Lue keskustelun säännöt.
Oletteko kateellisia miehistä jotka jää kotiin hoitamaan lapsiaan ja pärjää lasten kanssa onnellisina vaikka häipyisit viikoksi muualle?
Kommentit (54)
Olen kateellinen niille naisille, joilla on tuollainen mies :) Oi onnekkaat, ette tiedä mitä teillä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana lukea, että monella on juuri tuollainen mies! Niin minullakin, joten olkaamme onnellisia. Meillä on iso perhe, ja mies on halunnut lapsia vähintään yhtä paljon kuin minä. Taidettiin puhua jo toisilla treffeillä aikoinaan lapsista, mutta koska tapasimme nippa nappa parikymppisinä, niin meni vielä useampi vuosi opiskeluihin ennen esikoisen syntymää. Mies on ollut jokaisen lapsen kanssa hoitovapaalla. Kolmosen kanssa jäi kotiin (ja kaksi vanhempaa lasta siinä myös kotihoidossa samalla), kun minulla oli tiivis vaihe maisteriopinnoissa, kolmas oli silloin 5 kk. Olin pakastanut pakastimen täyteen pumpattua maitoa ja riensin aina kotiin jos vain luentojen välillä ehdin hetkeksi imettämään. Mies yhä muistelee lämmöllä noita syöttöhetkiä, kun sai vauvaa syöttää ja tuijotteli häntä silmiin.
Nykyään suurperheen isänä on aivan mahtava isä, läsnä ja tehdään paljon perheenä. Olen todella onnellinen hänestä. Taitaa tuo silti olla nykyään aika harvinaista, vaikka onneksi lisääntyykin koko ajan. Kun tuo kolmosemme, nyt pikkukoululainen, oli tuo vauva ja soittelin Kelaan jotain kotihoidontukijuttuja, niin virkailija ääneen ihmetteli, että jaa miehesi on ollut NOIN pitkään kotona lasten kanssa. Ja kun tosiaan sai silloin jo vanhempainrahaa ennen kht. Meille on todella tärkeää opettaa lapsillemme taas-arvoinen perhemalli.
En, kyllä hyvä normaali mies on niin ihana lisä elämässä, että suon ihan ilman kateutta muillekin tän ilon.
Yleensä saa sellaisen puolison, jonka ansaitsee.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä saa sellaisen puolison, jonka ansaitsee.
Olet sellainen "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita" kaltaisten älyvapaiden mietelauseiden toistelija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä saa sellaisen puolison, jonka ansaitsee.
Olet sellainen "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita" kaltaisten älyvapaiden mietelauseiden toistelija?
Sivusta: puoliso ei tapahdu, vaan se valitaan ihan itse. Joka päivä uudestaan.
Olen yleensä vähän huolissani lapsista (ei mistään järkevästä syystä), jos ovat muualla hoidossa. Mutta jos ovat isänsä kanssa, olen ihan rauhallisin mielin. Ei mies ole täydellinen, en ole minäkään, mutta koen että lapset ovat yhtä hyvässä hoidossa hänen kanssaan kuin minunkin kanssani.
Minusta tämä on normaalia, ei poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsillani on sellainen isä ja tuota on jouduttu käytännössä kokeilemaankin.
"Häivyin" viikoksi sairaalaan.
Tätä oon just miettinyt, jos jotain kävisi näissä äiti-äiti-äiti perheissä.
Olisi sille äidille kovempi paikka jos mies saisikin lapset pidettyä hengissä ja kodin säädyllisessä kunnossa. Suurin osa äitien valituksista on tyyliä kun ei ole edes maton hapsuja oikonut.
Saisko linkin edes yhteen äidin valitukseen siitä, ettei mies ole maton hapsuja oikonut tai esim. sohvatyynyjä suoristanut? En muista sellaisia täällä nähneeni, yleisin valituksen aihe lapsen isästä on, ettei hän osallistu riittävästi lapsen tai kodin hotamiseen. Ne eivät ole pieniä ongelmia.
Minkä linkin? Älä ota itseesi jos tunsit piston sydämessäsi. Annoin kärjistetyn esimerkin nillittämisestä kun on naisen luonteelle ominaista löytää valittamisen aihetta olemattomista. Vaikka matonhapsuista.
Eikö tuo ole ihan perus mies?
Siis sellainen, joka ”pärjää” viikon lasten kanssa keskenään, jos nainen on jossain matkalla tai joutuu vaikka sairaalaan.
Koti-isyys ei sovi kaikille miehille (eikä naisillekaan) eikä mielestäni tarvikaan tai ole välttämättä taloudellisesti järkevää, mutta en kyllä alkaisi miehen kanssa jolle olisi joku juttu olla viikko tai parikin lastensa kanssa.
Minun isäni oli juuri sellainen paljon pois oleva yrittäjä joka vastasi perheen leivässä pitämisestä, mutta kun hän oli kotona, niin ihan normaalisti oli läsnä, ja jos äiti oli reissussa niin ei meillä mitään ongelmia ollut.
Isä ei viihtynyt paikallaan ja oli tosi sosiaalinen, joten usein mentiin itsekin isän kanssa johonkin retkille, telttailemaan, tapahtumiin, ajelulle, kylästelemään, isän kavereita lapsineen tuli meille kylään tms.
Meitä oli monta pientä, eikä siellä telttailemassakaan mitään ongelmia ollut. Ylipäätään outo ajatus, että mies olisi ongelmissa omien lasten kanssa - sehän on niiden isä ja sellainen peruskallio, johon lasten täytyy voida luottaa.
Oma isäni on niin ”kätevä” ja pärjäävä ihminen, että en kyllä ikinä voisi sietää mitään surkimusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä saa sellaisen puolison, jonka ansaitsee.
Olet sellainen "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita" kaltaisten älyvapaiden mietelauseiden toistelija?
Miksi ottaa huono puoliso, jos on tarjolla hyvä puoliso? Itse ainakin miehenä valitsin vaimoni hyvin tarkkaan, enkä olisi huolinut ketään, jos en olisi saanut hyvää. 15 vuotta valintani jälkeenkään ei ole ole tarvinnut katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi lasta miehen kanssa, joka ei pärjäisi.
Vierailija kirjoitti:
En tekisi lasta miehen kanssa, joka ei pärjäisi.
Ja mistäs etukäteen tiedät?
Lasten hoitaminen ei ole mitään rakettitiedettä, joten aika yksinkertainen pitää olla jos ei sitä osaa.