Lue keskustelun säännöt.
Mitä teit "paremmin" toisen lapsen kohdalla?
04.05.2015 |
Kaduttaa, etten tajunnut ekan lapsen kohdalla, miten ihanaa ja helppoa on nukkua vauvan kanssa. Hän nukkui alusta asti omassa huoneessaan, ihan tyytyväisenä. Pelkäsin, että vierin vahingossa hänen päälleen, ja luulin häiriintyväni vauvan tuhinoista, ja siksi hän nukkui erillään minusta. Toisen lapsen kohdalla luotin enemmän itseeni, ja vauva nukkuu edelleen puolivuotiaana kanssani. Lukemani perusteella perhepeti on lapsen kehitykselle parempi. Ja vauvan kanssa nukkuminen on ihanaa! Mutta joka päivä kaduttaa, etten tajunnut tätä esikoisen kohdalla. Kysymys kuuluu: onko teillä asioita, jotka tajusitte vasta toisen (tai kolmannen, neljännen...) lapsen kohdalla, että olisi voinut tehdä toisin?
(En halua tästä kiistelyä perhepedin eduista/haitoista. Jotakuta voi esim. harmittaa, että väkisin nukkui esikoisen kanssa perhepedissä, eikä kukaan nukkunut hyvin, ja vasta toisen lapsen kohdalla uskalsi antaa vauvan nukkua omassa huoneessa. Meillä vain "katumus" meni näin päin. Otsikossa on lainausmerkit tuon paremmin-sanan ympärillä, koska oikeasti harva asia on parempi/huonompi, vaan kysymys on kunkin subjektiivisistä tuntemuksista ja omalle perheelle sopivista ratkaisuista.)
Kommentit (9)
Meillä nukkuu toi kaks vuotias vieläkin keskellä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetin vuoden ja 2 kk. Esikoista imetin vain 4 kk.
No meillä vähän sama. Tai siis tajusin jo esikoisen ollessa 1v että me on kidutettu itseämme ja sitä tunkemalla se väkisin pinnasänkyyn vaikka se itki siellä niin usein. 1v iässä otettiin viereen ja saatiin vihdoin nukkua. Toinen ja kolmas lapsi viereen alusta asti.
Ekan lapsen imetys ei onnistunut, en osannut hakea apua siihen. Toisen kanssa jo osasin koska olin esikoisen kanssa myöhemmin kerhoissa kuullut asioista. Mutta olin sitten liiankin innokas tarjoamaan sitä rintaa joka inahdukseen. En siis päässyt ikinä kotoa edes vartiksi minnekään alle 1v ikää, kun lapsi vaan huusi hysteerisenä ilman tissiä. Kolmatta imetän kyllä myös mutta opeteltu alusta asti ettei tarvitse imettää vartin välein vaan pelkkä sylikin on lohtu. Ja myös pumppaan ja annan/mies antaa välillä annoksia pullosta niin voin joskus olla parikin tuntia poissa.
Kolmannen kohdalla aloin aidosti jakaa vastuuta isän ja lähiverkoston kanssa.
En tiedä, mutta esikoisen kanssa on aina ollut haastavaa, toisen kanssa kaikki ihanaa ja helppoa. En tiedä kasvatinko hänet huonosti vai johtuuko luonteista. Lapset tosin vasta 5 ja 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan itse nauttia enemmän, nyt tiedän miten ihanaa ja ainutlastuista aikaa vauvavuosi on ja miten nopeasti se menee. Olen myös päästänyt itseni helpommalla, esikoinen söi vain kotitekoista ruokaa mutta nyt on purkkejakin. Esikoisen kanssa ravasin uimassa, värikylvyssä, jumpassa, muskarissa ja vaikka missä, nyt on enemmän rauhallisia kotipäiviä. Esikoista minun oli myös vaikea antaa muille hoitoon, nyt jätän hyvällä mielellä ja nautin vapaasta.
En nipottanut niin paljoa. Esikoisen kohdalla tein ns. oppikirjan mukaan, kuopuksen kohdalla osasin jo löysätä pipoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen kohdalla uhmat oli hirveitä (mukamas). Imetin 7,5kk jolloin hampaat jo iskivät jo turhan kovaa.Siirsin aina omia menoja jopa wc käynnit tein ovi auki ettei lapsen tarvitsisi olla erossa äidistä. Otin viereen takaisin tytön ollessa n.2,5 v ja nukkumiset rauhoittuivat heti. Pottaharjoittelu oli välillä suoranaista huutoa. Nyt vanhin on 10v ja tämän nuorimman 1,5v kanssa tuntuu että teen toisin kaiken. Otin jo synnytyssairaalassa viereeni nukkumaan ja kaikki nukuttiin paremmin. En pystyny imettää lainkaan joten pullo ruokinnalla mentiin. Tämän toisen kohdalla ymmärsin että tulee ne kotityöt tehtyä vaikka en itse niitä tekisi(ei haittaa jos pyykit ei nyt joka päivä pyörikkään tai jos vähän on hiekkaa eteisessä ni se ei haittaa). Opin myös että isä on vähintään yhtä hyvä ladtenhoitaja/kodinhoitaja kun äitikin
Olin rohkeasti huonompi äiti ja menin välillä siitä missä aita oli matalin. Paradoksaalisesti se teki musta paremmin äidin molemmille lapsille. Lopetin siis pingottamisen.