Kun hylkäsin narsisti-ystävän

Tuo nainen myrkytti mieltäni jo nuoruudestani lähtien. Hän arvosteli minua ja pakotti kuuntelemaan omia murheitaan tuntitolkulla, muttei koskaan halunnut kuulla, mitä minulle kuuluu. Jos joskus kerroin olevani masentunut tai surullinen jostain asiasta, hän väitti minun olevan turhan valittaja. Jos joskus olin erityisen iloinen jostain esim. silloin, kun olin vastarakastunut, ja kerroin tästä ystävälleni, hän ei voinut olla iloinen puolestani, vaan aloitti motkottamisen siitä, kuinka häntä loukkaa syvästi, että puhun onnestani silloin, kun hänellä ei mene hyvin miesrintamalla. Jos hänen tunnelmansa oli piloilla, oli se usein minun syyni. Hänen elämänsä pyöri vain oman navan ympärillä 99 % ajasta.

Tuon ihmisen tapaaminenkin oli hermoja raastavaa. Sain juosta hänen perässään ympäri kaupunkia, kun hänen piti saada ostaa itselleen sitä ja tätä ja makutuomaria tarvittiin aina. Olin pitkään myös hänen luottoystävänsä, joka tuli hätiin aina, jos hänellä oli yksinäistä/tylsää. Olin kuin lemmikkieläin, jota roikotettiin narun päässä. 

Vihdoin kuitenkin tajusin, että olin vuosia ollut vain tuon naisen sätkynukke. Minua oli loukattu miljoona kertaa, mutta itse en koskaan uskaltanut sanoa vastaan. Nyt minulla on paljon parempi olla ja elämä hymyilee. Tästä on nyt jo vuosia ja tuolla naisella on jo oma perhekin. Toivottavasti perhe ei joudu kokemaan samaa kuin minä.