Rakastatko todella elämänkumppaniasi?

Rakastaisin, jos oisi.

Rakastan!

up

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:04"]Rakastaisin, jos oisi.
[/quote]

Just olin tulossa sanomaan :)

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:04"]Rakastaisin, jos oisi.
[/quote]

Just olin tulossa sanomaan :)
[/quote]
Kesä koittaa ja chänssit ;)

Rakastan. Hän on se ainoa oikea.  

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:06"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:04"]Rakastaisin, jos oisi.
[/quote]

Just olin tulossa sanomaan :)
[/quote]
Kesä koittaa ja chänssit ;)
[/quote]

Niin. Ehkä löydän vaikka rannalta ihanan naisen! <3

Rakastan todellakin. Ei tulisi mieleenkään olla uskoton. Kuolema meidät erottaa, muuhun en jaksa uskoa.

Rakastan. Toivon, että saamme olla lopun ikää yhdessä. Jos näin ei syystä tai toisesta tapahdu, tuskin haluan uutta (vakavaa) parisuhdetta.

En rakasta. Tuo on niin lapsellinen että saa itkupotkuraivarit jos puhun erosta. Ei suostu lähtemään minnekään. On kyllä kaverimaisella tavalla hyvää ja helppoa seuraa, mutta ajatus seksistä ällöttää hänen pikkupoikamaisen käytöksen takia.

Kyllä Rakastan.

En tiedä rakastanko. Useina päivinä kuvittelen mielessäni tilanteen kun otan eron miehestä. Sitten taas on niitä parempia päiviä kun on mukavaa yhdessä ja kukaan ei riitele. Mutta noita huonoja päiviä kun mies tulee töistä kotiin ja ensimmäiseksi pyrkii sanomaan jotain vittumaista, niitä on nykyään liikaa. Mä en jaksa olla mikään stressinpurkupurkki toiselle...ja yleensä raivostunkin miehelle ja loppuilta on mökötystä...

Rakastan todella syvästi. Kunnioitamme toisiamme. Jaamme samat arvot. Nautimme toisistamme. Seksielämä toimii täydellisesti. Yhteinen yritys.

En usko että mikään meitä erottaa. uskottomuuteen ei liene tarvetta, harrastamme yhdessä parinvaihtoa sillointällöin tai mukana 3 pyörä.

Elämä varsin mukavaa.

En rakasta. En rakastu enää koskaan, mutta en aio viettää loppuelämääni yksinkään. Erota en viitsi kun on lapsi.

16 vuotta rakastanut. Tuossa 10 vuotta takaperin elämä oli helppoa ja arkeen tottui. Petin miestä ja kerroin sen. Jatkettiin eteenpäin yhdessä ja enään en pidä miestä itsestäänselvyytenä.

En usko että jätän miehen koskaan. Uskon että voisin löytää uuden miehen mutta en kaipaa muuta. Mies tekee omat valintansa ja toivon että tämä jatkuu, meillä on hyvä liitto nykyään.

Jalkakyykky on parasta

Tosi kiva kuulla, että moni rakastaa oikeasti elämänkumppaniaan! <3 Jotenkin oletin, että tulisi enemmän vastauksia, että hyvä kumppanuus, arki rullaa, säännöllinen seksi ja yhteiset kaverit, miksei lapsetkin pitävät yhdessä. Ja että ero tulisi heti, jos jompi kumpi rakastuisi suhteen ulkopuoliseen ihmiseen. Tuollainen kuva tulee usein kun lukee tätä palstaa pitkistä suhteista. Mutta kiva huomata, että on muitakin kuin kaverisuhteita, joissa ollaan kuin kämppiksiä.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:15"]

En rakasta. En rakastu enää koskaan, mutta en aio viettää loppuelämääni yksinkään. Erota en viitsi kun on lapsi.

[/quote]

"En rakastu enää koskaan" - aika rajusti sanottu. Tarkoitatko tähän nykyiseen, vai ylipäätänsä et rakastu enää? Toivottavasti teillä on sentään hyvä kumppanuus, jolle perustaa elinikäinen suhde, varsinkin kun lapsikin on.

En enää, on kiukutteleva pihtari, oikea hiekkavittu mikä päässyt meidän suhteessa liian helpolla, mistään on turha odottaa kiitosta ja mikään ei riitä.
En tiedä miten pääsisi eroon? Vituttaa maksaa sille kämpästä ja kaikesta mistä ei ole maksanut euroakaan ja lapsiakaan tuskin saan pelkästään itselle.

Kyllä, todellakin rakastan, jo 18v ajan.