Lue keskustelun säännöt.
Mies on seonnut päästään, ikäkriisikö?
06.05.2015 |
Miehellä (42v) olisi mahdollisuus vuoden vaihteessa yletä erittäin kovapalkkaiseen johtotason pestiin isossa kansainvälisessä yrityksessä. Viikonloppuna hän kuitenkin ilmoitti, että aikoo kieltäytyä ja sen sijaan keskustella siirtymisestä osa-aikaisiin asiantuntijatöihin samassa yrityksessä, siis käytännössä pyytää ylennyksen sijaan alennusta, kun on ollut jo yli 10v erilaisissa johtotehtävissä.
Mies perusteli tätä niin, että kun talo ja molemmat sijoituskämpät on maksettu, muita sijoituksiakin kohtuullisesti ja poikakin jo lukiossa, niin ei näe mitään järkeä siinä, että paiskisi enää töitä kuin hullu. Sen sijaan hän sanoi pohtineensa, että kunhan poika muuttaa opiskelemaan niin voisimme alkaa katsella mukavaa rantatonttia jostain järvi-Suomesta ja rakennuttaa sinne uuden talon ja sen jälkeen myydä nykyisen talomme pääkaupunkiseudulta ja hän voisi jäädä kokonaan töistä pois.
Mitä mieltä? Onko kyse jostain tilapäisestä mielenhäiriöstä, ikäkriisistä tai vastaavasta? Onko muita, joiden mies on päättänyt alkaa eläkeläispapparaiseksi jo nelikymppisenä? Miten tuon saa järkiinsä?
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:59"]
Oletan, että itse tahkoat samanlaisia lukuja vaativissa tehtävissä ja siksi pettynyt? Toisaalta, mikset sinäkin voisi löysätä jo, kun uitte rahassa. Jos taas itse vain olet nauttinut miehesi työn hedelmistä, häpeä.
[/quote]
Olen ollut kotiäitinä, mutta se oli ihan yhteinen päätös. Sen jälkeen kun poika meni kouluun, olen tehnyt vapaaehtoistyötä ja perustanut oman yrityksen, joka ei tosin vielä tuota paljonkaan.
Minusta ei voi sanoa, että olen vain nauttinut miehen työn hedelmistä, jos on yhdessä sovittu, että toinen hoitaa lapsen ja kodin ja toinen tuo leivän taloon. Yhtälailla minä olen uhrannut oman urani perheen eteen.
Onko teistä tällaisessa tilanteessa oikein, että toinen vain ilmoittaa että päätimpä juuri pudottaa perheen tulot kolmaosaan entisestä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse samassa iässä ja kävi juuri niin, että luulin tulleeni hulluksi. Taisin kuitenkin tulla terveeksi kuten ilmeisesti miehesikin. Ei sitä rahaa tarvitse kerätä tuonpuoleiseen, ellei aio jotain pyramidia rakentaa.
Olen myös vähän yli nelikymppinen ja motivaatio työtä kohtaan on tällä hetkellä nolla. Haluaisin vaan jonkun aikaa olla ja nauttia elämästä. Ehtisihän sitä vielä sitten mahdollisesti uuden uran, jos motivaatio palaa.
Ap, jos teillä on sijoituksia, niiden lihaksi laittaminen auttaa siihen, ettei juoksevista kuluista tarvitse pihistellä. Teillä on sitten vaan vähemmän varallisuutta x vuoden kuluttua. Ja voi olla, että miehesi on siihen mennessä ladannut akkunsa ja palaa töihin ja sinunkin firmasi saanut ilmaa siipiensä alle.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:59"]
Oletan, että itse tahkoat samanlaisia lukuja vaativissa tehtävissä ja siksi pettynyt? Toisaalta, mikset sinäkin voisi löysätä jo, kun uitte rahassa. Jos taas itse vain olet nauttinut miehesi työn hedelmistä, häpeä.
[/quote]
Olen ollut kotiäitinä, mutta se oli ihan yhteinen päätös. Sen jälkeen kun poika meni kouluun, olen tehnyt vapaaehtoistyötä ja perustanut oman yrityksen, joka ei tosin vielä tuota paljonkaan.
Minusta ei voi sanoa, että olen vain nauttinut miehen työn hedelmistä, jos on yhdessä sovittu, että toinen hoitaa lapsen ja kodin ja toinen tuo leivän taloon. Yhtälailla minä olen uhrannut oman urani perheen eteen.
Onko teistä tällaisessa tilanteessa oikein, että toinen vain ilmoittaa että päätimpä juuri pudottaa perheen tulot kolmaosaan entisestä?
ap
[/quote]
Miehesi on yksilö, jolla on täysi oikeus vaikka irtisanoutua töistä ja lähteä Intiaan.
Ap taitaa vaan olla pettynyt kun mies ei halua polttaa itseään loppuun ja kuolla sydäriin nelikymppisenä jättäen jälkeensä muhkean perinnön. Noin minäkin tekisin jos oisin samassa tilanteessa, nelikymppisenä alkaa olla viimeiset hetket nauttia tienatuista rahoista. Vanhoilla päivillä muutama miljoona tai sadat tuhannet kuluvat vaan saatanan kalliiseen saattohoitoon, ei niistä oo sitten enää iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on mahdollisuus mennä töihin ja varmistaa sillä, että tulotaso ei tipu liikaa. Miehes on fiksu ja ymmärtänyt sen, että työ ei saa olla koko elämä.
Olen tässä viime aikoina kuunnellut paljon vanhoja suomalaisia biisejä. Tässä tähän ketjuun sopiva biisilyriikan pätkä vuodelta 1963:
Kun täältä erkanet kerran
Veli missä markkasi on
Pitkät päivät raadoit unohtaen
Lyhyt on ikä ihmisen
Ja ja
Lyhyt on ikä ihmisen
Voi olla, että miehesi on jo tehnyt liikaa töitä ja Se Suuri Sydäninfarkti odottaa jo nurkan takana. Mutta ehkäpä se juuri sinua miellyttäisikin? Sellaisen kuvan ainakin onnistut antamaan itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe on tärkein.Täältä ei saa mitään mukaan.Teen itse osa-päivä töitä jotta saan laittaa pihaa,kotia ja olla perheen kanssa vaikka rahaa saakin vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään keksi muuta syytä, kuin että aloittaja haluaa tappaa miehensä työllä. Luultavasti ei edes pidä miehestä ja häntä vituttaa kun joutuu viettämään enemmän aikaa tämän miehen kanssa, kaikki oli paremmin kun miestä ei näkynyt ikinä kotona.
Tälläiset naiset ovat pelottavia, jos olisin miehesi nukkuisin toinen silmä auki.
Tein nelikymppisenä saman ratkaisun. Kieltäydyin ylennyksistä ja siirryin takasin perus asiantuntijaksi. Ostin rantatontinkin ja veistelen sinne pikkuhiljaa hirsirakennuksia.
Johtotehtävissä olet kiinni 24/7. Energiaa ja aikaa ei jää mihinkään muuhun. Asiantuntijana palkkani on mainio. Saan itse määrätä työaikani. Ylitöitä teen vain talvella. Mieluummin otan nekin vapaana kesällä kuin rahana. Voin harrastaa minus kiinnostavia asioita ja ystäville on aikaa.
Minulla vaimo hyväksyi valintani. Meille jää nyt paljon enemmän yhteistä aikaa kuin aiemmin.
Tätä kutsutaan elämänlaaduksi. Fiksu mies sinulla.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos miehesi sairastuisi tms., teidän perheen tulotaso tippuisi, halusit tai et. Eli miehesi pitää tuottaa teille sijoituksia niin kauan kuin aivot toimii ja jalat kantaa työmaalle.
Toivottavasti nyt ne, jotka ajavat hyvätuloisille rankkoja veronkiristyksiä, lukevat tätä. Nimittäin se työ ei todellakaan houkuta senkään vertaa, kun valtio vie siitä leijonanosan. Silloin se järvenranta Sisä-Suomessa alkaa kummasti tuntua kiinnostavammalta.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vähän samankaltaisesta tilanteessa kuin ap. Paitsi minä kannustan miestä vähentämään töitä. Minä en halua rahaa vaa hyväntuulisen miehen jolla aikaa ja voimia muillekkin kuin työlle. Toivottavasti vuoden kuluessa mies voisi jäädä vuorotteluvapaalle tai siirtyä tekemään osapäiväistä työtä.
Aika ikäviä vastauksia osa, en minä nyt miestäni tappaa halua. Ymmärrän kyllä joidenkin teidän pointit tahdin hölläämisestä, mutta jotenkin tuntuu oudolta, että aiemmin uraansa hyvin määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti suhtautunut mies tekee yhtäkkiä täydellisen täyskäännöksen ja on valmis heittämään kaiken kankkulankaivoon.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 17:23"][quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:59"]
Oletan, että itse tahkoat samanlaisia lukuja vaativissa tehtävissä ja siksi pettynyt? Toisaalta, mikset sinäkin voisi löysätä jo, kun uitte rahassa. Jos taas itse vain olet nauttinut miehesi työn hedelmistä, häpeä.
[/quote]
Olen ollut kotiäitinä, mutta se oli ihan yhteinen päätös. Sen jälkeen kun poika meni kouluun, olen tehnyt vapaaehtoistyötä ja perustanut oman yrityksen, joka ei tosin vielä tuota paljonkaan.
Minusta ei voi sanoa, että olen vain nauttinut miehen työn hedelmistä, jos on yhdessä sovittu, että toinen hoitaa lapsen ja kodin ja toinen tuo leivän taloon. Yhtälailla minä olen uhrannut oman urani perheen eteen.
Onko teistä tällaisessa tilanteessa oikein, että toinen vain ilmoittaa että päätimpä juuri pudottaa perheen tulot kolmaosaan entisestä?
ap
[/quote]
Koetko oikeasti että sulla on varaa arvostella miestäsi siitä, että hänkin haluaisi höllentää työtahtia, kun itse olet saanut viettää leppoista kotielämää vuosikausia vain siksi, että miehesi on työtä raatamalla mahdollistanut sen? Ilmeisesti te ette huonosti tulisi toimeen vaikka miehesi tulot tippuisivatkin? Onko sinulla oikeasti varaa murehtia perheenne pienentyvää tulotasoa, kun et itse ole ollut omaisuuttanne keräämässäkään? Vai olisiko aika nyt alkaa sinun tienaamaan sitä rahaa, jota tunnut kaipaavan, ja antaakin miehesi levätä nyt?
Miehesi kuulostaa fiksulta, jos et provoile. Jätä hänet ja anna minulle!
Ap on oikeasti ahne ja laiska akka... Maannut iät ajat kotona, kamalasti sullakin on siinä yhdessä lapsessa töitä ollut... Sori vaan. Ja nyt et antaisi miehen hengähtää vaan ahneuksissasi olet vaan lisää vailla.
Ei mikään hyväntekeväisyys palkkatyötä korvaa ja ison lapsen "hoitaminen" kotona eli lonniminen on lähinnä säälittävää. Toki voi reilusti sanoa että mä vaan en viitsi tehdä töitä.
Mene itse töihin kerta lisää rahaa haluat. Oikeasti töihin eikä mitään tyhjää pipertelyä kannattamattoman pienyritelmän parissa. Toki jos sulla on kyseessä hyvä idea, joka on oikeasti mahdollista saada tuottamaan, ja joka on jotain muuta kuin partylite-kynttilät niin anna palaa. Mutta tee sä nyt edes jotakin perheenne elannon eteen ja päästä miehes vuorostaan lonnimaan.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 18:15"]
Aika ikäviä vastauksia osa, en minä nyt miestäni tappaa halua. Ymmärrän kyllä joidenkin teidän pointit tahdin hölläämisestä, mutta jotenkin tuntuu oudolta, että aiemmin uraansa hyvin määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti suhtautunut mies tekee yhtäkkiä täydellisen täyskäännöksen ja on valmis heittämään kaiken kankkulankaivoon.
ap
[/quote]
Siis nimenomaan siksi on nyt aika tehdä muuta. Itsekin olen nelikymppinen uraihminen ja täysin kyllästynyt uraani. Raha ei enää motivoi. Ura ei tarjoa uutta, tarpeeksi kiinnostavaa haastetta. Vapaa-aika on jäänyt vieraaksi ja se houkuttaa ja vetää työtä enemmän puoleensa. Kuvittelen draivin syttyvän myöhemmin uudelleen ja on ihan mahdollista löytää itselleen hyvä ura vielä myöhemminkin, jos löysäily alkaa kyllästyttää - kuten oletettavasti alkaa.
Ap, ole varovainen tai saatat jäädä yksinäsi asumaan sinne kaupunkiin ja perheestäsi tippuu pääluku ja myös bruttotulot huomattavasti äsken esittämääsi enemmän.