Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ei ole yhtään kaveria!!
04.05.2015 |
Olen lähes 30v eikä minulla ole ketään. Avomies ja lapsi vain. Jos puhelin soi niin siellä on joko äitini, isäni, mieheni tai lapseni. Sitten teini vuosien kukaan ei ole soittanut. En käy baareissa, kahviloissa tai missään kun ei yksin huvita. Vappuna olin yksin himassa sipsipussin kanssa kun mies oli töissä ja lapsi isovanhemmilla. Miten niitä kavereita löytää? Työpaikka on pieni, siellä ei ole pomon lisäksi 3 ihmistä eikä heistä ole vapaa-ajan kavereiksi. Harrastin kuntosalia mutta ei sielläkään helppoa ole lyöttäytyä naisille juttelemaan ainakaan ulos pyytäen. Mistä ja miten kavereita?
Kommentit (15)
Mies ihmettelee kuinka on mahdollista ettei minulla ole ketään ketä pyytää lenkille tai kylään. Hänellä on läjäpäin ystäviä. Hän on puhelias ja rento. Minä olen hiljainen. Asia vaivaa minua. Arjen pyöritykseen menee aika mutta lomilla varsinkin jos mies töissä ja itse vapaalla niin ei ole ketään eikä mitään tekemistä. Tulisi liian paha olo mennä yksin kahvioon tai leffaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakaan ei ole yhtään kaveria. Olisitsä mun kaa? :-) Olen 27v nainen Helsingistä. Hiljainen yksilö minäkin.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 16:02"]Mullakaan ei ole yhtään kaveria. Olisitsä mun kaa? :-) Olen 27v nainen Helsingistä. Hiljainen yksilö minäkin.
[/quote]
Ollaan vaan :D Helsingistä minäkin. Laita s-posti osoite
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 16:02"]Mullakaan ei ole yhtään kaveria. Olisitsä mun kaa? :-) Olen 27v nainen Helsingistä. Hiljainen yksilö minäkin. [/quote] Ollaan vaan :D Helsingistä minäkin. Laita s-posti osoite
[/quote]
Tässä taas huomaa, miten ongelmat on yksilöllisiä. Ymmärrän, että kaverittomuus vaivaa, mutta muistathan olla kiitollinen siitä että sinulla on puoliso ja lapsi ja vielä edes jonkinlainen työyhteisö.
Opettele myös tekemään niitä asioita yksin. Miksi tulee paha olo yksin leffaan tai kahvilaan menemisestä? Eikö sen voi ottaa nautintona ja mahdollisuutena ottaa itse ohjat käsiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole minullakaan. Ei ole ketään, jota pyytää vaikka pizzalle tai iltaoluelle tai seuraksi kävelylle. Jos puhelin soi, siellä on mies, äiti, joku lapsista tai sisaruksista. Olen 40+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 16:18"]
Tässä taas huomaa, miten ongelmat on yksilöllisiä. Ymmärrän, että kaverittomuus vaivaa, mutta muistathan olla kiitollinen siitä että sinulla on puoliso ja lapsi ja vielä edes jonkinlainen työyhteisö.
Opettele myös tekemään niitä asioita yksin. Miksi tulee paha olo yksin leffaan tai kahvilaan menemisestä? Eikö sen voi ottaa nautintona ja mahdollisuutena ottaa itse ohjat käsiinsä.
[/quote]
Eihän se sitä tarkoita, että ihmisellä ei olisi muita ongelmia tai etteikö hän osaisi usein myös nauttia kaikesta saamastaan, jos toteaa olevansa ilman kavereita.
"Ihana juttu", kun on muitakin! :D
Itse olen ollut aika sosiaalinen aina, mutta mies+lapset+uusi kotipaikka teki sen että olen aika yksinäinen.
Toisaalta en jaksaisi panostaa kovin moneen ystävään, pidän siitä että minulla on tämä oma perhe ja lapsuudenperheeni joiden kanssa tulee oltua.
Silti salaa kadehdin heitä, joilla on aina joku jota pyytää kahville/elokuviin/syömään/lenkille.
Vaikka oikeastaan teen näitä asioita mieluiten oman mieheni kanssa. :D
Olen ehkä tosi vaikea tapaus. Se voi selittää tilanteen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on, mutta haluaisin lisää. Ystävät tuottavat niin paljon iloa ja hyvää mieltä, onnellisuutta, että niitä ei voi olla liikaa.
Aika ikävää, jos elämä on vain arkista aherrusta ja television katsomista/av-palstailua vaikka olisikin puoliso ja lapsia. Ystävien tapaaminen tuo naurua, iloa, hauskanpitoa, asioiden jakamista (muillekin kuin miehelle) jne. Olen itse sitä onnellisempi mitä enemmän tapaan ystäviä vaikka kynnys tavata heitä nousee, mitä enemmän tapaamisista on aikaa.
Ala jutteleen naapureiden kanssa ja pyydä heitä lenkille tai kahville. Entä miehesi ystävien vaimot / tyttöystävät. Tavatkaa ensin pariskuntina ja pyydä sitten naiselta puhelinnumeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kokeilemaan reippaasti erilaisia harrastuksia ja jos mahdollista, ehkä lämmittelemään vanhoja kaverisuhteita uudestaan. Et ole todellakaan ainoa tämän ongelman kanssa, muista se! :)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 16:18"]
Tässä taas huomaa, miten ongelmat on yksilöllisiä. Ymmärrän, että kaverittomuus vaivaa, mutta muistathan olla kiitollinen siitä että sinulla on puoliso ja lapsi ja vielä edes jonkinlainen työyhteisö.
Opettele myös tekemään niitä asioita yksin. Miksi tulee paha olo yksin leffaan tai kahvilaan menemisestä? Eikö sen voi ottaa nautintona ja mahdollisuutena ottaa itse ohjat käsiinsä.
[/quote]
Niin jos ongelma olisikin vain se, ettei osaisi tehdä asioita yksin. Kaverittomuus on aika iso ongelma, ja valitettavaa kyllä, ettei monikaan tätä ymmärrä ennen kuin itse on siinä tilanteessa, että sosiaaliset piirit pitää nollasta rakentaa jälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin just noin minuutti sitten harmittelin kun ole oikein ketään kenekä kanssa viettää aikaa. On mulla puolituttuja jonkun verran ja löyhä harrastepiiri, mutta ei sellaista oikeaa ystävää. Eikä edes miestä tällä hetkellä. Sillon kun seurustulein, kävimme kahdestaan miehen kanssa ja välillä joukolla hänen kaveriensa kanssa vaikka missä ja teimme kaikkea. Silloinkaan mulla ei ollut kuin yksi hyvä ystävä joka asui toisessa kaupungissa ja näimme pari kertaa vuodessa, ja muutama kaveri päälle joita näin silloin tällöin.
Kyllä me sen harrastepiirin kanssa vietämme aikaa mistä siis olen iloinen, mutta mulla ei ole oikeasti ketään ketä voisin kutsua keikalle tai risteilylle mukaan ja jolle voisin ehdottaa grillaamista ja spontaania matkaa toiseen kaupunkiin. Olen kyllä koittanut kysellä että tehtäiskö jotain ja mentäskö sinne, mutta kaikilla tuntuu olevan jo oma kaveripiiri ja kalenteri buukattuna viikkojen päähän. Monesti saan vastaukseksi että en tiedä, katsotaan, ilmoitan jos ehdin. Viime kerralla kaveri ei edes ilmoittanut lähteekö mukaan vai ei, tosin en sitä enää odottanutkaan kun on tehnyt "oharit" niin monesti. Kukaan ei taatusti vuokraa kanssani mökkiä mistään, kaikilla on jo omat porukkansa. En kuulu mihinhään porukkaan edes vähän niin, että voisin mennä mukaan esim Leville heidän kanssaan, mistään kaveriporukan traditioista puhumattakaan jolle olen kieltämättä oikeasti melkoisen kateellinen. Ei ole oikein mitään porukkaa kenen kanssa viettää juhannusta. En ole kenenkään kutsulistalla minnekään. Taidan olla semmoinen täytekaveri jota katsellaan sen harrastuksen nimissä. Toisaalta en voi syyttää heitä, jos seura ei nappaa niin se ei nappaa.
Teen paljon asioita yksin, ja osaan olla yksin, ja pidän yksinolosta, mutta niin. Aina yksin. Huoh.
Alue: Aihe vapaa
Ei mullakaan ole, eikä ole koskaan ollut. Ei ole myöskään miestä eikä lasta. Ikää 40 v. Eipä tuo enää minua ole vuosiin haitannut, joskus nuorempana haittasi kyllä kovastikin kun tuntui niin pitkästyttävältä olla aina vaan yksin kotona. Mutta nykyään olen jo tyytyväinen näin.