Kuvaile häntä erityista, joka pääsi karkuun

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:34"]Yleensähän noihin "karkuun päässeisiin" liitetään ylimääräisiä haavekuvia, kun arkirealismi ei ehtinytkään tulla mukaan. Ei keretty nähdä toisen huonoja puolia, ärsyyntyä sukista lattialla ja piereskelystä sohvalla. Toki sitten on oma lukunsa ne, jotka menettävät elämänsä kumppanin typeryyksissään vaikkapa pettämällä. Sitten itketään kun lähti puoliso ja lapsiakin näkee vain joka toinen viikko ja omakotitalokin myytiin.
[/quote]No shit, Sherlock.

Hän herätti minut tähän elämään. Hän avasi aistini. Oli tarkoitettu niin, että hän tuli elämääni. Hän on kuin osa minua. Hän on antanut niin paljon. Ja hän on tuonut minuun myös niin suuren kaipauksen, etten sellaisesta ennen tiennyt. Olen opetellut kohtaamaan hänen läheisiään niin, etten purskahda itkuun kaipauksesta.

Hän on jotain aivan muuta kuin kukaan ennen.

Up

Kertokaa muutkin! Vai yksinkö tässä olen?
13

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 22:29"]Voih <3 Aina tulen kirkkaasti muistamaan kun HÄN erosi ja jutellessamme sainkin hänet hymyilemään. Hymy jonka pystyn vieläkin muistamaan kuin eilisen päivän. Hän ja hänen vahva vartalonsa työkoneeseen nojaillen, hymyili, niin kauniisti ja aidosti kuin pikkupoika. Olin sulaa vahaa. Hänen raamikkaat kasvot ja tummat piirteet niin täydelliset vieläkin pyörivät unissani. Jätin heti silloisen poikaystäväni ja seurustelimme HÄNEN kanssaan noin puoli vuotta, tuli juhannus, exä juotti minut känniin ja petin HÄNTÄ :( Nykyään seurustelen kaikinpuolin unelmamiehen kanssa, nyksällä ja hänellä on paljon yhtäläisyyksiä mutta vieläkin vaan kaipaan HÄNTÄ. Maalta kotoisin oleva miesten mies, kuitenkin älykäs, adoniksen jumalallinen vartalo, joka ei julkisesti edes pussaillut mutta kotona oli niin hellä ja intohimoinen. Olin aivan varma että meidät oltiin luotu toisillemme, vieläkin olen. Tuosta exän kanssa pettämisestä maksoin karvaan hinnan. Ikinä en enää pettämään rupea, ja ikuisesti toivon että voisin tuon pettämisen perua 3. Nuorena sydämmeni särjin.
[/quote]

Oivoi :(

No en tiiä oliko ees lähellä. Mutta se on aivan satavarmasti mun sielunkumppani. Se vaan on varattu ja vähän hankalassa tilanteessa muutenkin, noin vapaudellisesti. Mutta en varmaankaan koskaan unohda. Ei voi mitään..En voi vielä kuvailla, koska liian tuore. Mutta <3

Melko yksinkertaista. Seurustelin opiskelijana ranskalaisen vaihto-oppilaan kanssa. Meillä synkkasi alusta asti niin hyvin, että heti tavattuamme käytännössä muutimme yhteen (asuimme jo valmiiksi samassa talossa) ja hänen kanssaan oleminen oli koko ajan aivan käsittämättömän mutkatonta. Loppui siihen, kun hänen vaihto-oppilasvuotensa päättyi ja hän palasi kotiin.

Tiedostan kyllä omalta osaltani #3:n pointin mutta toisaalta kenenkään muun kanssa ei ole ollut yhtä hienoa edes ihastumisvaiheessa.

The one that got away

Yleensähän noihin "karkuun päässeisiin" liitetään ylimääräisiä haavekuvia, kun arkirealismi ei ehtinytkään tulla mukaan. Ei keretty nähdä toisen huonoja puolia, ärsyyntyä sukista lattialla ja piereskelystä sohvalla. Toki sitten on oma lukunsa ne, jotka menettävät elämänsä kumppanin typeryyksissään vaikkapa pettämällä. Sitten itketään kun lähti puoliso ja lapsiakin näkee vain joka toinen viikko ja omakotitalokin myytiin.

Kuvaile häntä erityislasta, joka pääsi karkuun.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:34"]

Yleensähän noihin "karkuun päässeisiin" liitetään ylimääräisiä haavekuvia, kun arkirealismi ei ehtinytkään tulla mukaan. Ei keretty nähdä toisen huonoja puolia, ärsyyntyä sukista lattialla ja piereskelystä sohvalla. Toki sitten on oma lukunsa ne, jotka menettävät elämänsä kumppanin typeryyksissään vaikkapa pettämällä. Sitten itketään kun lähti puoliso ja lapsiakin näkee vain joka toinen viikko ja omakotitalokin myytiin.

[/quote]

Kysymys ei siis ollut juuri sinulle, voit siirtyä muihin aiheisiin. 

Hyvä lähteä kuvailemaan, koska en itseasiassa tunne tätä ihmistä ollenkaan. XD Kyseessä oleva mies oli mun ekan luokan ihastus ja samalla elämäni ensimmäinen sellainen (oltiin siis samalla luokalla) joskus 7-vuotiaana. Muistan että jo silloin hän oli todella ystävällinen ja mukava tyyppi, kaikkien kaveri. Noh... Törmäsin tähän mieheen tässä joskus kaupoilla ja voi kuinka hän olikaan miehistynyt ja kuinka komea hänestä on tullut! Jalat vaan suli lattialle. Mies hymyili mulle, mutta en tiedä tunnistiko (ollaan kyllä FB-kavereita). Enkä mä sanonut sanaakaan! Oon niin idiootti. Sain kuitenkin vielä toisen tilaisuuden, jonka myös pilasin! :-D Näin tän miehen kaupunkimme suositussa baarissa ja olin juuri menossa juttelemaan kun hän vain katosi kuin tuhka tuuleen. En ole häntä sen koommin missään nähnyt ja voitte vaan kuvitella kuinka harmittaa. Tuntuu et hän ois mun elämäni mies. Rauhallinen, mutta sosiaalinen. Ystävällinen ja iloinen. Mulla on vain semmonen tunne, että ton kanssa haluaisin halailla ja matkustaa ja tehdä lapsia. Olla vaan. Tuntuu että hänen sielunsa on puhdas ja avoin. Hän on niin kiltin tuntuinen. Mystiset silmät ja komeimmat kasvot mitä olen ikinä nähnyt. Tämän lisäksi kiva kroppa. Ja se olemus on jotain niin mahtavaa. Toivottavasti tapaan hänet vielä, koska Facebookissa en uskalla alkaa juttelemaan. :-) Ties mitä hän ajattelisi ja jos hän olisikin varattu. Anteeksi kappalejakojen puute, kirjoitan puhelimella.

Sielunkumppani. Ihminen kenen lähellä tuntui kuin olisi tullut kotiin. Mikä parasta tunne oli molemminpuolinen. Päästin hänet karkuun, koska hän oli jo 30-vuotiaana alkoholisoitumassa ja käytti myös valikoituja huumausaineita. En halunnut sellaista elämää. Jossain toisessa todellisuudessa meistä olisi voinut tulla jotain. Eheän we were together it was magical. When we were apart he got wasted. Not worth it.

Up

Nosto

No se olisi kyllä ollut melkoisen huono kumppanina, enkä tiedä edes oliko oikeasti vapaa. Tuli ja meni ja oli kadoksissa minulta pitkiä aikoja. Lihava, päätä lyhyempi minua ainakin eikä mikään komea, ryyppäsi liikaa ja ties mitä.

En tiedä mikä minulla oli, se vetovoima oli vain jotain ihmeellistä, ja kesti todella kauan päästä hänestä yli. Mutta luojan kiitos pääsin.

Koko jutussa ei ollut yhtään mitään järkeä, minä vain olin hulluna siihen keski-ikäiseen pikku-ukkoon.

Täys sika, mutta silti niin puoleensavetävä. Lirkutteli naisille ja osasi puhua heille juuri oikeilla sanoilla, minulle myös. Iso ja turvallinen, helvetin karismaattinen ja huumorintajua löytyi jopa ärsyttävyyteen asti. Olin älyttömän ihastunut kauan aikaa, kerran päädyimme hetken huumassa samaan sänkyyn, mutta ei tahtonut minusta enempää. Oli toki jatkossakin yhtä lipevä ja suojelevainen minua kohtaan...

Tapasin nykyisen mieheni jossain välissä, kun olin jo totaalisen turhautunut tähän toiseen tyyppiin ja annoin koko jutun olla. Aloinkin tutustumaan mieheeni paremmin ja pikkuhiljaa unohtamaan tämän toisen...Näen tyyppiä ohimennen edelleen, mutta en katso häntä enää samoin silmin, vaikka välillä hän edelleen eksyy ajatuksiini. Teemu haista paska! <3

Hänellä oli samanlainen arvomaailma kun oltiin nuoria. Fyysinen vetovoima myös sokaisi. Hän oli paras sen hetkisistä vaihtoehdoisa rakastua. ajattelin, että siinä on mies jonka kassa voisi viettää elämänsä. Toisin kävi, hän valitsi toisen.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:57"]Hänellä oli samanlainen arvomaailma kun oltiin nuoria. Fyysinen vetovoima myös sokaisi. Hän oli paras sen hetkisistä vaihtoehdoisa rakastua. ajattelin, että siinä on mies jonka kassa voisi viettää elämänsä. Toisin kävi, hän valitsi toisen.
[/quote]

Höh. :(

Nuuskamuikkunen. Kuvittele nyt, että Nuuskamuikkunen filosifisilla ruskeilla silmillään katsoisi sinua suoraan silmiisi ja näkisi sieluusi ja olisi sinulle hyvä.

Mutta olisi liian ujo tai kesken tai omissa asioissaan keskeneräinen, ettei pystyisi suhteeseen.

Niinpä niin...  huoh  :)