Lue keskustelun säännöt.
Mies on seonnut päästään, ikäkriisikö?
06.05.2015 |
Miehellä (42v) olisi mahdollisuus vuoden vaihteessa yletä erittäin kovapalkkaiseen johtotason pestiin isossa kansainvälisessä yrityksessä. Viikonloppuna hän kuitenkin ilmoitti, että aikoo kieltäytyä ja sen sijaan keskustella siirtymisestä osa-aikaisiin asiantuntijatöihin samassa yrityksessä, siis käytännössä pyytää ylennyksen sijaan alennusta, kun on ollut jo yli 10v erilaisissa johtotehtävissä.
Mies perusteli tätä niin, että kun talo ja molemmat sijoituskämpät on maksettu, muita sijoituksiakin kohtuullisesti ja poikakin jo lukiossa, niin ei näe mitään järkeä siinä, että paiskisi enää töitä kuin hullu. Sen sijaan hän sanoi pohtineensa, että kunhan poika muuttaa opiskelemaan niin voisimme alkaa katsella mukavaa rantatonttia jostain järvi-Suomesta ja rakennuttaa sinne uuden talon ja sen jälkeen myydä nykyisen talomme pääkaupunkiseudulta ja hän voisi jäädä kokonaan töistä pois.
Mitä mieltä? Onko kyse jostain tilapäisestä mielenhäiriöstä, ikäkriisistä tai vastaavasta? Onko muita, joiden mies on päättänyt alkaa eläkeläispapparaiseksi jo nelikymppisenä? Miten tuon saa järkiinsä?
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 18:15"]
Aika ikäviä vastauksia osa, en minä nyt miestäni tappaa halua. Ymmärrän kyllä joidenkin teidän pointit tahdin hölläämisestä, mutta jotenkin tuntuu oudolta, että aiemmin uraansa hyvin määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti suhtautunut mies tekee yhtäkkiä täydellisen täyskäännöksen ja on valmis heittämään kaiken kankkulankaivoon.
ap
[/quote]
Miten niin heittää kankkulankaivoon? Sehän on jo tienannut teille kodit ja sijoitusasunnot sun muut. Eikö ne sijoitusasunnot just tarkoita sitä, että niistä on jotain hyötyä tarvittaessa? Eli juuri tällaisessa tilanteessa, kun haluaa hidastaa tahtia ja tehdä elämänmuutoksen. Mitä muuta varten sitten? Eikä hän ole edes jäämässä kokonaan pois töistä, joten tuloja tulee edelleen, ja kun teillä on jo koti ja omaisuutta, ei niitä tuloja niin paljon enää tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa ihan exältäni. Voin ehkä ap'lle valottaa, miten se mies on saattanut asian ajatella, jos ajattelee yhtään niin kuin minä ajattelin. Minusta oli tosi hienoa, että pystyin elättämään koko perheeni, lapsilla oli äiti kokoajan läsnä, oli rahaa vaihto-oppilasvuosiin, matkusteluun, ulkomaisiin yliopistoihin ja ylipäätään kaikkeen tarpeelliseen ja tarpeettomaankin. Halusin ennen kaikkea lapsilleni mahdollisimman hyvät eväät tulevaisuuteen.
En missään tapauksessa tarkoita, että vaimoni oli minulle vain joku synnyttäjä ja lastenhoitaja, rakastin häntä paljon ja hemmottelin häntä ihan yhtä mielelläni kuin lapsianikin. Tärkeintä kuitenkin oli ne lapset, enkä missään vaiheessa ollut edes aikonut jatkaa kiivasta työtahtiani vuotta vaille eläkeiässä iskevään infarktiin asti. Joten vähän samanlaiset ajatukset oli, kuin ap'nkin miehellä. Lapset on lentänyt pesästä, meillä on maallista mammonaa ihan riittävästi, joten nyt on aika höllätä tahtia ja ottaa rennosti. Vaimo oli ihan samaa mieltä, mutta tarkoitti, että hänen on nyt aika höllätä tahtia ja ottaa rennosti sillä välin kun minä kannan rahaa taloon, että hänellä on varaa rentoutua parhaaksi katsomallaan tavalla.
Avioerohan siitä sitten lopulta tuli sovittelemattomien näkemyserojen vuoksi. Minulle olisi tosiaan riittänyt vaikka hirsitalo järvi-Suomesta ja mielellään olisin vaimonikin sinne ottanut. Vaimolle ilmeisesti olisi pitänyt olla linna etelä-Ranskasta, ennen kuin olisi ollut tyytyväinen, ja kun ei sitä saanut niin päätti asua mieluummin katkerana ja köyhänä yksinään. Toivottavasti myös ap'n mies on ollut kaukaa viisas ja heillä on avioehto.
Kyse ei siis välttämättä ole siitä, että mies on seonnut ja yhtäkkiä hukannut määrätietoisuutensa ja kunnianhimonsa, vaan siitä, että mies on saavuttanut sen tavoitteen minkä uralleen on asettanut. Työ on kuitenkin vain väline, eikä itseisarvo, ainakin osalle ihmisistä.
M62, jo kahdeksatta vuotta eläkkeellä.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 17:46"]
Perhe on tärkein.Täältä ei saa mitään mukaan.Teen itse osa-päivä töitä jotta saan laittaa pihaa,kotia ja olla perheen kanssa vaikka rahaa saakin vähemmän.
[/quote]
Perhettäkään ei siis saa mukaan ;)
T:elämän totuus
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:59"]
Oletan, että itse tahkoat samanlaisia lukuja vaativissa tehtävissä ja siksi pettynyt? Toisaalta, mikset sinäkin voisi löysätä jo, kun uitte rahassa. Jos taas itse vain olet nauttinut miehesi työn hedelmistä, häpeä.
[/quote]
Olen ollut kotiäitinä, mutta se oli ihan yhteinen päätös. Sen jälkeen kun poika meni kouluun, olen tehnyt vapaaehtoistyötä ja perustanut oman yrityksen, joka ei tosin vielä tuota paljonkaan.
Minusta ei voi sanoa, että olen vain nauttinut miehen työn hedelmistä, jos on yhdessä sovittu, että toinen hoitaa lapsen ja kodin ja toinen tuo leivän taloon. Yhtälailla minä olen uhrannut oman urani perheen eteen.
Onko teistä tällaisessa tilanteessa oikein, että toinen vain ilmoittaa että päätimpä juuri pudottaa perheen tulot kolmaosaan entisestä?
ap
[/quote]
Oli oikein tai ei niin otit sen riskin kun laitoit perheen elannon miehesi varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ihana ulkomaalainen mies ja jätä se laiska vätys
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 20:53"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 17:46"]
Perhe on tärkein.Täältä ei saa mitään mukaan.Teen itse osa-päivä töitä jotta saan laittaa pihaa,kotia ja olla perheen kanssa vaikka rahaa saakin vähemmän.
[/quote]
Perhettäkään ei siis saa mukaan ;)
T:elämän totuus
[/quote]
No, kristillisen uskon mukaan saa =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä summista puhutaan? Paljon mies olis saanu siitä kovapalkaisesta johtajatyöstä? Joku 30 000 e kuussa? Entä mitä saisi osa-aikaisena asiantuntijana (veikkaan, että silti paljon). Huoh. Kun mikään ei riitä. Mies ei sentään heittäydy työttömäks (ja sais hikisen viissatasen kuussa) tai jopa heittäydy työkkärinkin ulottomattomiin.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 21:30"]
Mistä summista puhutaan? Paljon mies olis saanu siitä kovapalkaisesta johtajatyöstä? Joku 30 000 e kuussa? Entä mitä saisi osa-aikaisena asiantuntijana (veikkaan, että silti paljon). Huoh. Kun mikään ei riitä. Mies ei sentään heittäydy työttömäks (ja sais hikisen viissatasen kuussa) tai jopa heittäydy työkkärinkin ulottomattomiin.
[/quote]
En ole ap, mutta täytyy olla aika kovat tulot, jos yksinään on maksellut pkseudulta nelikymppiseksi mennessä velattoman okt'n ja sijoitusasunnon (oletan että toinen sijoitusasunto on se perintökämppä) ja vielä jää rahaa muihinkin sijoituksiin, vaimon ja lapsen elättämisen lisäksi.
Jos laskeskelee, että noissa kämpissä on kiinni noin miljoona ja siihen päälle perityt ja 20 vuoden aikana itse kerrytetyt muut sijoitukset, niin helposti voi se kokonaisvarallisuus olla 2-3 miljoonan luokkaa. Jos nyt kokonaan unohdetaan se, että nuo myös tuottaa, niin siinä olisi silti seuraavaksi 30 vuodeksi 70 000 - 100 000e rahaa poltettavaksi vuosittain, ennen kuin olisi kaikki kulutettu. Kyllä tuollaisella summalla velattomasti asuva pariskunta elelee aika paksusti, varsinkin jos muuttaa pois pkseudulta.
Toinen juttu tuli tuosta perinnöstä mieleen, kun ap sanoo, että mies on perinyt isänsä asunnon ja sijoitukset parikymppisenä. Toisin sanoen alkaa todennäköisesti olla pian saman ikäinen kun isänsä kuollessaan. Voisikohan taustalla olla sellainenkin ajatus, ettei itse välttämättä haluaisi kuolla alta viiskymppisenä "sorvin ääreen"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkoa ja inhoa Westendissä: Kuinka menestyvästä miehestä tulikin luuseri
Komea menestyvä mies liukastuu matkalla töistä kotiin, humauttaa itsensä reidenpaksuisella osakesalkullaan tainnoksiin ja herättyään irtisanoo itsensä ja muuttaa piilopirttiin johonkin takahikiälle. Kaunis, rakastava, yläluokkainen vaimo on kauhuissaan.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 22:17"]
Pelkoa ja inhoa Westendissä: Kuinka menestyvästä miehestä tulikin luuseri
Komea menestyvä mies liukastuu matkalla töistä kotiin, humauttaa itsensä reidenpaksuisella osakesalkullaan tainnoksiin ja herättyään irtisanoo itsensä ja muuttaa piilopirttiin johonkin takahikiälle. Kaunis, rakastava, yläluokkainen vaimo on kauhuissaan.
[/quote]
Paasilinnan Jäniksen vuoden möderni versio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on viisaista viisain. Ei työ ole syy elää vaan hän on nimenomaan työllään mahdollistanut sen, että suuren osan elämästään voi elää haluamallaan tavalla. Arvostan.
Ps. Anna miehesi mulle jos et kestä tilannetta
Mitä vikaa tuossa suunnitelmassa on? Minusta se kuulostaa enemmänkin kuin järkevältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, lähetä se tänne. Täytän kohta 42 ja itsellä myös kasassa jo kunnon pesämuna, jonka turvin voisi leppoistaa järvi-Suomessa. Ei haittaa, vaikka sulle pitäisi jättää puolet teidän nykyisestä...
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:46"]
Mitä vikaa tuossa suunnitelmassa on? Minusta se kuulostaa enemmänkin kuin järkevältä.
[/quote]
Minusta tuntuu hölmöltä jättää noin hieno tilaisuus käyttämättä ja jo nykyisestäkin työstä tuohon osa-aikaishommaan lähteminen tiputtaisi talouden bruttotuloja lähes 100 000e / vuosi.
Itse pidän kaupunkielämästä enkä oikein pysty kuvittelemaan itseäni vielä minään maalaistalon eläkeläisrouvana, eikö tuollainen maalle muuttaminen ole enemmän kuuskymppisten juttu?
ap
Oletan, että itse tahkoat samanlaisia lukuja vaativissa tehtävissä ja siksi pettynyt? Toisaalta, mikset sinäkin voisi löysätä jo, kun uitte rahassa. Jos taas itse vain olet nauttinut miehesi työn hedelmistä, häpeä.
Miehesi saa varmasti vielä uuden tilaisuuden hyvään pestiin, jos haluaa palata oravanpyörään. Päästä hänet 'vuorotteluvapaalle'.
Samaan aikaan ap makaa laakereillaan kotona, kun mies tienaa rahat?
Just joo, koska työ on koko elämä. Työ, työ, työ, työ, työ ja lisää duunia. Ei ole elämässä mitään muuta kuin työ!!!!
Aloittajalla on todella vääristyneet arvot, elämä on muutakin kuin työ.
Kyllä mekin miehen kanssa pyritään siihen et töitä ei enää viiskympoisenä tehdä vaan matkustellaan yms. Nyt hoidetaan hommat siihen malliin että se on mahdollista. Talvet asutaan sitten lämpimässä ja kesät mökkeillään suomessa. Siihen pyritään.
No, ehkä ap ei tarkoita pelkkää rahaa tai sen menetystä. Jos ihminen on tuohon ikään asti ollut urakiitäjä, niin kyllähän se läheiset häkellyttää, jos tekee yhtäkkisen pysähdyksen. Varmaankin joku ikäjuttu se on, koska siinä kohtaa monella tulee tunne, että pitää päästä tekemään muuta, muuttaa jotakin radikaalisti jne. ja voi olla myös burnoutin oireita jne, jos on ollut kovan paineen alla pitkään. Eli ihan syystähän tuossa ap on huolissaan. Joka tapauksessa oli syy mikä tahansa niin ehkä jonkin sortin pidempi tauko, vuorotteluvapaa tms. on hyödyllinen että mies saa työhön etäisyyttä ja voi nauttia vapaa-ajasta. Vaikea kuvitella, ettei mielenkiinto työntekoon palaisi, kun ehtii levätä. Jos työkokemus on johtotasolta, niin varmaankin uutta työtä löytyy sitten kun sen aika on suhteellisen helposti. Eli rahapuolesta en olis huolissani tuossa tilanteessa, mutta yrittäisin silti selvittäâ, mistä moinen ajatuksenmuutos tuli niin nopeasti, että voisin ainakin keskustelemalla auttaa, jos elämä on alkanut ahdistaa, koska jos sellainen tunne on, niin siinä voi olla muustakin kyse kuin vain työ ja raha vs. vapaa-aika ja rantatontti. Joskus ikäkausikriisit aiheuttaa masennusta jne, mitä moni pyrkii ratkaisemaan tekemällä jonkin nopean ja suuren muutoksen, mutta se ei välttämättä itsessään automaattisesti ratkaise ongelmaa, vaikka ratkaisulta tuntuisikin.