Mitä suomalaista tapaa tai suomalaisen kulttuurin piirrettä sinä olet ihmetellyt?
Täällä on jo ihmetelty joidenkin muiden maiden tapoja. Mutta onko joku suomalainen tapa ikinä ihmetyttänyt sinua? Vai ovatko oman maan tavat liian lähellä ja niille on ns. sokeutunut? Aloitan:
- Saunan vahva asema, vaikka sauna sinänsä on ihan ok. Esim. naisena ei niin innosta mennä laittautuneena illanistujaisten päätteeksi saunaan.
- Suomalaisten itsensä ja oman maan vähättelyä kuulee turhan paljon, meillä on hieno maa ja samoin kansa, enimmäkseen.
Kommentit (1013)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien ja ehkä isienkin vertailu vanhemmuudessa. Joillain
voi tulla pätemistäkin ja kehuskelua lastensa saavutuksilla. Tämä ylpeys lapsestaan yleisinhimillistä ja liikuttavaakin.
Mutta he eivät aina ota huomioon, että keskustelukumppanilla on ehkä erityistarpeinen ja haasteellinen lapsi tai ei lapsia ollenkaan, joten tällaisen yksipuolisen jälkipolvella kehuskelun kuunteleminen ei välttämättä ilahduta. Hienotunteisuus ei maksa mitään.
Asia on juuri näin. Voi että se vtuttaa esim illanistujaisissa kuunnella sitä jaaritusta kuinka se oma penikka on niin erinomainen. Varsinkaan lapsettomia nuo jutut ei kiinnosta paskaakaan, mutta silti joillakin on tarve niistä jauhaa vaikka tuntikausia.
En usko, että kukaan jauhaa tuntikausia lapsensa
Niin, eikä sen enempää välttämättä kiinnosta toisten lemmikit, taloremontit, matkat , työt, joiden sisällöstä ei tiedä kun on ihan toisella alalla itse, jne jne... Kohteliaasti kuunnellaan toisten asioita ja jos löytyy joku yhteinen todellinen kiinnostuksen kohde, siitä puhutaan ehkä vähän pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Se että matot näyttelevät niin suurta roolia. Niitä tamppaillaan, talvisin niitä pyöritellään lumessa ja kesällä mennään mattopyykille. Keski-Euroopassa matot pesetetään tarpeen tullen aasialaisten omistamissa pesuloissa ja siinä kaikki.
Ei minun naapurustossa kuule enää maton tamppausta koskaan. Mikä siinä on niin hienoa että matot pestään aasialaisten omistamissa pesuloissa verrattuna siihen että ne pestään kesällä itse mstonpesupaikoilla? Sitä paitsi sekin on varmasti vähentynyt kun ei kaikkia nykymattoja voi sillä tavalla pestä.
Mua itseä näin ulkomailla pitkään asuneena hämmästyttää suomalaisten kapea maailmankatsomus. Asiat mitä ei tapahdu siellä omassa pienessä kuplassa, ei ole olemassa/ei voi tapahtua itselle. esim köyhyyttä ei ole olemassa ja syöpään sairastuminen on aina oma vika.
Tälläkin palstalla huudetaan provoa kaikkiin aloituksiin ja viesteihin, jos huutelijat itse eivät ole todistanut elämässään vastaavaa.
Janten laki: älä luule olevasi yhtään mikään. Tosi moni pelkää olevansa muita tyhmempi, vaikka on oikeasti loistavan älykäs. Siksi suomalaiset ovat loputtoman käytännöllisiä eikä asioista saa keskustella paljoakaan, jos on tarkoitus joku projekti toteuttaa yhdessä. Filosofin leima tulee helposti, jos yrittää puhua asioista periaatteellisella tasolla. Halki, poikki ja pinoon, on se taso, jossa jutut halutaan pitää. Uusista ehdotuksista loukkaannutaan helposti ja niitä pitää esittää varovasti ja juntata huolella etukäteen, jotta kaikki voivat säilyttää kasvonsa, vaikka he eivät keksineetkään sitä itse. Ylipäätään asiat on parempi esittää niin, että yrittää häivyttää itsensä asian taakse mahdollisimman tarkkaan. Mieluummin pitäisi saada jonkun muu, erityisesti päällikkö uskomaan, että se oli hän, joka sen keksi. Klikkiytyneisyys pitää aina muistaa myös - voidaan loukkaantua porukallakin ja tyrmätä joku hyvä ehdotus heti suoralta kädeltä, koska ehdotus ei tullut omasta porukasta. Jälkeenpäin omassa seurassa sama asia saatetaan heti omaksua käyttöön, mutta se piti tyrmätä ensin ulkomaailmassa, koska se ei tullut omasta porukasta. Samoin arkikeskusteluissa on usein parempi olla hiljaa, jos tietää jostain asiasta oikeasti jotain, mikä tulee puheeksi. Totuus on oltava se, minkä verran keskusteluporukka pystyy omasta päästään keksimään.
Vierailija kirjoitti:
Herkkyyttä ei täällä taideta arvostaa.
Liittyy vähän tuohon asiallisuuden ym. arvostukseen. Pitää aina olla niin kovin asiallinen ja lähes kuivakka ollaksesi uskottava. Puheliaampi on helposti "hölösuu" ja herkempi "nynny" tai "nörtti" tai mitä näitä ikäviä nimityksiä nyt on. Joku kapeus tuossa ihmiskuvassa?
Se, ettei voida tai haluta tervehtiä tilanteissa, joihin se on kuulunut noin yleensä. Naapurit (hei tai nyökkäys riittäis), ja asiointitilanteet, kaupat, toimistot jne. työ-ja opiskelupaikalla ainakin oman osaston kollegat/ duunikaverit joita näkee usein. Lisäks siivoojat ym kiinteistönhuoltoväki, bussikuski kyytiin mentäessä, mahdollisest kiitokset pois jäädessä.
Aiemmin oli tapana tervehtiä enemmän. Nykyisin on paljon sellaisia möllejä, jotka syystä tai toisesta ei halua lainkaan tervehtiä. Oma asiansa, jos tökkii kaikenlainen vuorovaikutus sen vuoksi.
Toisaalta muodolliset tervehtimiset voi sujua, mutta muuten katsotaan karsaasti tai kohdellaan epäkunnioittavasti. Ei hyvä sekään.
"Finns are emotionally constipated" sanottiin USAlaisessaTV-ohjelmassa. Nauratti.
Jäätelön syömistä jos on lihava.
Tätä hirttäytymistä viinan juomiseen. Asiat saavat viimeiseen saakka mennä juuri niin päin p.e.r.s.e.t.t.ä kuin ovat mennäkseen ja kaiken saa pilata, kunhan vain saa juoda viinaa. Kaiken kännissä tehdyn saat anteeksi ja kaiken pilata, koska olethan kuitenkin dokaamisellasi todistanut olevasi aitoo suomalainen.
Vierailija kirjoitti:
Mua itseä näin ulkomailla pitkään asuneena hämmästyttää suomalaisten kapea maailmankatsomus. Asiat mitä ei tapahdu siellä omassa pienessä kuplassa, ei ole olemassa/ei voi tapahtua itselle. esim köyhyyttä ei ole olemassa ja syöpään sairastuminen on aina oma vika.
Tälläkin palstalla huudetaan provoa kaikkiin aloituksiin ja viesteihin, jos huutelijat itse eivät ole todistanut elämässään vastaavaa.
Täsmälleen. Suomalaisuuden raivostuttavimpia piirteitä: yhden totuuden ajattelu. Vain yksi näkökanta saa olla totta, kaikki muu on valhetta. Tästä poikkeaville kostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien ja ehkä isienkin vertailu vanhemmuudessa. Joillain
voi tulla pätemistäkin ja kehuskelua lastensa saavutuksilla. Tämä ylpeys lapsestaan yleisinhimillistä ja liikuttavaakin.
Mutta he eivät aina ota huomioon, että keskustelukumppanilla on ehkä erityistarpeinen ja haasteellinen lapsi tai ei lapsia ollenkaan, joten tällaisen yksipuolisen jälkipolvella kehuskelun kuunteleminen ei välttämättä ilahduta. Hienotunteisuus ei maksa mitään.
Asia on juuri näin. Voi että se vtuttaa esim illanistujaisissa kuunnella sitä jaaritusta kuinka se oma penikka on niin erinomainen. Varsinkaan lapsettomia nuo jutut ei kiinnosta paskaakaan, mutta silti joillakin on tarve niistä jauhaa vaikka tuntikausia.
Tämä on kyllä niin suomalaista. Kyllästytään small talkiin heti kättelyssä. Muualla on päivänselvää, että ihmisen kuuluu jutella niitä näitä jos tavataan ihmisiä vaikkapa illallisella tai ollaan työkavereiden kanssa lounaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua itseä näin ulkomailla pitkään asuneena hämmästyttää suomalaisten kapea maailmankatsomus. Asiat mitä ei tapahdu siellä omassa pienessä kuplassa, ei ole olemassa/ei voi tapahtua itselle. esim köyhyyttä ei ole olemassa ja syöpään sairastuminen on aina oma vika.
Tälläkin palstalla huudetaan provoa kaikkiin aloituksiin ja viesteihin, jos huutelijat itse eivät ole todistanut elämässään vastaavaa.
Täsmälleen. Suomalaisuuden raivostuttavimpia piirteitä: yhden totuuden ajattelu. Vain yksi näkökanta saa olla totta, kaikki muu on valhetta. Tästä poikkeaville kostetaan.
Jo 80-luvulla puhuttiin, että Suomi on yhden totuuden maa. Se taitaa olla edelleen näin? Ja jos on, niin johtuuko se maamme pienuudesta? Vai olisiko moniarvoisuus liian uhkaavaa ja pelottavaa?
Miehet ottavat suomessa stråppäriä hanuriin naisilta, josta seuraa ylisukupolvista emaskulaatiota. Ei tätä hirveästi näe kyllä muualla :/
Ihmisiin tulee kunnolla eloa kun jotain ikävää tapahtuu. Joku saa kompastuu ja nyrjäyttää nilkkansa rivitalon pihassa. Paikalle tulee auttajia pilvin pimein tukemaan uhria, tilaamaan ambulanssia, antamaan neuvoja. Sankaruus ja olo suuren asian äärellä paistavat kaikista. Naapurieripurat unohtuvat.
Onhan se hienoa että lähimmäistä autetaan, mutta eikö tuollaisen asenteen ja käytöksen voisi jakaa jokaiselle päivälle, sen sijaan että kytätään, puhutaan takana, mollataan, kadehditaan, halutaan kieltää lasten pallopelit ja kissan ulkoilut.
Vierailija kirjoitti:
Herkkyyttä ei täällä taideta arvostaa.
Missä maissa herkkyyttä arvostetaan? Ei Suomessa ainakaan.
olen asunut puolet elämästäni Itä-Euroopassa. Suomessa ihmettelen millaista juttelu työstä on, suhtautuminen työhön jne. Tyyliin, ihmisistä puhutaan "veronmaksajina" (täälläkin tietty maksetaan veroja, muttei muuten vaan mainita ihmisistä tuossa mielessä), ja sanotaan "haluan löytää töissäkäyvän miehen" (asuinmaassani ajatellaan, kukapa ei kävisi töissä, jos haluaa elää!? Eli absurdi kriteeri täälläpäin.) Mul oli myös yksi naisystävä, joka erosi suomalaisesta miehestään, koska aina puhui vain töistä. Täällä mis asun, ei ekalla tai tokalla tutustumiskerralla vielä kysytä, mitä teet työksesi. Se tulee ilmi vasta pikkuhiljaa. Sitä ennen puhutaan harrastuksista, yleisestä maailmanmenosta tai kiinnostuksenkohteista.
Persut ja muutkin puolijauhoiset psykopaatit saavat kulkea vapaina.
Vierailija kirjoitti:
Kursailua. Että ottaa päähän kun pitää vee 5 kertaa pyytää ennenku ihmiset liikahtaa tarjottavien pariin.
asun maassa, joka on toosi lähellä Suomea maantieteellisesti, ja täällä on päin vastoin tuon kanssa. Jos pyydetään ottamaan kastettavia, niin on mentävä vikkelään! Muuten tulkitaan, että ruuat eivät kelpaa, tai että et luota talon väen leivontataitoon tai talon ihmisiin ylipäätään, tai että olet kipeä ja sulla ei siksi ole ruokahalua.
Herkkyyttä ei täällä taideta arvostaa.