outoa tai siitä pitäisi olla kateellinen.
Oletteko suomenruotsalaisia vai missä olet oikein asunut, jos tuo on ollut itsestäänselvyys? Hyvin vaikea uskoa, mutta nykyään on jo suorastaan epänormaalia, jos mies ei ota yhtään vanhempainvapaata.
Juu, sillä taitaa olla suku ja tuttavapiiri täynnä suomenruotsalaisia työttömiä miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletkoo kateellinen miehestä, joka on onnellinen kun häivyt viikoksi muualle, niinkö?
Ei ole aivan sama asia, sillä viikoksi voi häipyä ilman lapsiakin.
Tulin vaan katsomaan, olisiko joku kateellinen minulle. Ei näköjään, vaikka olen se, jonka lasten isä oli vuosikausia hoitovapaalla ja käytti myös kaikki kouluun menevän lapsen osa-aikahoitovapaat.
Miten niin "pärjää lasten kanssa"? Siis millaisten vajakkien kanssa av-mammat sitten yleensä pariutuvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsillani on sellainen isä ja tuota on jouduttu käytännössä kokeilemaankin.
"Häivyin" viikoksi sairaalaan.
Tätä oon just miettinyt, jos jotain kävisi näissä äiti-äiti-äiti perheissä.
Olisi sille äidille kovempi paikka jos mies saisikin lapset pidettyä hengissä ja kodin säädyllisessä kunnossa. Suurin osa äitien valituksista on tyyliä kun ei ole edes maton hapsuja oikonut.
Ei olisi tullut avioeroa jos ex-mieheni olisi ollut edes hieman tuon kaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän se linkitetään johonkin tasa-arvoon ja sen pakottamiseen. Totuus on että Suomessa on ollut aina runsaasti tasavertaisia, ja koti-isiä. Minullakin oli ja miehelläni, silti eräs tuttava pisteliäästi arveli että yritämme olla moderneja.
Kehnommissa ja toisaalta sitten ”bisnes” perheissä isiä ei välttämättä ole näkynyt.
Ei ole kyllä ollut koti-isiä ainakaan ennen 60-lukua, vielä 80-luvullakin oli hyvin harvinaista. Vaikka naiset ovat käyneet pitkään töissä Suomessa, ovat he kuitenkin tehneet kotityöt ihan yksin ennenvanhaan. Mies jaksoi korkeintaan vaihtaa lamppuja. Siksi vanhat miehet ovat Suomessa valtavan tyytyväisiä ja naiset usein aika katkeria. Vanhainkodissa käydessä eron huomaa selvästi.
Vika on siinä että naiset tykkää valittaa ja kiillottaa marttyyrin kruunua, kaikki silotellaan miellyttämään muita naisia. Miehet on tyytyväisiä vähemmästäkin.
En kadehdi. Mieheni on sellainen. Hän on aina hoitanut lapsia alusta asti. Hän oli 3- ja 1,5 vuotiaan kanssa 1,5 kuukautta, kun minut asetettiin lepoon naistensairaalan lähettyville. Tapasimme vain viikonloppuisin. Minulle aika oli traumaattinen, mutta muille ilmeisesti ei niinkään. Siten tuli kolmas vauva siihen syssyyn :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla. Sekä mun mieheni että poikani ovat tuollaisia ihania osallistuvia isiä.
Minä ja mieheni olemme aina vuorotelleet lastenhoidossa koska molemmilla on työt mitkä edellyttää useiden päivien työmatkoja. Omiakaan reissuja ei ole koskaan tarvinnut perua lastenhoidon takia. Lapsia on ollut 4 kotona.
Esim poikani ja miniäni jakoivat molemmat perhevapaat aikoinaan ja miniäni oli usein koko työviikon ulkomailla (toki lomiakin). Hyvin selvisi 1-2 pienen lapsen kanssa.
Meillä on kohta kaksi lasta. Sekä minä että mieheni olemme syntyneet 90-luvulla ja tuttavapiirissä on paljon muitakin pienien lasten vanhempia. Meillä menee hommat aikalailla 50/50 kuten tuttavapiirissäkin ja se jos mikä saa rakastamaan miestä kahta kauheammin! Mikään ei lämmitä sydäntäni niin paljon kun se, että raskaan työpäivän jälkeen mies kehottaa minua, raskaana olevaa, lepäämään ja menee pojan kanssa ulos touhuamaan. Siellä tekevät yhdessä lumitöitä ja nauru kuuluu sisälle asti.
Pidän miestäni enemmän miehenä kuin omaa isääni, joka ei tainnut koskaan hoitaa meitä lapsiaan, vaikka yhdessä äitini kanssa olivatkin. Isäni ei vieläkään tiedä meistä lapsistaan oikein mitään - kontrasti omaan mieheeni on todella suuri, heillä on pojan kanssa todella lämpimät ja hyvät välit enkä koskaan ole joutunut pelkäämään, ettei mies pärjäisi oman lapsensa kanssa jos olen vaikka sairaalassa tai muilla omilla menoilla. Lapsi jumaloi isäänsä ja ihan syystä! Myös minä rakastan miestäni suunnattomasti ja arvostan ihmisenä kovasti. Tämä tietysti näkyy myös esimerkiksi seksissä ja sen määrässä. Nykymiehet ovat!! (Y)
Mun mielestä se oli itsestään selvyys. Toki omakin isä 70-luvulla laittoi ruokaa ja hoiti kotia.
Samoin oli itsestään selvyys että mä en sillä 350 eurolla ole 2 vuotta kotona, mies hoitakoon puolet. Mies toki kuvitteli voivansa siinä samalla remppailla taloa, mutta tajusi jo toisella viikolla ettei sellainen taaperon kanssa onnistu :)
Miehen työkavereiden (tehdasduunareita) kommentti on aika moneen asiaan ollut että hyvähän sun kun akkas tienaa.... mutta eivät huomaa esim sellaista pientä yksityiskohtaa että kenen auto siellä parkkiksella on vanhin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se oli itsestään selvyys. Toki omakin isä 70-luvulla laittoi ruokaa ja hoiti kotia.
Samoin oli itsestään selvyys että mä en sillä 350 eurolla ole 2 vuotta kotona, mies hoitakoon puolet. Mies toki kuvitteli voivansa siinä samalla remppailla taloa, mutta tajusi jo toisella viikolla ettei sellainen taaperon kanssa onnistu :)
Miehen työkavereiden (tehdasduunareita) kommentti on aika moneen asiaan ollut että hyvähän sun kun akkas tienaa.... mutta eivät huomaa esim sellaista pientä yksityiskohtaa että kenen auto siellä parkkiksella on vanhin.
Lisäys:
Lapsi oli noin vuoden, ei kävellyt vielä, kun ekan kerran matkasivat 700km papan luo isän kanssa kaksin ja viipyivät vajaan viikon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsillani on sellainen isä ja tuota on jouduttu käytännössä kokeilemaankin.
"Häivyin" viikoksi sairaalaan.
Tätä oon just miettinyt, jos jotain kävisi näissä äiti-äiti-äiti perheissä.
Olisi sille äidille kovempi paikka jos mies saisikin lapset pidettyä hengissä ja kodin säädyllisessä kunnossa. Suurin osa äitien valituksista on tyyliä kun ei ole edes maton hapsuja oikonut.
Saisko linkin edes yhteen äidin valitukseen siitä, ettei mies ole maton hapsuja oikonut tai esim. sohvatyynyjä suoristanut? En muista sellaisia täällä nähneeni, yleisin valituksen aihe lapsen isästä on, ettei hän osallistu riittävästi lapsen tai kodin hotamiseen. Ne eivät ole pieniä ongelmia.
Eihän tuota saa sanoa ääneen, siinähän menee kulissi pilalle naisilta kun heidän mielestä mies ei pärjää missään ilman naista
Enemmänkin vituttaisi, jos pitäisi viettää aikaa muunlaisten miesten kanssa. Ja säälittää naiset, joilla on huonot lapsiaan inhoavat miehet. Joku kai arvostaa pelkkää parisuhdetta niin korkealle, että hyväksyy muunlaiset miehet. Pidän tuota ihan normina, vaikkei kaikille sitä olekaan.