Kuinka lempata terapeutti hienovaraisesti?

Vierailija kirjoitti:

Miksi helvetissä ramppaat siellä, jos et ole kokenut hyötyväsi pitkään aikaan? Lopeta se suhde ihan vain ilmoittamalla. Ei sitä terapeutin mieliksi terapiassa käydä. Siellä on kuule jonossa muitakin ja nyt viet paikan muilta.

Kiitos mielipiteistä. Täällä meilläpäin ei todellakaan mahdollisuuksia vertaistukeen löydy. Onneksi on internet.

Ja siksi helvetissä ramppaan, että olen liian kiltti, mikä varman johtikin alunperin uupumukseeni. Minulla on ikäänkuin tunne, että elämäni on terapeutilleni enemmänkin viihteellistä seurattavaa kuin ammatillista kommunikointia. Hän puuhuukin itsestään joskus kanaemona... Olisi kai mukamas itsekästä yhtäkkiä viedä häneltä tuo "viihde". Kuulostaa kieltämättä oudolta, mut hän on hyvin omistushaluisen oloinen vanhempi rouva. Sellainen ullataalasmaa-henkinen tyyppi.

Pidän kyllä terapeutistani ihmisenä ja kieltämättä pelkään tilannetta jossa olisin jättänyt terapian taakseni, mutta huomaisinkin osoittavani taas niitä samoja rajun uupumisen merkkejä. Sitten pitäisi jonotella takaisin kuukausikaupalla ja terapeutti varmaan ottaisi minut vastaan sellaisella "mitäs minä sanoin, et ollut vielä valmis" -ilmeellä.

Mutta olet oikeassa. Olen varmasti liian hyvässä kunnossa johonkin toiseen henkilöön nähden joka ehkä tarvitsisi paikkaani enemmän.

Kai ydinongelmani loppujen lopuksi on "kuinka pääsen eroon pohjattomasta miellyttämisenhalustani" 🤔

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiallisesti vain sanot. Mutta jos tunnet, että haluat puhua lapsuudentraumastasi, niin sano se. Sitten sitä voidaan käsitellä. Vai vaihtaako terapeutti aihetta, jos mainitset aiheesta?

Terapeutti selkeästi välttelee aiheit seksi, kehollisuus, kosketus, lapsuus ja hyväksikäyttö. Muutaman kerran olen yrittänyt aloittaa keskustelun aiheesta, mutta sen eteenpäinvieminen on omin voimin vaikeaa. Ei minulla ole oikein sanojakaan moiseen.

Kolme kertaa pääsin käymään kunnan maksuttomassa seksuaaliterapiassa. Seksuaaliterapeutti kysyi juuri oikeanlaisia kysymyksiä jotka antoivat itselleni ymmärrystä itsestäni ja siitä etten ole esim. lapsuuden hyväksikäytön kokemusten kanssa yksin. Puhuimme mm. itseäni häiritsevästä kehodysforiasta, jonka luulin olevan ihan normaali kokemus kaikille.

Tunsin heti, että nuo kolme kertaa seksuaaliterapeutin vstaanotolla olivat hyödyllisempiä ja täsmällisempiä kuin mikään oman terapeuttini kanssa käyty keskustelu kolmen vuoden aikana.

Sitten maakunta päätti lopettaa julkisen puolen seksuaaliterapiapalvelut.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla hienovarainen. Asiallinen vain.

Sanot, että olet jo pitkään miettinyt, ettei tämä enää auta, joten nyt on aika lopettaa.

Minulla oli vähän vastaava tilanne ja jostain syystä terapeutti tahtoi kertoa minulle, että hän ei ollut kyennyt lähestymään minua "vaikka käytti vaikka mitä tekniikoita". Eli olin kai "liian vaikea" tapaus niin kuin sinäkin, tosiasialliseen ongelmaan ei päästä käsiksi ja keskustelu velloo niissä näissä.

No ei se ole vain terapeutin tehtävä kaivaa niitä asioita, ei kukaan voi sitä tehdä vastoin toisen tahtoa. Kyllä se vaatii tosi paljon itseltäkin, että saa puhuttua niistä asioista, joista tietää, että pitää puhua.

Ensinnäkin: asiakas ostaa RAHALLA terapeutilta PALVELUA. Se on asiakas, jonka tarpeiden mukaan toimitaan, ei terapeutti. Jos on tarve puhua lapsuuden hyväksikäytöstä, niin silloin se sanotaan sille terapeutille, ja jos siitä huolimatta terapeutti ei asiaa auta käsittelemään, niin sitten terapeutti pitää vaihtaa.

Mutta omalla vastuulla on se, että siellä terapiassa ottaa puheeksi niitä asioita, joihin tarvitsee apua. Tiedän kyllä itsekin, että on paljon helpompaa ja kivempaa hölistä niitä näitä, ja puida muiden asioita, kuin tarttua niihin itselle oikeasti kipeisiin asioihin. Mutta itse se täytyy tehdä, ja itse se terapiatyö tehdä, ei sitä kukaan voi puolesta tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla hienovarainen. Asiallinen vain.

Sanot, että olet jo pitkään miettinyt, ettei tämä enää auta, joten nyt on aika lopettaa.

Minulla oli vähän vastaava tilanne ja jostain syystä terapeutti tahtoi kertoa minulle, että hän ei ollut kyennyt lähestymään minua "vaikka käytti vaikka mitä tekniikoita". Eli olin kai "liian vaikea" tapaus niin kuin sinäkin, tosiasialliseen ongelmaan ei päästä käsiksi ja keskustelu velloo niissä näissä.

No ei se ole vain terapeutin tehtävä kaivaa niitä asioita, ei kukaan voi sitä tehdä vastoin toisen tahtoa. Kyllä se vaatii tosi paljon itseltäkin, että saa puhuttua niistä asioista, joista tietää, että pitää puhua.

Ensinnäkin: asiakas ostaa RAHALLA terapeutilta PALVELUA. Se on asiakas, jonka tarpeiden mukaan toimitaan, ei terapeutti. Jos on tarve puhua lapsuuden hyväksikäytöstä, niin silloin se sanotaan sille terapeutille, ja jos siitä huolimatta terapeutti ei asiaa auta käsittelemään, niin sitten terapeutti pitää vaihtaa.

Mutta omalla vastuulla on se, että siellä terapiassa ottaa puheeksi niitä asioita, joihin tarvitsee apua. Tiedän kyllä itsekin, että on paljon helpompaa ja kivempaa hölistä niitä näitä, ja puida muiden asioita, kuin tarttua niihin itselle oikeasti kipeisiin asioihin. Mutta itse se täytyy tehdä, ja itse se terapiatyö tehdä, ei sitä kukaan voi puolesta tehdä.

Mutta ihan mielenkiinnosta:

Jos pienellä paikkakunnalla (olen asunut itse vain kolmella ympäri Suomen) ollaan vain sen yhden psykiatrin, tai psykologin, tai terapeutin, tai psykoterapeutin, tai psykiatrisen sairaanhoitajan tai yleislääkärin persoonan "armoilla" ja tuo ammattilainen kääntää puheenaihetta muualle järjestelmällisesti?

Kysehän on hoitovajeesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiallisesti vain sanot. Mutta jos tunnet, että haluat puhua lapsuudentraumastasi, niin sano se. Sitten sitä voidaan käsitellä. Vai vaihtaako terapeutti aihetta, jos mainitset aiheesta?

Terapeutti selkeästi välttelee aiheit seksi, kehollisuus, kosketus, lapsuus ja hyväksikäyttö. Muutaman kerran olen yrittänyt aloittaa keskustelun aiheesta, mutta sen eteenpäinvieminen on omin voimin vaikeaa. Ei minulla ole oikein sanojakaan moiseen.

Kolme kertaa pääsin käymään kunnan maksuttomassa seksuaaliterapiassa. Seksuaaliterapeutti kysyi juuri oikeanlaisia kysymyksiä jotka antoivat itselleni ymmärrystä itsestäni ja siitä etten ole esim. lapsuuden hyväksikäytön kokemusten kanssa yksin. Puhuimme mm. itseäni häiritsevästä kehodysforiasta, jonka luulin olevan ihan normaali kokemus kaikille.

Tunsin heti, että nuo kolme kertaa seksuaaliterapeutin vstaanotolla olivat hyödyllisempiä ja täsmällisempiä kuin mikään oman terapeuttini kanssa käyty keskustelu kolmen vuoden aikana.

Sitten maakunta päätti lopettaa julkisen puolen seksuaaliterapiapalvelut.

Voit vielä yrittää kertoa terapeutille, että sinulla on nyt sellainen ongelma, että olet yrittänyt ottaa noita asioita puheeksi, mutta se ei hänen kanssaan onnistu. Että olisiko terapeutilla ajatusta, että mitä siinä tilanteessa voisi tehdä.

Ja jos ei edelleenkään etene, niin sitten ei auta muu kuin vaihtaa jonnekin kauemmas sellaisen terapeutin vastaanotolle, joka ei pelkää noita aiheita.

En tajua, että joku maksaa maltaita terapiasta, joka ei toimi tai jossa ei tahdo käydä. Senkun ilmoitat, että et jatka enää terapiasuhdetta.

Jos kunnassa on kovin huonosti palveluja tarjolla, niin voihan harkita myös muuttoa muualle.

Ei sun tarvitse mitenkään perustella valintaasi. Sanot, että haluat päättää tapaamiset. Ammattilainen ymmärtää kyllä, eikä pidä sitä henkilökohtaisena loukkauksena. Ammattilaisen pitäisi ymmärtää myös aina silloin tällöin kysyä, että haluatko jatkaa tapaamisia hänen kanssaan. On inhimillistä, että pitkässä terapiasuhteessa asiakkaaseen ns. tutustuu liikaa ja alkaa nähdä asioita liian yksipuolisesti itsekin. Terapeutin vaihtaminen esim. kolmen vuoden välein tuo aina uutta näkökulmaa asioihin.

Herran jestas, mitä ihmettä, kolme vuotta diipadaapaa!?! Ja maksat vielä tuosta?? Suuri persoona, mitä se oikein edes tarkoittaa? Julkkis?

Jos vielä menet niin sano että haluat puhua lapsuutesi traumoista ja siitä että olet liian kiltti etkä osaa sanoa ihmisille ei vaan jäät roikkumaan toimimattomiin suhteisiin ja tilanteisiin, vaikka ne olisivat sinulle epäedullisia.