mä olen maasa ja kaipaan lohduttavia sanoja (ev)
Kommentit (44)
Ja vaikka kehuja valehtelisikin ja oikeasti ajattelisi toisin, silti olisit onnellisen tietämättömänä onnellinen.
Miksi pompit muiden tahdissa?
mutta en tiedä uskallanko niitä laittaa tänne, kun kuitenkin löytyy joku joka alkaa nälviä ja se tuntuisi nyt ihan musertavalle!
aina jollakulla menee huonommin kuin sinulla ja sinä olet paras tuntija omissa ongelmissasi...
" Jos ei ole kyse syövästä, kuolemasta tai veroista tai orgasmittomuudesta, niin älä turhaa murehdi."
mutta välillä tuntuu siltä että ottaisin mielihyvin jonkun muun murheet omikseni jos vain se auttaisi pääsemään niistä kokonaan eroon! ajatuksesi oli kuitenkin kaunis..
parantamiseksi. Ja kun olet kaikkesi tehnyt, niin herran huomaan voi asiat jättää. Tietoisuus, että olet kaikkesi tehnyt auttaa.
on toteutunut tähän elämän vaiheeseen asti todella hyvin! mutta nyt ongelmat ovat kasautuneet enkä tiedä miten aloittaisin niitä purkaa.
en missään tapauksessa ole sellainen ihminen että repisin vaatteeni ja heittäisin tuhkaa ylleni pienimmässä vastoinkäymisessä. nyt näitä pieniä asioita on kertynyt ja niiden alla tuntuu ahdistavalta!
Vierailija:
on toteutunut tähän elämän vaiheeseen asti todella hyvin! mutta nyt ongelmat ovat kasautuneet enkä tiedä miten aloittaisin niitä purkaa.en missään tapauksessa ole sellainen ihminen että repisin vaatteeni ja heittäisin tuhkaa ylleni pienimmässä vastoinkäymisessä. nyt näitä pieniä asioita on kertynyt ja niiden alla tuntuu ahdistavalta!
mutten tiedä mistä aloitan. tai paremminkin en tiedä onko minulla voimia.
tähän astinen elämä on mennyt lujalla tahdolla eteenpäin ja olen tenyt monesta mahdottomasta asiasta mahdollisen. nyt minulla ei ole sitä tahtoa jota tarvittaisiin aloittamaan sotkujen selvittely.
lisäksi minulla on olemassa eräänlainen deadline ja sen ajatteleminen " halvaannuttaa" .
" Silti! Miten elefantti syödään?
Pala kerrallaan."
en todellakaan tiedä miten pääsen eteenpäin, olen jo fyysisesti niin väsynyt etten jaksa... olen kuitenkin pikku hiljaa haalinut uusia keinoja elämän hallintaan ja vähän aikaa ajattelin kattella elämää ihan sivusta... en anna sen kuitenkaan lipua kokonaan käsistä... deadlinet on musta ihania... ne saa kylmän hien nousemaan pintaan ja vatsaa kouristaa. Kun hommat on kuitenkin pikku hiljaa ja ajoissa tehty niin pian huomaa että se tärkeä päivä on mennyt ja hengissä ollaan edelleen. Ja ihmisiä me vain olemme... KAIKKI!
no ensinnäkin, olen raskaana ja sen aiheuttama elämänmuutos vaan hirvittää. tähän liittyy mm. raha- ja kodinhoitoa koskevat huolet.
käyn vielä töissä, mutta siihekin liittyy omat huolenaiheensa. haluaisin jäädä pois työelämästä kokonaan, mutta se taas vaikuttaa suoraan toimeentulooni ja se taas stressaa minua.
vauvani on kunnossa, minua ei huolestuta se oikeastaan ollenkaan. se pieni söpöläinen liikkuu ja ilmoittaa olemassaolostaan ihan jatkuvasti.
tässä nyt joitain. voi olla että näitä alkaa tulla lisääkin jos/kun tämä ketju jatkuu..
nyt lähden lääkäriin hakemaan sairaslomaa aina mammaloman alkuun saakka. sen jälkeen jään hoitovapaalle ja siitä suoraan työttömyyskortistoon! en jaksa enää, nyt mulle riittää!
ja kumma kyllä, olo ei helpottanut YHTÄÄN!
- ap
naurais ja tuntisi itsensä onnelliseksi... Laita asiat paperille ja kun olet keksinyt ratkaisun niin vedä ongelma yli ja pysy päätöksessäsi... laadi tulevaisuudelle suunnitelma. Ite tein viime vuonna puoli vitsillä ittelleni vuosi suunnitelman ja huomasin yllätyksekseni että melkein kaikki asiat tuli hoidettua, vaikka ne tuntui niin kaukaisilta ja hankalilta...
ja kuten sanoin, ei yksi yksittäinen asia saakaan minun mieltäni matalaksi vaan kaikki asiat ja pari muuta yhdessä.
jos olisi ihmisiä vaikka kymmenen ringissä ja jokainen laittaisi murheensa ringin keskelle... ja heiltä kysyttäisiin kenen murheen ootaisit, ottaa jokainen oman murheensa takaisin... :)