Lue keskustelun säännöt.
9-10 oppilas erityisluokalle?
05.05.2015 |
Lapsella on ongelmia kaverisuhteissa ja siitä johtuvia itsetunto-ongelmia. Hän on yksinäinen ja luokan ainut älykkö. Hänellä on ongelmia myös liikkumisessa ja siksikin hän tulee helposti kiusatuksi ja tönityksi. Löytyisiköhän erityisluokalta kohtalotovereita ja kavereita? Haukutaan jo "vammaiseksikin". Pahin kiusaaja ei muuta mihinkään.
Tosissaan tätä pohtiva äiti
Kommentit (112)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:22"]
Ope, joka ehdotti terapiaa jatkaa.
Meillä on itsellä lapsi, joka on saanut tutkimukset kunnallisella puolella. Olemme saaneet käydä muutaman kerran toimintaterapiassa ja lisäksi saatiin kotiohjeet. Kaupungilla oli jumppaa erityislapsille, mutta koska ryhmä ei ollut täynnä, niin meidän lapsi sai käydä siellä ilman diagnoosiakin. Maksoi muistaakseni jotain 17 euroa lukukautta kohti.
Lapsi maksaa keskiverrosti noin 500 euroa kuussa. Jos kyseessä on erityislapsi, niin ainakin itse työssäkäyvänä voisin hyvinkin panostaa vaikka 5 kertaa vuodessa myös yksityiseen terapiaan, jos sille olisi tarvetta.
Puhuin siitä mitä tekisin oman lapsen kanssa, en sitä mitä voisin opettajana kuitenkaan kenellekään suositella. Me opettajat koulussahan vaan tarjotaan lämmintä kättä vanhemmille useimmiten.
Oma lapsi toipui omasta tilanteestaan noin 1,5 vuodessa ja sai kirittyä sen jälkeen muut kiinni. 1,5 vuoden panostus lapseen oli mielestäni pieni summa niin taloudellisesti kuin ajallisestikin.
[/quote]
Varmaan ymmärtänet, että viisi kertaa vuodessa ei riitä neurologisten syndroomien kuntoutukseen alkuunkaan. Toki jos kyse on vaikkapa kiusaamisen aiheuttamista pelkotiloisya, voisi suht nopealla ja tiiviillä psykiatrisella kuntoutuksella päästä eteenpäon, JOS koulussa toimivat rivakasti kiusaamisen lopettamiseksi.
Mutta jos nyt siis puhutaan vaikkapa autismikirjon ongelmista, puhutaan vuosien terapioista luokkaa kerta/pari viikossa, viitisen tuhatta euroa vuodessa.
82
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 16:33"]
Mitä lapsesi tilanteelle on tehty?
Ongelmiahan ei poista erityisluokkapaikka vaan se, että lapsesi käsittelsi noita asioita, joissa hän on heikko. Oletteko olleet yhteydessä kuraattoriin tai koulupsykologiin? Onko koulu käsitellyt kiusaamisasiat kunnolla?
Jos olisi oma lapsi kyseessä, niin tekisin seuraavaa:
- yhteys kuraattoriin + psykologiin
- aspergertestit
- liikuntaharrastuksia lisää motoriikan vahvistamiseksi, kunta saattaa järjestää erityislasten jumppaa tms.
- yhteys rehtoriin, että kiusaaminen saadaan loppumaan
- lapselle terapiaa, jossa opetellaan sosiaalisia taitoja
Tämän kirjoitti opettaja, jolla on pitkä kokemus erityisistä oppilaista.
[/quote]
Olen samaa mieltä, koulun kanssa pitää kiusaaminen saada loppumaan.
Joku realismi kuitenkin noihin terapia-kehotuksiin. Terapiaa on erittäin vaikea saada lapselle. Kela ei välttämättä maksa sltä sittenkään, kun siitä on keskussairaalan diagnoosi ja suositus. Näin kävi esim. meidän syvästi assille lapselle, ei saatu sitä koskaan lukuisista yrityksistä ja valituksista huolimatya. Onneksi HUS:n autismiyksikkö kustansi sitä ostopalvelusitoumuksella muutaman vuoden, mutta kouluikäiselle sitä ei saa oikein enää kirveelläkään.
Ja sosiaalisten taitojen puutetta korjaavaa - mitä terapiaa ajattelit? Neuropsykiatrista, coaching? - terapiaa ei ole saatavilla pienillä paikkakunnilla, ja jos sitä pitää ostaa omilla rahoilla, se voi olla todella kallista. Me ostimme lapsen tokalla luokalla sitä, koska kaikki ilmaiseksi saatava loppui kuin seinään, lapsihan oli jo "iso" - ja se maksoi ainakin täällä stadissa viisi vuotta sitten jo satasen kerralta. Kaikilla ei ole vaan varaa tällaiseen, ja vaikka olisikin, siitä saatava apu voi olla aika niin ja näin.
En nyt sano, etteikö kannattaisi investoida, jos voi, mutta mikään ihmelääke se ei ole. Sen vaan halusin sanoa.
Olennisempaa olisi saada kiusaaminen loppumaan heti, koska se syö lapsen itsetuntoa ja rohkeutta lähestyä muita lapsia.
82
[/quote]
Miksi Kela ei myöntänyt terapiaa? Onko teillä käynyt Aune-ohjaaja? Aika oudolta tuntuu. Meidän poika sai sekä puhe- että toimintaterapiaa Kelan kustantamana niin kauan, kunnes kumpaakaan ei enää tarvittu. Tyksin lastenneurologialla ollut tutkimuksissa.
[/quote]
Siksi, että ajat muuttuvat, eskoseni. Nykyään Kela erittäin mielellään hylkää terapiat, koska asperger tulkitaan niin lieväksi ongelmaksi - lasta tietysti koskaan edes näkemättä ja autismiyksikön tutkimukset sivuuttaen (meillä siis lapsi hyvin syväsri as, likellä HFA:ta). Valitusprosessitkin käyty lävitse.
Aune-ohjaajaa ei ole tyrkyllä ollut, eikä hänestä olisi apua Kelan kanssa ollutkaan. Olen itse toimittajan aika paljonkin perehtynyt asiaan, ja osaan laatia kyllä hyvät Kela-hakemukset.
Kuten sanoin, HUS maksoi lapsellemme kyllä toimintaterapiaa ja puheterapiaa monta vuotta. Sosiaalisia taitoja kumpikaan ei hio. Ja ap:n lapsi on jo iso, hänenikäisilleen ei diagnosoiva sairaalakaan todennäköisesti antaisi OPS:ta.
82
[/quote]
Surku juttu. Meidän pojan diagnoosi tosiaan tarkentui Aspergeriksi vasta "isompana", ehkä terapiat irtosi siksi niin helposti. Mutta nyt on ekaluokalla pienryhmässä ja koulu sujunut hyvin. Matikan sai aloittaa 3. luokan kirjasta, ettei olisi tylsistynyt ihan täysin.
Aune-ohjaus on ainakin meitä auttanut kovasti. Jos siitä on sairaalan suositus, niin sen maksaa kunta. Näin ainakin meillä.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:30"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 16:33"]
Mitä lapsesi tilanteelle on tehty?
Ongelmiahan ei poista erityisluokkapaikka vaan se, että lapsesi käsittelsi noita asioita, joissa hän on heikko. Oletteko olleet yhteydessä kuraattoriin tai koulupsykologiin? Onko koulu käsitellyt kiusaamisasiat kunnolla?
Jos olisi oma lapsi kyseessä, niin tekisin seuraavaa:
- yhteys kuraattoriin + psykologiin
- aspergertestit
- liikuntaharrastuksia lisää motoriikan vahvistamiseksi, kunta saattaa järjestää erityislasten jumppaa tms.
- yhteys rehtoriin, että kiusaaminen saadaan loppumaan
- lapselle terapiaa, jossa opetellaan sosiaalisia taitoja
Tämän kirjoitti opettaja, jolla on pitkä kokemus erityisistä oppilaista.
[/quote]
Olen samaa mieltä, koulun kanssa pitää kiusaaminen saada loppumaan.
Joku realismi kuitenkin noihin terapia-kehotuksiin. Terapiaa on erittäin vaikea saada lapselle. Kela ei välttämättä maksa sltä sittenkään, kun siitä on keskussairaalan diagnoosi ja suositus. Näin kävi esim. meidän syvästi assille lapselle, ei saatu sitä koskaan lukuisista yrityksistä ja valituksista huolimatya. Onneksi HUS:n autismiyksikkö kustansi sitä ostopalvelusitoumuksella muutaman vuoden, mutta kouluikäiselle sitä ei saa oikein enää kirveelläkään.
Ja sosiaalisten taitojen puutetta korjaavaa - mitä terapiaa ajattelit? Neuropsykiatrista, coaching? - terapiaa ei ole saatavilla pienillä paikkakunnilla, ja jos sitä pitää ostaa omilla rahoilla, se voi olla todella kallista. Me ostimme lapsen tokalla luokalla sitä, koska kaikki ilmaiseksi saatava loppui kuin seinään, lapsihan oli jo "iso" - ja se maksoi ainakin täällä stadissa viisi vuotta sitten jo satasen kerralta. Kaikilla ei ole vaan varaa tällaiseen, ja vaikka olisikin, siitä saatava apu voi olla aika niin ja näin.
En nyt sano, etteikö kannattaisi investoida, jos voi, mutta mikään ihmelääke se ei ole. Sen vaan halusin sanoa.
Olennisempaa olisi saada kiusaaminen loppumaan heti, koska se syö lapsen itsetuntoa ja rohkeutta lähestyä muita lapsia.
82
[/quote]
Miksi Kela ei myöntänyt terapiaa? Onko teillä käynyt Aune-ohjaaja? Aika oudolta tuntuu. Meidän poika sai sekä puhe- että toimintaterapiaa Kelan kustantamana niin kauan, kunnes kumpaakaan ei enää tarvittu. Tyksin lastenneurologialla ollut tutkimuksissa.
[/quote]
Siksi, että ajat muuttuvat, eskoseni. Nykyään Kela erittäin mielellään hylkää terapiat, koska asperger tulkitaan niin lieväksi ongelmaksi - lasta tietysti koskaan edes näkemättä ja autismiyksikön tutkimukset sivuuttaen (meillä siis lapsi hyvin syväsri as, likellä HFA:ta). Valitusprosessitkin käyty lävitse.
Aune-ohjaajaa ei ole tyrkyllä ollut, eikä hänestä olisi apua Kelan kanssa ollutkaan. Olen itse toimittajan aika paljonkin perehtynyt asiaan, ja osaan laatia kyllä hyvät Kela-hakemukset.
Kuten sanoin, HUS maksoi lapsellemme kyllä toimintaterapiaa ja puheterapiaa monta vuotta. Sosiaalisia taitoja kumpikaan ei hio. Ja ap:n lapsi on jo iso, hänenikäisilleen ei diagnosoiva sairaalakaan todennäköisesti antaisi OPS:ta.
82
[/quote]
Surku juttu. Meidän pojan diagnoosi tosiaan tarkentui Aspergeriksi vasta "isompana", ehkä terapiat irtosi siksi niin helposti. Mutta nyt on ekaluokalla pienryhmässä ja koulu sujunut hyvin. Matikan sai aloittaa 3. luokan kirjasta, ettei olisi tylsistynyt ihan täysin.
Aune-ohjaus on ainakin meitä auttanut kovasti. Jos siitä on sairaalan suositus, niin sen maksaa kunta. Näin ainakin meillä.
[/quote]
Joo, siis minulla tuo assi on jo kuudennella. Kunnissa on eroja terapioiden kanssa, Kela kumminkin on kiristänyt terapialinjojaan todella pahasti. Ap:n lapsi on ilmeisesti jo hiukan vanhempi, ei ekalla - ja ilman diagnoosia, joten syön vaikka vanhan hattuni siitä, että mitään Kelan maksamaa terapiaa hän ei saisi.
Aunea en ole katsonut tarvitsevani, olen itse vuosien mittaan kerännyt todella paljon tietoa sovan ja oman tiedonkeruun myötä. Esim. koulupaikan päätin kiertämällä pk-seudun kouluja ja eri luokkamuotoja ihan henk.koht katsomassa, koska en saanut Helsingin kaupungilta asiaan mitään tukea. Autismiyksiköstä sain erään todella avuliaan erityisopettajan apua myös, kun erikseen sitä sähköpostilla pyysin.
Luokkamuoto meilläkin on erityisluokka, on toiminut kohtuullisesti tähän asti, mutta kiusaamiseen siitä ei kyllä ole apua. Välitunnit taitavat olla ajoittain aika piinaa lapselle, ikävä kyllä.
82
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:16"]
Koulu voi tarjota tukea, mutta kuntoutukseen ei opettajien eikä edes erityisopettajien opinnot riitä. Koulu siirtää vastuuta ihan oikealle taholle!
Ensisijainen vastuu lapsesta on aina huoltajalla. Sosiaalisia taitoja voidaan kuntoutusta odotellessa kohentaa myös esimerkiksi erilaisten lasten leirien ja kurssien avulla.
[/quote]
Tietenkään koulu ei voi tarjota kuntoutusta. Mutta a) ap:n lapsella ei ole edes vielä diagnoosia ja b) hänen suurin ongelmansa on koulukiusaaminen, ja SE on koulun ratkottava. Sitä ei mikään kuntoutus edes poista.
Sosiaalisia taitoja voi toki hioa harrastustoiminnalla, jos ne ovat melko hyvät alkaa päälle. Mutta muuten leirit ja kurssit eivät ole mitään kuntoutusta, eikä siellä - yleensä maallikkopohjalla olevat - ohjaajat kykene yhtä osallistujaa valvoa tai ohjata juurikaan. Pahimmillaan lapsi on jollain leirillä heitteillä ja kiusattavana vielä enemmän kuin koulussa. Jos lapsella on melko hyvät sosiaaliset taidot, voi tietysti ilman muuta kokeilla uutta harrastusta jne. apuna ystävien hankkimiseksi, uudessa sosiaalisessa ympäristössä pääsee aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä. Mutta eli ei leireilöä tai kursseilla mitään kuntoutusta ole...
82
[/quote]
Luulen, että tässä tarkoitetaan Kelan sopeutumisvalmennuskursseja. Ovat yleensä leirimuotoisia ja usein tarkoitettu koko perheelle.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:16"]
Koulu voi tarjota tukea, mutta kuntoutukseen ei opettajien eikä edes erityisopettajien opinnot riitä. Koulu siirtää vastuuta ihan oikealle taholle!
Ensisijainen vastuu lapsesta on aina huoltajalla. Sosiaalisia taitoja voidaan kuntoutusta odotellessa kohentaa myös esimerkiksi erilaisten lasten leirien ja kurssien avulla.
[/quote]
Tietenkään koulu ei voi tarjota kuntoutusta. Mutta a) ap:n lapsella ei ole edes vielä diagnoosia ja b) hänen suurin ongelmansa on koulukiusaaminen, ja SE on koulun ratkottava. Sitä ei mikään kuntoutus edes poista.
Sosiaalisia taitoja voi toki hioa harrastustoiminnalla, jos ne ovat melko hyvät alkaa päälle. Mutta muuten leirit ja kurssit eivät ole mitään kuntoutusta, eikä siellä - yleensä maallikkopohjalla olevat - ohjaajat kykene yhtä osallistujaa valvoa tai ohjata juurikaan. Pahimmillaan lapsi on jollain leirillä heitteillä ja kiusattavana vielä enemmän kuin koulussa. Jos lapsella on melko hyvät sosiaaliset taidot, voi tietysti ilman muuta kokeilla uutta harrastusta jne. apuna ystävien hankkimiseksi, uudessa sosiaalisessa ympäristössä pääsee aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä. Mutta eli ei leireilöä tai kursseilla mitään kuntoutusta ole...
82
[/quote]
Luulen, että tässä tarkoitetaan Kelan sopeutumisvalmennuskursseja. Ovat yleensä leirimuotoisia ja usein tarkoitettu koko perheelle.
[/quote]
Sovakin vaatii diagnoosin ja yleensä myös diagnosoivan tahon suosituksen sovan tarpeesta (vm. ei ole välttämätön, mutta avuksi hakemisessa). Ilman dignoosia ei sovalle pääse, koska ne ovat tarkoitettuja tietyn diagnoosin saaneille perheille ikään kuin alkusysäykseksi ja opastukseksi. Olemme itsekin olleet vuosia sitten sovalla, ja se oli erinomainen, mutta lähinnä auttaa lapsen syndroomaan sopeutumisessa.
82
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:18"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:13"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:11"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:05"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:58"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:55"]Yleensä erityisluokalla tarkoitetaan luokkaa, jossa on ne heikoimmin menestyvät oppilaat. Niillä meno voi olla aika villiä. Jos peruskoulua on enää vähän jäljellä, kannattaa miettiä jotain kiinnostuksen mukaista erityislukiota. Sieltä voisi löytää samanhenkistä seuraa. Tsemppiä teille! Olin itse lapsesi tapainen koulussa ja koin yksinäisyyttä. Vasta yliopistossa löysin samanhenkistä porukkaa ja nyt tuntuu, että olen fiksu ja suosittu, enkä outolintu, niin kuin kouluaikoina. [/quote] Näin. Erityisluokilla on lähes aina heikkolahjaisia häiriköitä. Ei fiksun oppilan paikka [/quote]Tuo ei todellakaan pidä paikkaansa, että on heikkolahjaisia häiriköitä. Mistä moisen kuvitelman olet saanut? Erityisluokkia on monenlaisia. [/quote] Yleensä näin on. Olen ollut 15 vuotta 500 oppilaan koulussa [/quote]Ohhoh.ja olet noin tietämätön. [/quote] Meillä kaikki erityisluokan oppilaat ovat näitä vitosen arvosanan häiriköitä. Aivan kaikki ja koko 15 vuoden ajan. Nyt kyse siis normaalikoulusta, missä erityisluokka. Niin eipä siellä rauhallisia älykköjä näy. Kehitysvammaiset ovat sitten taas kehitysvammaisten koulussa. Se on eri asia
[/quote]
Missäs sitten ovat aspergerit, lievästi autistiset, dysfaatikot yms. jotka ovat älyllisesti normaaleja, mutta tarvitsevat rauhallisen oppimisympäristön tai tukea jossain yksittäisessä aineessa? Et ole kovin pätevä opeksi, jos tämän sangen suuren ryhmän olemassaoloa et tiedä. Muitakin on...
[/quote]
varmaan meidän koulun erityisope. Lapsella ysin ja kympin arvosanat, mut käytös kamalas. Ratkaisuksi ehdottivat erityisluokkaa mihin en (onneks) suostunut. Vaadin, että ensin pitää selvittää miksi erityistä tukea tarvitaan. Selvisi adhd mihin auttoi lääkitys ja pieni tehostettu tuki luokassa (sermi, kuulosuojaimet). Se ois se adhd häirinnyt erityisluokallakin yhtä lailla. Ja siihen päälle hirveän hidas tahti. Nyt lapsi siirtyy yläasteelle ja harva tietää, että on adhd.
Ystävälläni on pieni asperger tyttö, joka ahdistuu suurista ihmismääristä, melusta jne. On myös lukihäiriö ja muita oppimisen vaikeuksia mm. hahmottamisessa ja puheen ymmärtämisessä. Hän on erityisen tuen lapsi. Ei ne luokan häiriköt niille erityisluokille kuulu. Älytöntä kuvitella siitä ratkaisua lasten sosiaalisiin pulmiin.
[/quote]
Ai ei häirikkö kuulu erityisluokalle?? Kyllä kuuluu. Pilaamasta normaalien oppilaiden työrauhaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
109 ja erityisen tuen päätös tulee perustumaan....öööö... mihin? Miten diagnoositon lapsi kuntoutetaan? Integroidaan normaaliin luokkaan? Yhteiskuntaan? Vai luuletko, että ihmisiä voidaan vaan siivota piiloon sen perusteella, että ne haistattelee vittua tunnilla? Ei kukaan joudu erityisluokalle, koska häiritsee tunnilla teidän söpöjä Nico-Pettereitä. Jos siis koulu muuten sujuu ongelmitta. Erityisluokka on paikka erityistä tukea tarvitseville lapsille. Ei mikään häirikköluokka.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 23:35"]109 ja erityisen tuen päätös tulee perustumaan....öööö... mihin? Miten diagnoositon lapsi kuntoutetaan? Integroidaan normaaliin luokkaan? Yhteiskuntaan? Vai luuletko, että ihmisiä voidaan vaan siivota piiloon sen perusteella, että ne haistattelee vittua tunnilla? Ei kukaan joudu erityisluokalle, koska häiritsee tunnilla teidän söpöjä Nico-Pettereitä. Jos siis koulu muuten sujuu ongelmitta. Erityisluokka on paikka erityistä tukea tarvitseville lapsille. Ei mikään häirikköluokka.
[/quote]
Esy ja jopo-luokka ovat häiriköille. Asian vierestä kommentti. Ja tosiaan muiden oppilaiden ei tarvitse kärsiä häiriköiden sekoilusta. Häiriköt erityisluokalle, kun kerran eivät osaa normaaliluokalla käyttäytyä kunnolla. Jos luokassa 25 oppilasta, niin ne 24 oppilasta ansaitsee työrauhaa. Eikä sitä, että kuuntelevat häirikkö-henrin vittusaatanaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ap:n kuvaileman kaltainen koululainen on ollut nyt kevään ajan pitkälti pienryhmäopetuksessa ja on ollut oikea paikka lapselleni.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:13"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:11"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:05"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:58"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:55"]Yleensä erityisluokalla tarkoitetaan luokkaa, jossa on ne heikoimmin menestyvät oppilaat. Niillä meno voi olla aika villiä. Jos peruskoulua on enää vähän jäljellä, kannattaa miettiä jotain kiinnostuksen mukaista erityislukiota. Sieltä voisi löytää samanhenkistä seuraa. Tsemppiä teille! Olin itse lapsesi tapainen koulussa ja koin yksinäisyyttä. Vasta yliopistossa löysin samanhenkistä porukkaa ja nyt tuntuu, että olen fiksu ja suosittu, enkä outolintu, niin kuin kouluaikoina. [/quote] Näin. Erityisluokilla on lähes aina heikkolahjaisia häiriköitä. Ei fiksun oppilan paikka [/quote]Tuo ei todellakaan pidä paikkaansa, että on heikkolahjaisia häiriköitä. Mistä moisen kuvitelman olet saanut? Erityisluokkia on monenlaisia. [/quote] Yleensä näin on. Olen ollut 15 vuotta 500 oppilaan koulussa [/quote]Ohhoh.ja olet noin tietämätön. [/quote] Meillä kaikki erityisluokan oppilaat ovat näitä vitosen arvosanan häiriköitä. Aivan kaikki ja koko 15 vuoden ajan. Nyt kyse siis normaalikoulusta, missä erityisluokka. Niin eipä siellä rauhallisia älykköjä näy. Kehitysvammaiset ovat sitten taas kehitysvammaisten koulussa. Se on eri asia
[/quote]
Missäs sitten ovat aspergerit, lievästi autistiset, dysfaatikot yms. jotka ovat älyllisesti normaaleja, mutta tarvitsevat rauhallisen oppimisympäristön tai tukea jossain yksittäisessä aineessa? Et ole kovin pätevä opeksi, jos tämän sangen suuren ryhmän olemassaoloa et tiedä. Muitakin on...
[/quote]
varmaan meidän koulun erityisope. Lapsella ysin ja kympin arvosanat, mut käytös kamalas. Ratkaisuksi ehdottivat erityisluokkaa mihin en (onneks) suostunut. Vaadin, että ensin pitää selvittää miksi erityistä tukea tarvitaan. Selvisi adhd mihin auttoi lääkitys ja pieni tehostettu tuki luokassa (sermi, kuulosuojaimet). Se ois se adhd häirinnyt erityisluokallakin yhtä lailla. Ja siihen päälle hirveän hidas tahti. Nyt lapsi siirtyy yläasteelle ja harva tietää, että on adhd.
Ystävälläni on pieni asperger tyttö, joka ahdistuu suurista ihmismääristä, melusta jne. On myös lukihäiriö ja muita oppimisen vaikeuksia mm. hahmottamisessa ja puheen ymmärtämisessä. Hän on erityisen tuen lapsi. Ei ne luokan häiriköt niille erityisluokille kuulu. Älytöntä kuvitella siitä ratkaisua lasten sosiaalisiin pulmiin.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:16"]
Koulu voi tarjota tukea, mutta kuntoutukseen ei opettajien eikä edes erityisopettajien opinnot riitä. Koulu siirtää vastuuta ihan oikealle taholle!
Ensisijainen vastuu lapsesta on aina huoltajalla. Sosiaalisia taitoja voidaan kuntoutusta odotellessa kohentaa myös esimerkiksi erilaisten lasten leirien ja kurssien avulla.
[/quote]
Tietenkään koulu ei voi tarjota kuntoutusta. Mutta a) ap:n lapsella ei ole edes vielä diagnoosia ja b) hänen suurin ongelmansa on koulukiusaaminen, ja SE on koulun ratkottava. Sitä ei mikään kuntoutus edes poista.
Sosiaalisia taitoja voi toki hioa harrastustoiminnalla, jos ne ovat melko hyvät alkaa päälle. Mutta muuten leirit ja kurssit eivät ole mitään kuntoutusta, eikä siellä - yleensä maallikkopohjalla olevat - ohjaajat kykene yhtä osallistujaa valvoa tai ohjata juurikaan. Pahimmillaan lapsi on jollain leirillä heitteillä ja kiusattavana vielä enemmän kuin koulussa. Jos lapsella on melko hyvät sosiaaliset taidot, voi tietysti ilman muuta kokeilla uutta harrastusta jne. apuna ystävien hankkimiseksi, uudessa sosiaalisessa ympäristössä pääsee aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä. Mutta eli ei leireilöä tai kursseilla mitään kuntoutusta ole...
82