isä tulee töistä, äiti ottaa päiväunet???

Meillä kun toinen lapsi oli vauva ja hällä oli koliikki, niin teimme juuri noin. Minä valvoi yöt vauvan kanssa ja olin päivän taaperon ja vauvan kanssa. Mies kun tuli töistä niin oli mun aika nukkua, jopa monta tuntia.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:30"]

"28, tuokin kuulostaa ihan hyvältä!

 Jos töistä tulija kaipaa sitä hengenvetoa, se voi ihan hyvin olla vaikka pyörähdys huoltsikalla kahvilla, ihan mitä vaan. Jokainen pari löytää hyvällä keskustelulla ja kokeilemalla ne itselle sopivat toimintatavat.

Olen itsekin usein tarjoamassa ukolle sitä ensimmäistä mahdollisuutta heittäytyä pitkäkseen/ syödä/ käydä suihkussa ja istunnolla, mutta kun ihan oikeasti tahtoo häärätä ja rauhoittua kotiin vähitellen, niin miks siinä. Menen ihan mielelläni suoraan ottamaan oman lepotaukoni. Vaikka lepo ei olisi nukkumistakaan, niin virkistää olla omissa oloissaan ihan häiriöttömästi. 16"

Työmatkat ovat yleensä hyvää aikaa, palautua työelämänpaineista, koska useimmilla ne kestävät ½-1 tuntiin, näin on ainakin ollut meillä ja kotityöt ja lastenhoito on vastapainoa vielä omalle työlle, niin siinä kivasti voi unohtaa työasiat yms.

Minusta ap. aloitus on ristiriitainen, sillä todennäköisesti mies pitää työssä ruoka- ja kahvitauot ja sen lisäksi vielä työmatkat, vaikka itse autoilisi, niin se on useimmille lepoa, vaan ap. mielestä äidin pitäisi jatkaa samaa puurtamista, mistä hän on herättyään aloittanut.

[/quote]

Työmatka EI ole lepoa vaan jopa työtä veemäisempää paskaa. 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:44"]

Todella hieno homma, että myös äiti saa hetken hengähtää.

[/quote]

"Myös" äiti? Kävikö isäkin töissä "hengähtämässä"?

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:57"]

"Ymmärrän tuon, jos kyseessä on pieni vauva, joka tosiaan heräilee pitkin yötä ja äiti hoitaa nämä heräämiset. Mutta siinä vaiheessa kun vauva nukkuu kokonaiset yöt, niin näen että molempien työpäivä päättyy siinä vaiheessa kun mies tulee töistä kotiin, ja sitten on kaikki puoliksi. Eli jos äiti ottaa maanantaina päikkärit, niin isä voi ottaa tiistaina. On ihan turha lähteä vertailemaan kumman päivä on ollut rankempi, puolensa on sekä kotimammailussa että töissäkäynnissä. Mutta koska tässä tapauksessa puhuttiin pienestä vauvasta, niin on ihan oikeutettua antaa äidin nukkua jos on valvonut yöllä."

Tuossa sinun mallissa kotona oleva vanhempi, oli se sitten äiti tai isä,  ei voi palautua lainkaan päivän töistä, vaan jatkaa samaa purtamistaan iltaan saakka, toisin kuin  työssäkäyvällä, jolla on työmatkat ja kotityöt vastapainoa omalle työlle. Onhan paljon tutkittua tietoa työelämästä, kuuden tunnin jälkeen, ei työteho enää ole parhaimmillaan, vaan tarvitaan jotakin muuta työtä, jolloin työteho palaa entiselleen.

Tänään olin pihapuuhissa koko päivän ja jo iltapäivällä oli jo sellaista puurtamista, että pakko oli päästä sisähommiin ja tekemään muita töitä, kun normaalisti työpäivän jälkeen olisin kahvit ryypättyään ollut illan ulkona, eikä se olisi edes tuntunut raskaalta, oli miten raskas työpäivä tahansa eli töiden vaihtelut ja tauot ovat kyllä äärettömän tärkeitä jaksamisen kannalta.

[/quote]

Ei lapsen hoito ole työtä samalla tavalla kuin joku pihatyö. Et sinä ole sen lapsen kanssa 8 tuntia tekemässä jatkuvasti jotain. 

Kyllä täällä nyt taas esitetään kotiäitiys jonain maailman vaativampana työnä vaikka sen osaa tehdä idioottikin. Ikävä kyllä sitä tekee idiootitkin. 

Monet äidit/isät hoitavat useita lapsia yksin samaan aikaan täysipäiväisesti, mutta te esitätte että jo yhden normaalin lapsen hoitaminen on jo suuri suoritus yksinään.

Lopettakaa jo

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:52"]

Lapsettomana et voi ymmärtää. Meillä koliikkivauva valvotti kaikki yöt, en nukkunut öisin oikeastaan lainkaan. Päivisin vauva nukkui pieniä pätkiä, mutta silloin pidin vanhemmista lapsista huolta.

Mies nukkui kaikki yöt makeasti yli vuoden ajan talon eri päädyssä vierasmakuhuoneessa, jotta jaksoi käydä töissä. Tämä järjestely oli minulle ok, mutta onneksi mieheni otti välillä töistä tultuaan itkevän vauvan hoitaakseen, jotta sain oettua pienet unet. Katsos, äidit eivät ole mitään robotteja, vaan jopa äidin on joskus nukuttava. Ainakin muutama tunti/vuorokausi.

[/quote]

On myös niitä perheitä jossa nukutaan yhdessä ja molemmat herää joka itkuun. Jotkut vauvat myös nukkuvat päivisin helposti parikin tuntia, jolloin äiti voi halutessaan ottaa nokosensa. Ja nykypäivänä useimmilla työpaikoilla työtahti on sellainen, että kotiin tultua olisi päiväunien tarpeessa. Eli ei kannata heti lapsettomaksi tai ymmärtämättömäksi leimata. Tilanteita kun on niin monenlaisia.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:57"]

"Ymmärrän tuon, jos kyseessä on pieni vauva, joka tosiaan heräilee pitkin yötä ja äiti hoitaa nämä heräämiset. Mutta siinä vaiheessa kun vauva nukkuu kokonaiset yöt, niin näen että molempien työpäivä päättyy siinä vaiheessa kun mies tulee töistä kotiin, ja sitten on kaikki puoliksi. Eli jos äiti ottaa maanantaina päikkärit, niin isä voi ottaa tiistaina. On ihan turha lähteä vertailemaan kumman päivä on ollut rankempi, puolensa on sekä kotimammailussa että töissäkäynnissä. Mutta koska tässä tapauksessa puhuttiin pienestä vauvasta, niin on ihan oikeutettua antaa äidin nukkua jos on valvonut yöllä."

Tuossa sinun mallissa kotona oleva vanhempi, oli se sitten äiti tai isä,  ei voi palautua lainkaan päivän töistä, vaan jatkaa samaa purtamistaan iltaan saakka, toisin kuin  työssäkäyvällä, jolla on työmatkat ja kotityöt vastapainoa omalle työlle. Onhan paljon tutkittua tietoa työelämästä, kuuden tunnin jälkeen, ei työteho enää ole parhaimmillaan, vaan tarvitaan jotakin muuta työtä, jolloin työteho palaa entiselleen.

Tänään olin pihapuuhissa koko päivän ja jo iltapäivällä oli jo sellaista puurtamista, että pakko oli päästä sisähommiin ja tekemään muita töitä, kun normaalisti työpäivän jälkeen olisin kahvit ryypättyään ollut illan ulkona, eikä se olisi edes tuntunut raskaalta, oli miten raskas työpäivä tahansa eli töiden vaihtelut ja tauot ovat kyllä äärettömän tärkeitä jaksamisen kannalta.

[/quote]

Eikös sitä silloin voisi se kotona lasten kanssa oleva mennä illalla töihin, kun se on kerran niin rentouttavaa ja virkistävää?

On lasten hoitaminenkin rankkaa, siinä en väitä vastaan. Mutta aika monella on fyysisesti tai henkisesti niin rankka työ, joten kotiin tultua on oikeasti levon tarpeessa. Ja työmatkat ruuhkassa on toisille todelle raastavia.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:14"]"Isä laskeutuu töistä, hoitaa lapset ja laittaa ruuan, kun äiti ottaa päiväunet"

Lastenhoito ja kotityöt ovat kuitenkin vastapainoa omalle työlle, mahdollisesti jopa virkistää, mutta koko päivän kotitöitä ja lasten kanssa olo on päinvastoin, ihan samalla tavalla voi ajatella, ettei työssäkäyvien ylityö ovat harvoin virkistävä.
[/quote]

Päiväunet ymmärrän
Mutta miksi äiti ei saa sitä ruokaa lasten kanssa tehtyä. Jos isä siihen pystyy äidin nukkuessa

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:22"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:14"]

"Isä laskeutuu töistä, hoitaa lapset ja laittaa ruuan, kun äiti ottaa päiväunet"

Lastenhoito ja kotityöt ovat kuitenkin vastapainoa omalle työlle, mahdollisesti jopa virkistää, mutta koko päivän kotitöitä ja lasten kanssa olo on päinvastoin, ihan samalla tavalla voi ajatella, ettei työssäkäyvien ylityö ovat harvoin virkistävä.

[/quote]

Lastenhoito ja kotityöt EIVÄT ole virkistäviä EIVÄTKÄ ne ole vastapainoa oikealle työlle. 

[/quote]

Kotitöitä nyt ei kauheasti ainakaan meillä ole ja lastenhoito (vauva-aikana ihan kylvettäminen, vaipanvaihto yms) olivat yllättävän rentouttavaa toimintaa. Oli kiva illalla esim. lorutella vauvan kanssa ihan sängyssä köllien jne. 

Ihan omaa aikaakin olen saanut kun olen sitä halunnut. Ja toki myös mieskin. Noista asioista on helppo sopia kun avataan ne suut ja puhutaan.

Tietysti lapset kasvavat ja hommat muuttuvat mutta en itse ole kokenut mitenkään raskaaksi lähteä työpäivän jälkeen muksujen kanssa vaikkapa ulos potkimaan palloa. Sisätiloissa lautapelien pelaaminen se vasta hauskaa puuhaa olikin. 

Mutta onhan tuo nyt ihan ihmisestä kiinni. Ja tietysti työnkuvastakin. Itse olen ihan tavallinen duunari fyysisessä työssä ja noin olen itse asian kokenut.

-äiti, joka on mennyt takaisin töihin kun lapset ovat olleet 4kk:n ikäisiä-

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:57"]"Ymmärrän tuon, jos kyseessä on pieni vauva, joka tosiaan heräilee pitkin yötä ja äiti hoitaa nämä heräämiset. Mutta siinä vaiheessa kun vauva nukkuu kokonaiset yöt, niin näen että molempien työpäivä päättyy siinä vaiheessa kun mies tulee töistä kotiin, ja sitten on kaikki puoliksi. Eli jos äiti ottaa maanantaina päikkärit, niin isä voi ottaa tiistaina. On ihan turha lähteä vertailemaan kumman päivä on ollut rankempi, puolensa on sekä kotimammailussa että töissäkäynnissä. Mutta koska tässä tapauksessa puhuttiin pienestä vauvasta, niin on ihan oikeutettua antaa äidin nukkua jos on valvonut yöllä."

Tuossa sinun mallissa kotona oleva vanhempi, oli se sitten äiti tai isä,  ei voi palautua lainkaan päivän töistä, vaan jatkaa samaa purtamistaan iltaan saakka, toisin kuin  työssäkäyvällä, jolla on työmatkat ja kotityöt vastapainoa omalle työlle. Onhan paljon tutkittua tietoa työelämästä, kuuden tunnin jälkeen, ei työteho enää ole parhaimmillaan, vaan tarvitaan jotakin muuta työtä, jolloin työteho palaa entiselleen.

Tänään olin pihapuuhissa koko päivän ja jo iltapäivällä oli jo sellaista puurtamista, että pakko oli päästä sisähommiin ja tekemään muita töitä, kun normaalisti työpäivän jälkeen olisin kahvit ryypättyään ollut illan ulkona, eikä se olisi edes tuntunut raskaalta, oli miten raskas työpäivä tahansa eli töiden vaihtelut ja tauot ovat kyllä äärettömän tärkeitä jaksamisen kannalta.
[/quote]

On siinä kotiäidin päivässäkin kohtuu monta hetkeä, jolloin voi tehdä ihan mitä huvittaa, esim. ne kuuluisat päiväunet, joita kyllä suurin osa vauvoista nukkuu. Töissä tällaisia taukoja ei pidetä. Töissä olet muutenkin jatkuvasti alerttina, riippuen toki työstä, mutta tarkoitus on olla tuottava. Kotona voit päättää että nyt on tylsää, lähdetäänpä vaikka puistoon, kirppikselle tai vaikka kahville mammakaverin kanssa. Mun henk.koht. mielipide molempia tehneenä on, että kotiäiteily on älyttömästi rennompaa kuin töissä käyminen. Pidin sitä todellakin äitiysLOMANA. Toki silloin oli vain yksi (helppo) lapsi.

Mutta mun kantani tohon sun viestiin on että kyllä kotona olevan on paljon helpompi muokata sitä päivän sisältöä mieluisaksi kuin sen joka on töissä.

Terveisin lainaamasi viestin kirjoittaja

Ja onhan se nyt aika huvittavaa kuvitella, että se töistäpaluu ruuhkassa istuen olisi jotenkin päiväuniin verrattavissa olevaa rentouttavaa toimintaa. Miksei se kotona oleva sitten lähde saman tien ajelulle kun työläinen tulee kotiin, jos se on kerta niin leppoisaa?

Ehkä turhin aloitus ap.

"Ymmärrän tuon, jos kyseessä on pieni vauva, joka tosiaan heräilee pitkin yötä ja äiti hoitaa nämä heräämiset. Mutta siinä vaiheessa kun vauva nukkuu kokonaiset yöt, niin näen että molempien työpäivä päättyy siinä vaiheessa kun mies tulee töistä kotiin, ja sitten on kaikki puoliksi. Eli jos äiti ottaa maanantaina päikkärit, niin isä voi ottaa tiistaina. On ihan turha lähteä vertailemaan kumman päivä on ollut rankempi, puolensa on sekä kotimammailussa että töissäkäynnissä. Mutta koska tässä tapauksessa puhuttiin pienestä vauvasta, niin on ihan oikeutettua antaa äidin nukkua jos on valvonut yöllä."

Tuossa sinun mallissa kotona oleva vanhempi, oli se sitten äiti tai isä,  ei voi palautua lainkaan päivän töistä, vaan jatkaa samaa purtamistaan iltaan saakka, toisin kuin  työssäkäyvällä, jolla on työmatkat ja kotityöt vastapainoa omalle työlle. Onhan paljon tutkittua tietoa työelämästä, kuuden tunnin jälkeen, ei työteho enää ole parhaimmillaan, vaan tarvitaan jotakin muuta työtä, jolloin työteho palaa entiselleen.

Tänään olin pihapuuhissa koko päivän ja jo iltapäivällä oli jo sellaista puurtamista, että pakko oli päästä sisähommiin ja tekemään muita töitä, kun normaalisti työpäivän jälkeen olisin kahvit ryypättyään ollut illan ulkona, eikä se olisi edes tuntunut raskaalta, oli miten raskas työpäivä tahansa eli töiden vaihtelut ja tauot ovat kyllä äärettömän tärkeitä jaksamisen kannalta.

[/quote]

Eikös sitä silloin voisi se kotona lasten kanssa oleva mennä illalla töihin, kun se on kerran niin rentouttavaa ja virkistävää?

On lasten hoitaminenkin rankkaa, siinä en väitä vastaan. Mutta aika monella on fyysisesti tai henkisesti niin rankka työ, joten kotiin tultua on oikeasti levon tarpeessa. Ja työmatkat ruuhkassa on toisille todelle raastavia."

Pidän omaa työtäni kyllä henkisesti rankkana ja kiireisenä, mutta koskaan siihen ei pelkkä lepo tai nokoset auta ja työt edelleen pyörivät mielessä ja siitä on mulla yli 30-vuoden kokemus, vaan parasta on ollut lasten kanssa puuhastelu, ruuanlaitto ja muut kotityöt ja työkiireet unohtuvat.

Mulle taas työmatkat ovat "lepoa" vaikka ajan ruuhkassa ja puolet vuodesta käytä kolmevarttia päivässä ja puolet vuodesta pari tuntia työmatkoihin. Kuuntelen samalla musiikkia ja radiota, mutta parasta vastapainoa on juuri lasten kanssa puuhastelu ja kotityöt.