Muita perinteisiä kotiaäitejä, jotka nauttii siitä?
Koti aina siisti, ruuat alusta loppuun valmistetaan itse (karjalanpiirakoita myöten), lasten vaatteet paikattuina ja tukat suittuina.. : ) En ole korkeasti koulutettu, kouluttautunut kuitenkin. En ole ollut töissä ensimäisen lapsen synnyttyä, enkä aio mennä niin pitkään aikaan kuin nuorin on alaluokilla..
Tuntuu vaan etää olemme häviävä luonnonvara.
Kommentit (18)
Minä jo luulin olevani ainut maailmassa. Olen itse artesaani, eli nykymittapuun mukaan en mitään.. ; )
Kotona olen ollut kohta 8 vuotta enkä tiedä, milloin palaan työelämään. Tykkään "huushollata" ja lisäksi olen monessa yhdistystoiminnassa mukana. Akateeminen minäkin ja pääkaupunkiseudulla asustellaan.
Tuntuu että ne jotka tekevät, tekevät pakkomielteestä ja näyttämisen halusta.
oli kivaa roikkua netissä ja käydä shoppailemassa. Sain uusittua koko vaatevaraston tuon vuoden aikana, kun lapset oli koulussa. Joo, ja oli kivaa tavata muita kotiäitejä ja käydä lounalla juomassa viiniä :-). Kotiäitiys rules!
Anopille on pakko näyttää, ja pakkomielteenä esim. pyykkien silitys. Mutta en minä siitä nauti.
Kysyttiin nimenomaan niitä, jotka nauttivat perinteisestä kotiäitiydestä.
Kuka tekee toppahaalareita, joissa lahkeet polven yläpuolelta alaspäin muovitettua "kurahousukangasta"? Juttelin päiväkodin sedän kanssa syksy/talvivaatteista ja kyselin toiveita ja sanoi, että tullainen puku on joillakin lapsilla ollut ja on häen mielestään paras ja kätevin. Ei tartte kurahousuja.
ja mielenkiinnostaan. Olen itse asiassa kasvatusalan ammattilainen ja pidän hulluna ajatusta, että lapseni tehtyäni sysäisin ne muiden kasvatettaviksi. Toki ovat käyneet kerhoissa ja eskarissa mutta muuten olemme viettäneet tavallista kotielämää kaikkine iloineen ja suruineen :) Olen aika säästäväinen luonne ollut aina enkä tuhlaile turhaan. Siksi kai tuo mieskin jaksaa minua katsella kotona, kun en hassaa kaikkia rahoja kuten jotkut tuntemani "kotiäidit", jotka joutuvat palaamaan työelämään nopeastikin.
Ainankin mun kaverit aina valittaa kotihommista, eikä tosiaan nauti kotona olosta kaikkineen.
mikä on "vaihtoehto".
Enkä puhu niinkään palkan suuruudesta vaan siitä, kuinka unelmatyöpaikassa on. Jo vilpittömästi nauttii työstään (jos se vaikkapa on lähellä omaa harrastusta tmv. =erityisen mieluinen) niin vaikka haluaa olla myös äiti, ei kykene jäämään "vain" kotiäidiksi esim. 10-15 vuodeksi. Tuntuu kuin pala itseä olisi poissa.
Ja ei, en tarkoita nyt "lapsensa hylkääviä" uraäitejä, vaan ihmisiä joille se työ sinänsä on tärkeää ja merkityksellistä. Jos vaikkapa rakkaasta harrastuksesta tulee työ, kyse on muustakin kun vain työstä, vert. jos ansaitsee "voita leivän päälle" Siwan kassana tai rappusia siivoten.
Haluaisin itsekin olla, mutten ole. Keittiöhommat tuskaa :( ja siitä olenkin surullinen, välillä jopa masentunut. Mummo leipoo lapsille pullatkin... muut kotityöt ok. Ihanaa, että teitä on vielä olemassa :)
Olen sitä mieltä, että henkilö, jolle kotiäitiys riittää, ei ole koskaan saanut tehdä työtä, joka on tuottanut mielihyvää. Sellaisesta työstä, mikä on "vain työtä" on helppo jäädä kotiäidiksi. Samoin työstä, joka vie henkilön jaksamisesta liikaa energiaa, on helppo jäädä pois.
Mutta työstä, joka antaa paljon, tuottaa mielihyvää ja antaa energiaa, jossa kokee olevansa hyvä ja pätevä, joka nostaa ihmisen "arvoa" - ei sellaisesta ole helppoa jäädä kotiäidiksi. Menetys on sen verran iso, että se jää kaihertamaan.
on saanut siis tehdä työtä joka tuottaa mielihyvää. hänelle kotityöt tuottavat mielihyvää ja ne ovat ihan yhtä arvokkaita kuin mikä tahansa muukin työ, sanoisin että monia perustöitä arvokkaampiakin.
On se kumma, kun fiksut naiset edelleen väittävät kiven kovaan, että vain kodin ulkopuolella tehty työ on arvokasta ja mielihyvää tuottavaa! Onkohan tämäkin arvomaailman hieman vinoutunut, jos kerran kotiäitiyskin joiden mielestä on...?
on saanut siis tehdä työtä joka tuottaa mielihyvää. hänelle kotityöt tuottavat mielihyvää ja ne ovat ihan yhtä arvokkaita kuin mikä tahansa muukin työ, sanoisin että monia perustöitä arvokkaampiakin.
en todellakaan tarkoittanut, etteikö kodin ulkopuolelle tehty työ olisi arvokkaampaa. ja tuottaisi poikkeuksetta enemmän mielihyvää.
Mutta av ei olisi av, jos täällä ei tulkittaisi mustavalkoisen yksioikoisesti...
ei, vaan minä olen tuo, joka kehuu tuossa yhdessä ketjussa olevani yksin kotona ja lipitän sherryä. Ihan höyryinen lipsahdus...mutta eihän minun tarvitse alkaa tätä selittää, eihän?
tajuan kyllä mitä tarkoitit, mutta kirjoitit silti kuten kirjoitit. ja kirjoitit sen muuten uudestaan..
etteikö kodin ulkopuolelle tehty työ olisi arvokkaampaa...
freudilainen lipsaus?
Olen lisäksi korkeasti koulutettu.