Mitä suomalaista tapaa tai suomalaisen kulttuurin piirrettä sinä olet ihmetellyt?
Täällä on jo ihmetelty joidenkin muiden maiden tapoja. Mutta onko joku suomalainen tapa ikinä ihmetyttänyt sinua? Vai ovatko oman maan tavat liian lähellä ja niille on ns. sokeutunut? Aloitan:
- Saunan vahva asema, vaikka sauna sinänsä on ihan ok. Esim. naisena ei niin innosta mennä laittautuneena illanistujaisten päätteeksi saunaan.
- Suomalaisten itsensä ja oman maan vähättelyä kuulee turhan paljon, meillä on hieno maa ja samoin kansa, enimmäkseen.
Kommentit (1013)
Vierailija kirjoitti:
Aika yleistä taitaa olla se, että vaivumme vastoinkäymisistä tai vertaillessamme itseämme muihin helposti itsesääliin. Ja lannistumme. Toiset ovat ehkä rohkeita mieleltään ja yrittävät uudestaan, yrittämästä päästyään.
Tämä pitää paikkansa. Ehkä suomalaisessa jääkiekossa ainakin on lannistumattomuutta, vuoden 1995 MM- kullan jälkeen... Ja Lauri Markkasella koripallossa. Käärijä. Varmaan muitakin esimerkkejä löytyy.
Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta; minua ihmetyttäviä asioita on paljon:
- ilmasto: puolet vuodesta on kylmää, jäätä, lunta ja pakkasta. Kaikki menee rikki, on kallista tai mahdotonta, mitään ei voi tehdä muuta kuin yrittää pitää itsensä ja talonsa kunnossa.
- puhumattomuus: kun suomalaista miestä harmittaa, se menee autotalliin, istuu hiljaa nurkassa kaljapullo kädessä ja kuuntelee mahdollisimman synkkää musiikkia. Pistäpä kaksi suomalaista samaan hissiin, niin hiljaisuutta voisi vaikka veitsellä leikata. Jos bussipysäkillä seisoo ennestään joku, suomalainen jää sateeseen pysäkin ulkopuolelle sen sijaan, että hymyilisi tuntemattomalle, liittyisi seuraan ja kysyisi kuulumisia.
- jähmeys, hitaus: bensiksellä odotetaan kiltisti jonossa, vaikka toisella puolella olisi vapaa mittari. ABC:n kassajonossa pyöritään tiskin takana tuumailemassa ja katsotaan karsaasti, kun joku, joka tietää asiansa, painelee vauhdilla tiskille asioimaan.
- kotien ja talojen outo epäkäytännöllisyys: ulko-oven ja eteisen välissä on tyhjä, läpikuljettava komero. Kylpyhuoneisiin ei pääse suoraan makuuhuoneista eikä kylpyhuoneita välttämättä edes ole; monessa kodissa on kuin miniversio uimahallin suihkutliasta, erillinen huone, jonka nurkassa on suihku tai kaksi, kunnollisen suihkukaapin sijaan. Vaatehuoneet tehdään pelkkään säilytykseen, jolloin pukeutuminen on pakko hoitaa muualla.
- käsitys estetiikasta ja visualiikasta esimerkiksi kodeissa ja taloissa, mutta muutenkin: kodit tehdään kolkoiksi, karuiksi ja riisutuiksi - kiiltävää valkoista ja harmaata, listoituksissa ja yksityiskohdissa pihistellään, ulko-ovet piilotetaan julkisivuun kuin anteeksipyyntönä ja taloista ei yleensäkään erota, ovatko ne parakkeja, huoltorakennuksia vai ihmisasumuksia. Vertailun vuoksi: monimuotokattoja, ikkunaluukkuja, pylväitä, ulko-ovena tammiset pariovet, jotka toivottavat ylpeästi tervetulleeksi, sisällä tummaa pähkinäpuuta, terrakottaa laattaa ja kermanväristä kokolattiamattoa, monimuotoisia lattia-, seinä- ja kattolistoja, valaistuksena keskelle kattoa ruuvatun "plafondin" sijasta jalka-, pöytä-, ja seinävalaisimia sekä upotettuja alasvaloja, harmaan kangas-kulmasohvan sijasta manttelitakan ääreen vastakkain sijoitetut runsasmuotoiset, värikkäät kangassohvat. Irtonaisena, eksyneenä seinän viereen nostetun, kiiltävänvalkoisen, karuksi riisutun hyllykön sijaan koristelistoituksella verhottu, seinään intergroitu, kauniisti valaistu hyllystö. Sama, mielestäni erikoinen käsitys estetiikasta pätee asumisen ja rakentamisen lisäksi moneen muuhunkin; esimerkkinä arvostetut Artek-kalusteet - karumpia, kolkompia mööpeleitä ei ihan heti tule mieleen.
Meillä täällä Euroopassa joka kolkalla on omat erikoispiirteensä, ja meitä eurooppalaisiakin on montaa sorttia. Yleistykset ovat aina vaarallisia, mutta Euroopan tällä nurkalla nuo edellä latomani kummallisuudet minua ihmetyttävät päivästä toiseen, enkä vielä 56 vuoden aikana ole noiden asioiden kanssa päässyt sinuiksi. Elämä on oppimista ja opettelemista, oma taipaleeni näiltä osin jatkuu.
Hyvää kevättä kaikille palstalaisille! Yt. Vieraileva kirjoittaja
Puhuvitunmattomuutta. Luulin sitä pitkään kaurismäkeläiseksi vitsiksi mutta sitten kaverini saivat kuulla eräästä minua koskeneesta huhusta, jonka takia kuka tahansa normaali ihminen olisi kysynyt minulta itseltäni, "mitä siellä oikeasti tapahtui?", mutta ei. Nämä vain olivat hipihiljaa asiasta ja aina niin vaikeina, ettei heidän kanssaan voinut ottaa asiaa puheeksi. Odotin kymmenen vuotta että minulta kysyttäisiin asiasta, mutta ei.
Jum alatonta päivittelyä, kun joku kysyy jotain ei väliä kysytäänkö asiaa kasvokkain vai netissä, niin taivastellaan kuinka yksinkertainen on kun kysyy jotain ja aivan kaikki pitäisi tehdä yksin tai muuten olet maailman pahin luuseri.
Että saunaan on muka itsestään selvää mennä porukalla kuin porukalla, missä ja koska vain. Että se on luonnollista ja kaikille muka vaivatonta. Siksi kukaan ei uskalla kieltäytyä.
Elämme saunatraumassa. Lapsemme elävät koulujen uimahallisuihkutraumassa.
-Alkoholin liikakäyttö
-Vieraiden pelko, kyräily.
-Mykkyys, ei puhuta.
-Asunnon ovella kytätään ettei kukaan vain ole rapussa ennenkuin uskalletaan ulos. Tervehtiä ei saa. Hymyillä ei ainakaan saa!
-Vihamielisyys, aggressiivisuus.
-Kateus. Toiselle ei suoda mitään, haukutaan jos joku onnistuu.
-Oman itsensä mollaus, itseviha.
-Toisten mollaus, pyrkimys lannistaa jo etukäteen; et osaa, ei onnistu, älä edes yritä. Tämä jopa omille lapsille.
Olen itse suomalainen ja vieläpä kaksoiskansalainen eli minulla on myös Suomen kansalaisuus vaikka asun muualla. Suomalaisia luonteenpiirteitä minulla ei ole, kiitos ulkomailla varsin pitkään asumisen ja sen että olen kasvanut täällä 7-vuotiaasta.
Nämä asiat on varsin silmiinpistäviä ja ne huomaa kun katselee ulkopuolelta.
Jotenkin kiukkuiselta alkaa tämä suomalaisuus vaikuttaa. Ennen oli leppoisampaa? Tämä on toki subjektiivinen kokemus.
Koronavuodet, Ukrainan tilanne, jatkuvat hybriditoimet, kansantalous, hallituksen toimet, leikkaukset, koronnousut, hintojen nousut, irtisanomiset jne. jne. Eli ei ihme.
Eri kansankerrokset ja ikäryhmät syyllistävät toisiaan. Hyvin on meidät saatu toisiamme vastaan vai olemmeko tehneet sen itse? Kovempina aikoina sivistyksen pintasilauksen alta pilkistää se aito, itsekäs mörrimöykky?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset eivät kehtaa, häpeävät, tuijottavat suu auki miettivät voiko ja saako ja onko okei ja mitä muut ajattelevat. Kun tällaiset aikuiset sukupolvesta toiseen kasvattavat lapsiaan, tulee ujoja pelkääviä lapsia jotka menevät kylässäkin niin seiniä pitkin että melkein sulautuvat tapettiin. Heidän on vaikea sanoa reilusti moi tai hei, puhumattakaan siitä että osaisivat itsensä mutkattomasti esitellä, tai katsoa silmiin. Tämän panin merkille oikeastaan vasta kun vierailin Suomessa lasteni kanssa, jotka ovat vain minun puoleltani suomalaisia, ja käyttäytyvät avoimmin (idänsä verenperintö) ja vapautuneemmin.
.
Pelokkuus on todellakin silmiinpistävää Suomessa. Lisäksi ihmetyttää, että sille ei useinkaan näy mitään syytä, mutta ihmiset eivät silti uskalla tehdä
Okei, pitäisi tietää myös millaista lauleskelua. Jos sellaista ihmeellistä hoilaustata vähn niinkuin piloillaan tai kuulistaa kännihoilaukselle, ei ehkä kuulosta kovin kivalle.
On laulamista ja "laulamista".
Sellaiset rallattelut tosi kovaäänisesti voi olla ärsyttäviä ihan kenen mielestä tahansa eikä vain sellaisen joka on "synkeä" ja haluaa kieltää kaiken elon ja iloisuuden.
Vierailija kirjoitti:
-Alkoholin liikakäyttö
-Vieraiden pelko, kyräily.
-Mykkyys, ei puhuta.
-Asunnon ovella kytätään ettei kukaan vain ole rapussa ennenkuin uskalletaan ulos. Tervehtiä ei saa. Hymyillä ei ainakaan saa!
-Vihamielisyys, aggressiivisuus.
-Kateus. Toiselle ei suoda mitään, haukutaan jos joku onnistuu.
-Oman itsensä mollaus, itseviha.
-Toisten mollaus, pyrkimys lannistaa jo etukäteen; et osaa, ei onnistu, älä edes yritä. Tämä jopa omille lapsille.
Olen itse suomalainen ja vieläpä kaksoiskansalainen eli minulla on myös Suomen kansalaisuus vaikka asun muualla. Suomalaisia luonteenpiirteitä minulla ei ole, kiitos ulkomailla varsin pitkään asumisen ja sen että olen kasvanut täällä 7-vuotiaasta.
Nämä asiat on varsin silmiinpistäviä ja ne huomaa kun katselee ulkopuolelta.
Suomalainen vittuilu-, kyräily- ja seläntakana paskaapuhumiskulttuuri aiheuttaa passiivista vihaa ja hiljaista epäluottamusta kanssaihmisiä kohtaan. Vihataan toisiamme, mutta mieluiten siten ettei senkään tähden tarvitsisi nähdä aktiivisesti turhaa vaivaa.
Kun suomalainen hymyilee se on joko omitusta tyhjännauramista tai sitten pilkkaista sorttia.
Alkoholilla itselääkitään ja tuhotaan omaa kehoa, koska se on sentään laillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että on ihan ok ja jopa suotavaa olla muille töykeä ja ivallinen. Sillä osoitetaan, että on vahva ja älykäs yksilö, vaikka oikeastaan on ihan toisin päin.
Ja missä piireissä noin on? Tuo on huonon kasvatuksen tulosta, ei suomalainen tapa kuin ehkä sinun piireissä.
Menepä Euroopassa vaikka ravintolassa tai kaupassa käyttäytymään noin niin lennät ulos kuin leppäkeihäs ja saat porttarin tai nenäsi kipeäksi ja punoittavaksi. Jos oikein hyvin käy, nenäsi murtuu.
Ja töykeä ja ivallinen ei ole sama kun "ei niin ystävällinen, vakava, vähäsanainen" Monilla menee sekaisin, mitä sana töykeä ja ivallinen oikeasti tarkoittaa.
Viera kirvoitti:
Ihmisten ainainen negatiivisuus ja valittaminen, vaikka meillä on tosi hyvin asiat täällä Suomessa. On harkinnu tän takia muuttoa ulkomaille.
Meillä OLI asiat hyvin. Harva jättää maamme sosiaaliedut.
Hah No itsestäni on valehdeltu vaikka mitä, mutta yksi on juuri tuo mukamas epäsosiaalinen, töykeä ja juro. Ei katso silmiin ei osaa reippaasti moikata, eikä keskustella.
Noh, totuus on kyllä päinvastoin. Itseasiassa sain paljon palautetta siitä luinkaa sanavalmis olin enkä todellakaan mikään töykeä ole ollut. Jos suukopa on ollut oskus, niin ihan aiheesta.
Sellainen yltiöhymyilevä en ole ikinä ollut, mutta ilman sitäkin sain kommentteja kuinka outo olin suomalaiseksi, kun keskustelun aika paljon ja hyvi n ihan ventoveirsdenkin kanssa. Osaan myös englantia melko hyvin, joten ihan pikeat keskustelut keskustelut mahdollisia.
Noh, tahalleen olen esittänyt vähän muuta viime vuosina. No miksi...pitkä tarina. Pikku typerä testi jopka on kyllä toisten masinoima ja aika sairas, ottaen huomioon että asioihin liittyy törkeitä rikoksia jopa!
Mutta eikö olekin hauskaa jos susta valehdellaan tuollaista. Eikö kannattaisi näyttää epätoivoisesti, että on päinvastoin? Ei, eikukaan ole velvollinen todistamaan kenenkään valheita ja sabotointeja ja jopa lavastuksia sellaisiksi.
Näyttelemiseen vastataan näyttelemisekkö. No jotkut tietää. Gang stalking! Hilpeää!
Minä pidän suomalaisista siinä, että he tarkoittavat mitä sanovat. Ja myös siksi, että he tulevat tapaamiseen juuri silloin kuin on sovittukin.
Isoin ero taitaa olla sellainen jäätyneisyys. Sosiaalisissa tilanteissa usein sellainen vaivaantunut ja teennäinen tunnelma. Vaikea selittää mutta ei vaikuta luontevalta Suomessa sosiaaliset tilanteet ja on paljon sellaista teennäisyyttä, ja vaikka sanotaan että Suomessa aitoja ihmisiä mutta ei ainakaan tarkoita samaa kuin välittömyys.
Toinen on erikoinen Suomen uskominen isoksikin tekijäksi ja maailman parhaaksi paikaksi, ja samalla kuitenkin sellainen kansallinen alemmuuskompleksi ja fiilistely jostain "Suomen" saavutuksista.
Kolmas mieleen tuleva on sellainen väheksyvä asenne monia asioita kohtaan ja tietoinen rajoittaminen, rumat ne vaatteilla koreilee, kaiken pitää olla 50/50, YLEn uutisten sanomat asiat on maailman ja elämän totuus, suomalainen perhedynamiikka ainoa oikea, itsenäinen nainen suomalaiseen tapaan on ainoa oikea tapa. Pahimman päälle varautuminen ja pessimismi, erilaisuuden hyväksymättömyys, sääntöjen orjallinen noudattaminen koska säännöissä lukee, yms
Vierailija kirjoitti:
1. Vähättely
2. Turha pohdiskelu siitä mitä muut meistä ajattelevat
3. Toisten menestyksen kadehtiminen
4. Tukijärjestelmät joissa tienaa paremmin kuin töissä
5. Liian pienet palkat jotka pakottaa hakemaan tukia jopa töissä ollessa. On kokemusta.
6. Joidenkin kateus ja tietämättömyys tukien todellisesta pienuudesta ja vähäosaisten mollaus.
Tapakulttuurin epämääräisyyttä.
Alipukeutumista ja sen pitämistä melkein ihanteena.
"Pidetään ikävää"-kulttuuria, jossa yrmyä arvostetaan enemmän kuin hymyilevää, nauravaista ihmistä.
Hyviä huomioita tässä ketjussa.
Jotenkin tuntuu, että täällä Suomessa ilmapiiri on koventunut ja syyllistetään erityisesti vähempiosaisia. Tämä on tosi surullista. Erityisesti näinä aikoina tarvitsisimme yhteishenkeä. Sehän ei kaikille tahoille sovi.
Kaiken lyttaaminen ja vahattely. Usko siihen etta Suomen 5 miljoonaa asukasta on maailman huippua joka asiassa ja muiden tavat ja tekemiset ovat takapajuisia.
Kahvipoyta
Vauvat pakkasessa
Siinä se taas nähdään, kuka se rasisti onkaan.